Medeian kosto. Myytin ja myyttisen naiskuvan ilmeneminen Euripideen Medeiassa
ORJATSALO, ELINA (2005)
ORJATSALO, ELINA
2005
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14903
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14903
Sisällysluettelo
1. ALUKSI 1 1.1 Myyttinen naiskuva Euripideen Medeiassa 1 1.1.1 Miksi tutkin? 1 1.1.2 Teoreettinen lähestymistapani 3 1.1.3 Aikaisempaa tutkimusta 5 1.1.4 Tutkimuskirjallisuudestani 8 1.2 Tutkimuskohteenani Medeia 9 1.3.1 Tutkimustehtävän asettaminen 9 1.3.2 Tutkimukseni muodosta 10 2. MYYTIN OLEMUS 13 2.1 Myyttinen Medeia 13 2.2 Mikä on myytti? 15 2.2.1 Myytin olemuksesta 15 2.2.2 Myytin liminaalisuus 19 2.3 Länsimaisen mytologian synnystä 20 2.4 Myytin kulttuurinen tehtävä 22 2.4.1 Myytti kulttuurissa 22 2.4.2 Myyttinen kerronta 25 3. NAISEN KUVIA 27 3.1 Naiseuden myytti 27 3.2 Antiikin ajan naiskuva 31 3.2.1 Antiikin naiskuvan tutkimuksesta 31 3.2.2 Miehinen polis 34 3.2.3 Naisen asema antiikissa poliksen ja oikoksen suhde 35 3.2.4 Nainen, avioliitto ja koti 37 3.2.5 Lasten kasvatus ja perhe 41 3.4 Antiikin mytologian naiskäsitys 43 3.5 Antiikin tragedian naiskuva 46 4. MYYTIN KÄSITTELY TEATTERISSA 50 4.1 Länsimaisen teatterin juuret 50 4.1.1 Teatterin synty 50 4.1.2 Myytti kreikkalaisessa tragediassa 52 4.1.3 Näyttelijöistä ja kuorosta 53 4.2 Antiikin näytelmän ominaispiirteitä 55 4.2.1 Tragedian muotoutuminen 55 4.2.2 Juonesta57 4.2.3 Sankariudesta 58 4.3 Vaikutus ympäröivään todellisuuteen 59 4.3.1 Teatterin yhteiskunnallinen vaikutus 59 4.3.2 Euripides kirjailijana 61 4.3.3 Euripides yhteiskunnallisena vaikuttajana 62 5. KOSTAVA MEDEIA 65 5.1 Medeian tarina 65 5.2 Medeia näytelmän rakenteen murtajana 66 5.2.1 Medeia suhteessa antiikin draamakäsitykseen 66 5.2.2 ’Kaksuudesta’ 71 5.2.3 Muutoksen teema 74 5.3 Medeian myyttinen olemus 79 5.3.1 Medeian ja myytin välinen yhteiskunnallinen vaikutus 79 5.3.2 Antiikin myyttisen naiskuvan suhteutuminen Medeia -hahmoon 82 5.3.3 Medeian metamorfoosi 83 5.4 Medeia naiseuden kuvastajana 85 5.4.1 Naisen asemasta 85 5.4.2 Mies ja nainen 88 5.4.3 Toiseuden tunteminen 90 5.5 Näytelmän lopetuksesta 92 5.6 Päätelmiä 93 7. LOPUKSI 95 LÄHTEET 98 LIITTEET 101
Tiivistelmä
Hakutermit:
myytti, myyttinen nainen, antiikin nainen, antiikin tragedia,
Euripides, Medeia, metamorfoosi, toiseus, kaksuus
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten myytti ja myyttinen naiseus ilmenevät sekä sa-malla uudelleen muotoutuvat Euripideen Medeia -näytelmässä, ja mitä konventioita näihin liittyy. Tutkielmassa lähestytään näytelmää hermeneuttisesti, tulkinnallisesti kolmen suuren teoreettisen kontekstin, myyttitutkimuksen ja myyttisen naiskuvatutkimuksen, sekä tragedian sisäisten muotokäsitysten muokkaaman analyyttisen tutkimuksen kautta.
Tutkielmassa käsitellään aluksi myytin suhdetta antiikin tragediaan, ja keskeisimpänä teoreettisena lähdeaineistona käytetään Kirsti Simonsuuren tekemää myyttitutkimusta. Simonsuuri tutkii myyttiä laajasti kulttuurisena ilmiönä antiikin kontekstissa, ja näin sitoutuu läheisesti myös Euripideen tragediaan. Myyttisyyden käsitettä laajennetaan tämän jälkeen naiseuden käsitteeseen, pohtien keskeisesti myös naiseuden käsitteen muuntumista ja muokkautumista Euripideen näytelmässä. Keskeisenä teoreettisena lähteenä käytetään tällöin Päivi Setälän antiikin naiskuvatutkimusta, joka painottaa naiskuvan tärkeyttä ja muutosta antiikin aikana.
Aristoteleen Runousoppi on suurimpana pohjana tutkielmassa muotoillulle näytelmä-analyysille, tosin analyysissa esitetään myös eriäviä vasta-argumentteja muutamille aris-toteelisille näkemyksille. Tutkielman aktuaalinen tutkimusaineisto, Euripideen Medeia on voimakas näytelmä, joka on sisäiseltä maailmaltaan varsin rikas. Näytelmän päähenkilö on vahva, itsensä voimakkaasti tunteva nainen, joka ottaa koston oikeuden omiin käsiinsä ja toimii voimakkaan aggressiivisesti saavuttaakseen päämääränsä näytelmän kuluessa.
Näytelmän analyysi on myös kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa pohditaan Medeiaa suhteessa tragedian sisäisiin rakenteisiin ja niiden muototutumiseen, ja käsitellään myös näytelmän läpi kulkevaa kaksuuden teemaa ja näytelmän sisäistä muutosta. Toinen osa käsittelee myyttiä; myytin vaikutusta kyseiseen tragediaan, Medeia -hahmon myyttistä olemusta ja erityisesti myös Medeian hahmossa tapahtuvaa muodonmuutosta. Viimeisessä osassa käsitellään Medeian roolin sopeutumista antiikin naiskäsitykseen, ja eritoten Medeian toiseutta, muukalaisuutta.
Tutkielmassa pohditaan myös yleisesti, miten Euripideen näytelmä vertautuu erilaisiin nykyaikaisiin näkemyksiin myyttisestä naiseudesta.
myytti, myyttinen nainen, antiikin nainen, antiikin tragedia,
Euripides, Medeia, metamorfoosi, toiseus, kaksuus
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten myytti ja myyttinen naiseus ilmenevät sekä sa-malla uudelleen muotoutuvat Euripideen Medeia -näytelmässä, ja mitä konventioita näihin liittyy. Tutkielmassa lähestytään näytelmää hermeneuttisesti, tulkinnallisesti kolmen suuren teoreettisen kontekstin, myyttitutkimuksen ja myyttisen naiskuvatutkimuksen, sekä tragedian sisäisten muotokäsitysten muokkaaman analyyttisen tutkimuksen kautta.
Tutkielmassa käsitellään aluksi myytin suhdetta antiikin tragediaan, ja keskeisimpänä teoreettisena lähdeaineistona käytetään Kirsti Simonsuuren tekemää myyttitutkimusta. Simonsuuri tutkii myyttiä laajasti kulttuurisena ilmiönä antiikin kontekstissa, ja näin sitoutuu läheisesti myös Euripideen tragediaan. Myyttisyyden käsitettä laajennetaan tämän jälkeen naiseuden käsitteeseen, pohtien keskeisesti myös naiseuden käsitteen muuntumista ja muokkautumista Euripideen näytelmässä. Keskeisenä teoreettisena lähteenä käytetään tällöin Päivi Setälän antiikin naiskuvatutkimusta, joka painottaa naiskuvan tärkeyttä ja muutosta antiikin aikana.
Aristoteleen Runousoppi on suurimpana pohjana tutkielmassa muotoillulle näytelmä-analyysille, tosin analyysissa esitetään myös eriäviä vasta-argumentteja muutamille aris-toteelisille näkemyksille. Tutkielman aktuaalinen tutkimusaineisto, Euripideen Medeia on voimakas näytelmä, joka on sisäiseltä maailmaltaan varsin rikas. Näytelmän päähenkilö on vahva, itsensä voimakkaasti tunteva nainen, joka ottaa koston oikeuden omiin käsiinsä ja toimii voimakkaan aggressiivisesti saavuttaakseen päämääränsä näytelmän kuluessa.
Näytelmän analyysi on myös kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa pohditaan Medeiaa suhteessa tragedian sisäisiin rakenteisiin ja niiden muototutumiseen, ja käsitellään myös näytelmän läpi kulkevaa kaksuuden teemaa ja näytelmän sisäistä muutosta. Toinen osa käsittelee myyttiä; myytin vaikutusta kyseiseen tragediaan, Medeia -hahmon myyttistä olemusta ja erityisesti myös Medeian hahmossa tapahtuvaa muodonmuutosta. Viimeisessä osassa käsitellään Medeian roolin sopeutumista antiikin naiskäsitykseen, ja eritoten Medeian toiseutta, muukalaisuutta.
Tutkielmassa pohditaan myös yleisesti, miten Euripideen näytelmä vertautuu erilaisiin nykyaikaisiin näkemyksiin myyttisestä naiseudesta.