Le temps dans la traduction : Une étude comparée de la traduction des anglicismes et des jurons dans deux traductions françaises de The Catcher in the Rye
PAJUNEN, MARJO (2005)
PAJUNEN, MARJO
2005
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15144
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15144
Tiivistelmä
Hakutermit:
anglismit, kirosanat, Sieppari ruispellossa, kääntäminen, aika ja kulttuuri
Tämä Pro Gradu-tutkielma vertailee kahta J.D Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa (1951) tehtyä ranskannosta. Ensimmäinen käännös on ilmestynyt vuonna 1953 ja sen on kääntänyt Jean-Baptiste Rossi. Uudempi ranskannos on ilmestynyt vuonna 1986, kääntäjänä Annie Saumont. Tutkimuskohteena on kielen kehittyminen kolmen vuosikymmenen aikana anglismien ja kirosanojen kohdalla.
Aineisto koostuu kaikista englanninkielisessä Sieppari ruispellossa esiintyvistä kirosanoista sekä ranskannoksissa esiintyvistä anglismeista. Koska aineisto on kirosanojen kohdalla laaja, kirosanat on jaettu neljään ryhmään. Analyysi käsittelee kirosanoja sekä semanttiselta että kieliopilliselta kannalta. Kirosanoja analysoidaan kokonaisuutena: pyritään löytämään yhtäläisyyksiä ryhmien sisällä. Koko kirosana korpus löytyy liitteenä. Anglismi analyysi vertailee molemmissa käännöksissä esiintyviä englantilaislainasanoja sekä anglismeja, jotka esiintyvät ainoastaan toisessa käännöksistä. Analyysissä käsitellään anglismien kehitystä semanttisesta ja kieliopillisesta näkökulmista.
Anglismien kehityksestä voidaan todeta, että ne ovat saavuttaneet huomattavasti tukevamman jalansijan 1980-luvun lopulla ilmestyneessä ranskannoksessa. Anglismien määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 1950-luvun käänökseen ja ne ovat tulleet osaksi kieltä, tästä ovat todisteena laajemmat semanttiset viittauskohteet sekä lainasanojen kieliopillinen mukautuminen. Englannin kielen sekä amerikkalaisen kulttuurin tietämys helpottavat anglismien lainautumista kieleen.
Kirosanojen sävy on muuttunut 30:ssa vuodessa jumalaa pilkkaavista lähinnä rivoiksi ja ruumista herjaaviksi. Tämä johtuu uskonnollisten arvojen laskusta länsimaisessa kulttuurissa viime vuosikymmenten aikana. Vaikka kirosanojen määrä on vähentynyt, sävy uudemmassa käännöksessä on loukkaavampi sillä ihmistä herjaavia kirouksia on siinä enemmän. Englantilaisen alkuperäistekstin kirosanat eivät ole kovin voimakkaita; ne edustavat rituaalikiroamista, joka ei ole tunnepitoista. Ranskalaiset kirosanat taas ovat luonnostaan negatiivissävyisiä, eivätkä siksi sovellu hyvin rituaalikiroamiseen. Adjektiivin paikalla olevat kirosanat edeltävät pääsanaansa, mikä ei ole ranskalle tyypillistä. Syynä tähän lienee tunteenilmaisun painotus.
anglismit, kirosanat, Sieppari ruispellossa, kääntäminen, aika ja kulttuuri
Tämä Pro Gradu-tutkielma vertailee kahta J.D Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa (1951) tehtyä ranskannosta. Ensimmäinen käännös on ilmestynyt vuonna 1953 ja sen on kääntänyt Jean-Baptiste Rossi. Uudempi ranskannos on ilmestynyt vuonna 1986, kääntäjänä Annie Saumont. Tutkimuskohteena on kielen kehittyminen kolmen vuosikymmenen aikana anglismien ja kirosanojen kohdalla.
Aineisto koostuu kaikista englanninkielisessä Sieppari ruispellossa esiintyvistä kirosanoista sekä ranskannoksissa esiintyvistä anglismeista. Koska aineisto on kirosanojen kohdalla laaja, kirosanat on jaettu neljään ryhmään. Analyysi käsittelee kirosanoja sekä semanttiselta että kieliopilliselta kannalta. Kirosanoja analysoidaan kokonaisuutena: pyritään löytämään yhtäläisyyksiä ryhmien sisällä. Koko kirosana korpus löytyy liitteenä. Anglismi analyysi vertailee molemmissa käännöksissä esiintyviä englantilaislainasanoja sekä anglismeja, jotka esiintyvät ainoastaan toisessa käännöksistä. Analyysissä käsitellään anglismien kehitystä semanttisesta ja kieliopillisesta näkökulmista.
Anglismien kehityksestä voidaan todeta, että ne ovat saavuttaneet huomattavasti tukevamman jalansijan 1980-luvun lopulla ilmestyneessä ranskannoksessa. Anglismien määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 1950-luvun käänökseen ja ne ovat tulleet osaksi kieltä, tästä ovat todisteena laajemmat semanttiset viittauskohteet sekä lainasanojen kieliopillinen mukautuminen. Englannin kielen sekä amerikkalaisen kulttuurin tietämys helpottavat anglismien lainautumista kieleen.
Kirosanojen sävy on muuttunut 30:ssa vuodessa jumalaa pilkkaavista lähinnä rivoiksi ja ruumista herjaaviksi. Tämä johtuu uskonnollisten arvojen laskusta länsimaisessa kulttuurissa viime vuosikymmenten aikana. Vaikka kirosanojen määrä on vähentynyt, sävy uudemmassa käännöksessä on loukkaavampi sillä ihmistä herjaavia kirouksia on siinä enemmän. Englantilaisen alkuperäistekstin kirosanat eivät ole kovin voimakkaita; ne edustavat rituaalikiroamista, joka ei ole tunnepitoista. Ranskalaiset kirosanat taas ovat luonnostaan negatiivissävyisiä, eivätkä siksi sovellu hyvin rituaalikiroamiseen. Adjektiivin paikalla olevat kirosanat edeltävät pääsanaansa, mikä ei ole ranskalle tyypillistä. Syynä tähän lienee tunteenilmaisun painotus.