TAPAUSKOHTAINEN ARVIOINTI LASTENSUOJELUN PERHETYÖNTEKIJÖIDEN KOKEMANA Laadullinen tapaustutkimus Karhukuntien lastensuojelun perhetyön kehittämishankkeessa
HALONEN, ANU (2005)
HALONEN, ANU
2005
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15069
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15069
Tiivistelmä
Hakutermit:
Tapauskohtainen arviointi, tapauskohtaiset asetelmat, perhetyö
Osana kunnallista palvelujärjestelmää myös sosiaalityössä kohdataan arvioinnin vaatimuksia. Sosiaalityötä tehdään kuitenkin usein monimutkaisten ja vaikeiden ongelmien parissa. Näin ollen on tärkeää tutkia eri arviointitapojen ja menetelmien soveltuvuutta siinä kontekstissa, jossa asiakas ja työntekijä työskentelevät.
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli tutkia, miten tapauskohtainen arviointi soveltuu lastensuojelun perhetyön käytännön arvioinnin työkaluksi. Tutkielmassa olin kiinnostunut siitä, mitä esteitä ja etuja tapauskohtaisen arvioinnin soveltamisessa lastensuojelun perhetyöhön löytyy.
Pro gradu tutkielmani oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä teemahaastattelu. Osallistuin erääseen lastensuojelun perhetyön kehittämishankkeeseen oman opinnäytetyöni näkökulmasta. Hankkeen yhtenä tarkoituksena oli tapauskohtaisen arvioinnin käyttöönottaminen erään maantieteellisen alueen perhetyöntekijöiden työvälineenä. Sain käyttööni hankkeen puitteissa kerätyt teemahaastattelut. Haastateltavina olivat 25 lastensuojelun perhetyöntekijää ja 11 sosiaalityöntekijää. Teemahaastattelujen teemoissa käsiteltiin perhetyöntekijöiden kokemuksia tapauskohtaisesta arvioinnista. Analysoin käyttämiäni perhetyöntekijöiden haastatteluja etsimällä yhteneväisiä ja eroavaisia teemoja tapauskohtaisen arvioinnin soveltuvuudesta perhetyöntekijöiden työhön. Sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden haastatteluteemoissa käsiteltiin myös perhetyötä yleensä. Perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden perhetyötä koskevien haastattelujen avulla tarkoituksenani oli avata ja ymmärtämään sitä kontekstia, jossa perhetyöntekijät kokeilivat tapauskohtaista arviointia.
Tutkielman perusteella voin päätellä, että tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisessa lastensuojelun perhetyöntekijöiden työvälineeksi oli sekä etuja että esteitä. Suurimpia etuja tapauskohtaisen arvioinnin soveltamisessa perhetyön käytäntöön olivat: 1) tapauskohtainen arviointi lisäsi työn tavoitteiden pohtimista, 2) asiakastyölle asetettuja tavoitteita opittiin ajattelemaan pieninä osatavoitteina, 3) tapauskohtaisen arvioinnin avulla mahdollistui konkreettisen näytön antaminen työn etenemisestä, 4) työntekijät saivat palautetta työskentelystään asiakkaiden kanssa ja 5) tapauskohtaisen arvioinnin avulla avautui keino keskustella työskentelystä asiakkaan kanssa.
Tutkielman perusteella tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisen esteitä lastensuojelun perhetyön käytäntöön löytyi viisi: 1) perhetyöntekijöiden kiireinen työ ei jätä aikaa arvioinnille, 2) asiakas ei motivoidu arviointiin, 3) asiakkaalla ei ole voimavaroja arvioinnin tekemiseen, 4) asiakkaiden tilanteiden muuttuvuus vaikeuttaa tavoitteiden asettamista ja 5) tapauskohtaan arviointiin kuuluva mittaaminen ja graafinen kuvio eivät tunnu luontevilta.
Tämän tutkielman perusteella tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisessa lastensuojelun perhetyöntekijöiden työhön oli sekä etuja että esteitä.
Tapauskohtainen arviointi, tapauskohtaiset asetelmat, perhetyö
Osana kunnallista palvelujärjestelmää myös sosiaalityössä kohdataan arvioinnin vaatimuksia. Sosiaalityötä tehdään kuitenkin usein monimutkaisten ja vaikeiden ongelmien parissa. Näin ollen on tärkeää tutkia eri arviointitapojen ja menetelmien soveltuvuutta siinä kontekstissa, jossa asiakas ja työntekijä työskentelevät.
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli tutkia, miten tapauskohtainen arviointi soveltuu lastensuojelun perhetyön käytännön arvioinnin työkaluksi. Tutkielmassa olin kiinnostunut siitä, mitä esteitä ja etuja tapauskohtaisen arvioinnin soveltamisessa lastensuojelun perhetyöhön löytyy.
Pro gradu tutkielmani oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä teemahaastattelu. Osallistuin erääseen lastensuojelun perhetyön kehittämishankkeeseen oman opinnäytetyöni näkökulmasta. Hankkeen yhtenä tarkoituksena oli tapauskohtaisen arvioinnin käyttöönottaminen erään maantieteellisen alueen perhetyöntekijöiden työvälineenä. Sain käyttööni hankkeen puitteissa kerätyt teemahaastattelut. Haastateltavina olivat 25 lastensuojelun perhetyöntekijää ja 11 sosiaalityöntekijää. Teemahaastattelujen teemoissa käsiteltiin perhetyöntekijöiden kokemuksia tapauskohtaisesta arvioinnista. Analysoin käyttämiäni perhetyöntekijöiden haastatteluja etsimällä yhteneväisiä ja eroavaisia teemoja tapauskohtaisen arvioinnin soveltuvuudesta perhetyöntekijöiden työhön. Sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden haastatteluteemoissa käsiteltiin myös perhetyötä yleensä. Perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden perhetyötä koskevien haastattelujen avulla tarkoituksenani oli avata ja ymmärtämään sitä kontekstia, jossa perhetyöntekijät kokeilivat tapauskohtaista arviointia.
Tutkielman perusteella voin päätellä, että tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisessa lastensuojelun perhetyöntekijöiden työvälineeksi oli sekä etuja että esteitä. Suurimpia etuja tapauskohtaisen arvioinnin soveltamisessa perhetyön käytäntöön olivat: 1) tapauskohtainen arviointi lisäsi työn tavoitteiden pohtimista, 2) asiakastyölle asetettuja tavoitteita opittiin ajattelemaan pieninä osatavoitteina, 3) tapauskohtaisen arvioinnin avulla mahdollistui konkreettisen näytön antaminen työn etenemisestä, 4) työntekijät saivat palautetta työskentelystään asiakkaiden kanssa ja 5) tapauskohtaisen arvioinnin avulla avautui keino keskustella työskentelystä asiakkaan kanssa.
Tutkielman perusteella tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisen esteitä lastensuojelun perhetyön käytäntöön löytyi viisi: 1) perhetyöntekijöiden kiireinen työ ei jätä aikaa arvioinnille, 2) asiakas ei motivoidu arviointiin, 3) asiakkaalla ei ole voimavaroja arvioinnin tekemiseen, 4) asiakkaiden tilanteiden muuttuvuus vaikeuttaa tavoitteiden asettamista ja 5) tapauskohtaan arviointiin kuuluva mittaaminen ja graafinen kuvio eivät tunnu luontevilta.
Tämän tutkielman perusteella tapauskohtaisen arvioinnin soveltumisessa lastensuojelun perhetyöntekijöiden työhön oli sekä etuja että esteitä.