Lastenrunouden osuus ja sisältö Otavan ja WSOY:n äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa vuosiluokille 1-5
SAVOLAINEN, SUSANNA; LAAKSO, TEIJA (2005)
SAVOLAINEN, SUSANNA
LAAKSO, TEIJA
2005
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15040
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15040
Tiivistelmä
Hakutermit:
runous, lyriikka, lastenrunous, kielellinen kehitys, äidinkielen ja kirjallisuuden opetus
Tässä Pro gradu työssä tutkimme sisällönanalyysin avulla lastenrunouden osuutta ja sisältöä äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa vuosiluokille 15. Tutkimusaineistona käytimme Otavan Hauska matka aapista ja lukukirjaa, Otavan Sanataiturioppikirjoja vuosiluokille 35, WSOY:n Salaista aapista ja lukukirjaa sekä Salainen kerho oppikirjoja vuosiluokille 35. Pyrimme myös selvittämään vastaavatko tutkimuksen kohteena olevat runot lapsen kielellisen kehityksen kulloistakin tasoa.
Tutkimuksessamme selvisi, että runouden osuus oli suurin kahden ensimmäisen vuosiluokan oppikirjoissa. Oppikirjoissa olevien runojen sisältöjä tutkiessamme havaitsimme, että oppikirjoissa olevat runot noudattavat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: runo on mitallinen, sen aikamuoto on preesens, se sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan ja on luontoaiheinen. Tutkimukseen liittyvä lähdekirjallisuus antoi olettaa, että runot olisivat aiheiltaan moderneja ja vapaamitallisia. Löytämämme oppikirjan runon kaava osoitti tämän ennakko-oletuksen vääräksi. Oppikirjojen runotarjonta oli monipuolista, mutta perinteiset mitalliset runot olivat kuitenkin enemmistönä. Tutkimissamme runoissa esiintyi lapselle vaikeita ilmaisuja, mutta emme pystyneet yksiselitteisesti todentamaan runojen sopivuutta tietyssä kehitysvaiheessa olevalle lapselle. Ensiksi lapsi voi nauttia runosta myös sitä täysin ymmärtämättä ja toiseksi aikuisen tarjoama tuki voi auttaa lasta ymmärtämään runoa, jonka tulkitseminen olisi hänelle yksin liian vaikeaa.
Opetussuunnitelma tarjoaa väljät kehykset runouden opettamiselle. Näin ollen opettajalla on vastuu ja toisaalta mahdollisuus päättää siitä, millä tavalla hän ohjaa lapsia runouden poluille.
runous, lyriikka, lastenrunous, kielellinen kehitys, äidinkielen ja kirjallisuuden opetus
Tässä Pro gradu työssä tutkimme sisällönanalyysin avulla lastenrunouden osuutta ja sisältöä äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa vuosiluokille 15. Tutkimusaineistona käytimme Otavan Hauska matka aapista ja lukukirjaa, Otavan Sanataiturioppikirjoja vuosiluokille 35, WSOY:n Salaista aapista ja lukukirjaa sekä Salainen kerho oppikirjoja vuosiluokille 35. Pyrimme myös selvittämään vastaavatko tutkimuksen kohteena olevat runot lapsen kielellisen kehityksen kulloistakin tasoa.
Tutkimuksessamme selvisi, että runouden osuus oli suurin kahden ensimmäisen vuosiluokan oppikirjoissa. Oppikirjoissa olevien runojen sisältöjä tutkiessamme havaitsimme, että oppikirjoissa olevat runot noudattavat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: runo on mitallinen, sen aikamuoto on preesens, se sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan ja on luontoaiheinen. Tutkimukseen liittyvä lähdekirjallisuus antoi olettaa, että runot olisivat aiheiltaan moderneja ja vapaamitallisia. Löytämämme oppikirjan runon kaava osoitti tämän ennakko-oletuksen vääräksi. Oppikirjojen runotarjonta oli monipuolista, mutta perinteiset mitalliset runot olivat kuitenkin enemmistönä. Tutkimissamme runoissa esiintyi lapselle vaikeita ilmaisuja, mutta emme pystyneet yksiselitteisesti todentamaan runojen sopivuutta tietyssä kehitysvaiheessa olevalle lapselle. Ensiksi lapsi voi nauttia runosta myös sitä täysin ymmärtämättä ja toiseksi aikuisen tarjoama tuki voi auttaa lasta ymmärtämään runoa, jonka tulkitseminen olisi hänelle yksin liian vaikeaa.
Opetussuunnitelma tarjoaa väljät kehykset runouden opettamiselle. Näin ollen opettajalla on vastuu ja toisaalta mahdollisuus päättää siitä, millä tavalla hän ohjaa lapsia runouden poluille.