KAMPPAILUA VALTIOJÄRJESTELMÄN PUOLESTA? Tutkielma Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyöpolitiikasta terrorisminvastaisessa taistelussa vuosina 2001-2005
MARTIKAINEN, HANNA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MARTIKAINEN, HANNA
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-12Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on Venäjän ja Yhdysvaltojen yhteistyöpolitiikka terrorisminvastaisessa taistelussa vuosina 20012005. George W. Bushin ja Vladimir Putinin puheita tulkitsemalla pyrin hahmottamaan ja ymmärtämään mitä yhteistyöpolitiikka on pitänyt sisällään sekä millaisia arvoja ja tavoitteita sen takaa löytyy. Lisäksi pohdin miksi yhteistyötä on ylipäätään syntynyt ja millaisen roolin presidentit ovat antaneet sille.
Tutkielman taustalla vaikuttaa ajatus kansainvälisessä järjestelmässä tapahtuvasta muutoksesta ja sen vastustamisesta. Huomio kiinnittyy terrorisminvastaisen liittouman ja 1800-luvun Pyhän Allianssin reaktioiden ja toiminnan analogisuuteen. Kuten Pyhässä Allianssissa niin myös terrorisminvastaisessa liittoumassa näyttäisi olevan kyse vallallaolevien toimijoiden huolesta järjestelmän ulkopuolelta tulevaa uhkaa kohtaan. Tutkielman teoriaosa perustuu pääosin James N. Rosenaun teoriaan jälkikansainvälisestä politiikasta ja maailmanpolitiikan ”kahden maailman” syntymisestä. Rosenaun mukaan perinteinen valtiokeskeinen maailma on saanut rinnalleen hallinnan hajaantumista ja toimivaltojen päällekkäisyyttä kuvaavan monikeskuksisen maailman. Konkreettisena monikeskuksisen maailman toimijana voidaan pitää terroristeja, joita vastaan valtiot ovat joutuneet taistelemaan. Hypoteesina työssäni on, että Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyö terrorisminvastaisessa taistelussa johtuu valtioiden pelosta järjestelmämuutoksen edessä, jonka monikeskuksisen maailman vahvistuminen on saanut aikaan.
Tutkielman metodologisena perustana on hermeneuttinen tulkintatraditio. Tarkoituksena on hermeneuttisen kehän lailla ymmärtää kokonaisuutta osien kautta ja osia puolestaan kokonaisuuden kautta. Tulkinta etenee esiymmärryksestä kohti johtopäätelmiä, jolloin ymmärtäminen syvenee ja tarkentuu. Tekstin merkitysten löytäminen työssäni perustuu tekstin ja kontekstin yhdistämiseen. Tarkastelemalla tekstien sisällä olevia sanomia konteksteihin liitettynä pyrin tavoittamaan puheiden merkityksen.
Havaintojen kautta tuli ilmi, että Yhdysvaltojen ja Venäjän terrorismi-käsityksissä ja terrorismin vastaisissa toimissa sekä arvoissa ja tavoitteissa löytyy paljon eroja. Huomattavaa on se, että erilaisuudet eivät ole vaikuttaneet Yhdysvaltojen ja Venäjän liittouman tiiviyteen. Erilaisuuksien hyväksyminen viittaa liittokunnan tarpeeseen säilyttää yhtenäisyys. Kun vastassa ovat vallankumoukselliset voimat, on vastavallankumouksellisten löydettävä yhteinen perusta, jonka puolesta taistella. Yhteisenä perustana näyttäisi olevan Yhdysvaltojen määrittelemä arvopohja, jossa vaikuttavat juutalais-kristillinen uskonto, vapauden ja demokraattisen rauhan teemat ja globaalit puitteet saanut kapitalismi.
Puheiden perusteella Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyössä on ollut kyse ennen kaikkea poliittisen ilmapiirin parantamisesta ja tuen antamisesta toisen toimille. Vaikka presidentit itse kieltävätkin yhteistyön olevan vain deklaratiivista, aineiston perusteella väite deklaratiivisuudesta pitää hyvin pitkälti paikkansa. Konkreettisia yhteistyötoimia ei ole juurikaan ollut tai niistä ei ole puhuttu. Yhteistyö on ollut lähinnä poliittista vaihtokauppaa. Yhteistyötoimien vähäisyys kuvastaa valtioiden keinojen vähyyttä ei-valtiollisen uhan edessä ja epätietoisuutta siitä, kuinka valtiokeskeisen järjestelmän tulisi toimia suhteessa kilpailijaansa.
Tutkielman taustalla vaikuttaa ajatus kansainvälisessä järjestelmässä tapahtuvasta muutoksesta ja sen vastustamisesta. Huomio kiinnittyy terrorisminvastaisen liittouman ja 1800-luvun Pyhän Allianssin reaktioiden ja toiminnan analogisuuteen. Kuten Pyhässä Allianssissa niin myös terrorisminvastaisessa liittoumassa näyttäisi olevan kyse vallallaolevien toimijoiden huolesta järjestelmän ulkopuolelta tulevaa uhkaa kohtaan. Tutkielman teoriaosa perustuu pääosin James N. Rosenaun teoriaan jälkikansainvälisestä politiikasta ja maailmanpolitiikan ”kahden maailman” syntymisestä. Rosenaun mukaan perinteinen valtiokeskeinen maailma on saanut rinnalleen hallinnan hajaantumista ja toimivaltojen päällekkäisyyttä kuvaavan monikeskuksisen maailman. Konkreettisena monikeskuksisen maailman toimijana voidaan pitää terroristeja, joita vastaan valtiot ovat joutuneet taistelemaan. Hypoteesina työssäni on, että Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyö terrorisminvastaisessa taistelussa johtuu valtioiden pelosta järjestelmämuutoksen edessä, jonka monikeskuksisen maailman vahvistuminen on saanut aikaan.
Tutkielman metodologisena perustana on hermeneuttinen tulkintatraditio. Tarkoituksena on hermeneuttisen kehän lailla ymmärtää kokonaisuutta osien kautta ja osia puolestaan kokonaisuuden kautta. Tulkinta etenee esiymmärryksestä kohti johtopäätelmiä, jolloin ymmärtäminen syvenee ja tarkentuu. Tekstin merkitysten löytäminen työssäni perustuu tekstin ja kontekstin yhdistämiseen. Tarkastelemalla tekstien sisällä olevia sanomia konteksteihin liitettynä pyrin tavoittamaan puheiden merkityksen.
Havaintojen kautta tuli ilmi, että Yhdysvaltojen ja Venäjän terrorismi-käsityksissä ja terrorismin vastaisissa toimissa sekä arvoissa ja tavoitteissa löytyy paljon eroja. Huomattavaa on se, että erilaisuudet eivät ole vaikuttaneet Yhdysvaltojen ja Venäjän liittouman tiiviyteen. Erilaisuuksien hyväksyminen viittaa liittokunnan tarpeeseen säilyttää yhtenäisyys. Kun vastassa ovat vallankumoukselliset voimat, on vastavallankumouksellisten löydettävä yhteinen perusta, jonka puolesta taistella. Yhteisenä perustana näyttäisi olevan Yhdysvaltojen määrittelemä arvopohja, jossa vaikuttavat juutalais-kristillinen uskonto, vapauden ja demokraattisen rauhan teemat ja globaalit puitteet saanut kapitalismi.
Puheiden perusteella Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyössä on ollut kyse ennen kaikkea poliittisen ilmapiirin parantamisesta ja tuen antamisesta toisen toimille. Vaikka presidentit itse kieltävätkin yhteistyön olevan vain deklaratiivista, aineiston perusteella väite deklaratiivisuudesta pitää hyvin pitkälti paikkansa. Konkreettisia yhteistyötoimia ei ole juurikaan ollut tai niistä ei ole puhuttu. Yhteistyö on ollut lähinnä poliittista vaihtokauppaa. Yhteistyötoimien vähäisyys kuvastaa valtioiden keinojen vähyyttä ei-valtiollisen uhan edessä ja epätietoisuutta siitä, kuinka valtiokeskeisen järjestelmän tulisi toimia suhteessa kilpailijaansa.