Keskushallinnon yrittäjyyden strateginen kehittäminen Suomessa ja Italiassa
LEHTINEN, HANNA (2005)
LEHTINEN, HANNA
2005
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14758
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14758
Tiivistelmä
Hakutermit:
keskushallinto, yrittäjyys, yritystoiminta, strateginen kehittäminen ja ohjelmajohtaminen
Tutkielmassa tarkastellaan kahden EU-valtion, Suomen ja Italian keskushallinnon yrityspolitiikkaa sekä sen suppeassa että laajassa mielessä. Suomen hallitus toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman osana talous- ja elinkeinopolitiikkaansa; yrittäjyyden politiikkaohjelma edistää ennen kaikkea yritysten toimintaedellytyksiä. Italian hallituksen elinkeinopolitiikka pitää sisällään otteita yrityspolitiikasta; erilaiset sopimukset mm. ohjelmasopimukset edistävät italialaista yrittäjyyttä ja yritystoimintaa.
Työ perustuu Suomen ja Italian keskushallinnon yrityspoliittisten strategisten asiakirjo-jen: Hallituksen strategia-asiakirja 2004 ja Talous- ja rahoitusohjelmointi asiakirjojen väliseen vertailevaan tutkimukseen. Suomen yrittäjyysaktiivisuus määritellään alhaiseksi. Italian yrittäjyysaktiivisuus on keskitasoa. Molemmissa maissa pk-yritysten suuri määrä ja niiden vahvuus on vallitseva tekijä, joka määrittää yrittäjyyttä ja sen edistämistä. Tämän lisäksi valtioiden julkinen hallinto on mittava, joka lisää kansainvälisen vertailun mielenkiintoisuutta ja sen sopivuutta kahden tapauksen/ilmiön vertailuksi.
Työn teoreettinen osuus käsittelee monipuolisesti yrittäjyyttä, yritystoimintaa ja valtiota osana tätä kontekstia. Italiassa pk-sektori on kehittyneempi ja dynaamisempi kuin Suomessa, mutta valtioiden tapa huolehtia yritysten toimintaedellytyksistä eroaa Suomen eduksi. Suomessa on mm. kehittyneempi liikenneinfrastruktuuri ja informaatio- ja teknologiaverkosto, t&k-toiminta ja tutkimusverkosto pitkälle vietyjä sekä välirahoitustoiminta ja yritysneuvontaverkosto toimivat varsin hyvin. Suomi on siis kehittyneempi yritysten toimintaedellytysten suhteen, mutta Italiassa lienee parempi yrittäjyyspotentiaali.
Tutkimuksen empiirinen osuus osoittaa, että vaikka Suomen yrittäjyysaktiivisuuden tasosta ja sen edistämisestä voidaan esittää eriäviä mielipiteitä, on yrityspolitiikan edistäminen tässä Suomen ja Italian välisessä vertailussa strategisesti kehittyneempää. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita julkisen hallinnon eri osa-alueiden eli palveluiden, tulonsiirtojen ja julkisen sääntelyn merkityksestä Suomen ja Italian yrityspoliittisten tavoitteiden ja keinojen operatiivisessa ja strategisessa kontekstissa. Tämän työn empirian perusteella voidaan todeta, että tulonsiirtojen merkitys korostuu operatiivisen näkökulman kohdalla. Tulonsiirtojen merkitys puolestaan vähenee strategisuuden lisääntyessä, ja tavoitteiden ja keinojen jakautuminen on näin monipuolisempaa. Tavoitteiden ja keinojen luokittelun rajat siis hämärtyvät. Suomen ja Italian välillä tapauskohtainen hajonta vaihtelee operatiivisten ja strategisten tavoitteiden ja keinojen kohdalla.
keskushallinto, yrittäjyys, yritystoiminta, strateginen kehittäminen ja ohjelmajohtaminen
Tutkielmassa tarkastellaan kahden EU-valtion, Suomen ja Italian keskushallinnon yrityspolitiikkaa sekä sen suppeassa että laajassa mielessä. Suomen hallitus toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman osana talous- ja elinkeinopolitiikkaansa; yrittäjyyden politiikkaohjelma edistää ennen kaikkea yritysten toimintaedellytyksiä. Italian hallituksen elinkeinopolitiikka pitää sisällään otteita yrityspolitiikasta; erilaiset sopimukset mm. ohjelmasopimukset edistävät italialaista yrittäjyyttä ja yritystoimintaa.
Työ perustuu Suomen ja Italian keskushallinnon yrityspoliittisten strategisten asiakirjo-jen: Hallituksen strategia-asiakirja 2004 ja Talous- ja rahoitusohjelmointi asiakirjojen väliseen vertailevaan tutkimukseen. Suomen yrittäjyysaktiivisuus määritellään alhaiseksi. Italian yrittäjyysaktiivisuus on keskitasoa. Molemmissa maissa pk-yritysten suuri määrä ja niiden vahvuus on vallitseva tekijä, joka määrittää yrittäjyyttä ja sen edistämistä. Tämän lisäksi valtioiden julkinen hallinto on mittava, joka lisää kansainvälisen vertailun mielenkiintoisuutta ja sen sopivuutta kahden tapauksen/ilmiön vertailuksi.
Työn teoreettinen osuus käsittelee monipuolisesti yrittäjyyttä, yritystoimintaa ja valtiota osana tätä kontekstia. Italiassa pk-sektori on kehittyneempi ja dynaamisempi kuin Suomessa, mutta valtioiden tapa huolehtia yritysten toimintaedellytyksistä eroaa Suomen eduksi. Suomessa on mm. kehittyneempi liikenneinfrastruktuuri ja informaatio- ja teknologiaverkosto, t&k-toiminta ja tutkimusverkosto pitkälle vietyjä sekä välirahoitustoiminta ja yritysneuvontaverkosto toimivat varsin hyvin. Suomi on siis kehittyneempi yritysten toimintaedellytysten suhteen, mutta Italiassa lienee parempi yrittäjyyspotentiaali.
Tutkimuksen empiirinen osuus osoittaa, että vaikka Suomen yrittäjyysaktiivisuuden tasosta ja sen edistämisestä voidaan esittää eriäviä mielipiteitä, on yrityspolitiikan edistäminen tässä Suomen ja Italian välisessä vertailussa strategisesti kehittyneempää. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita julkisen hallinnon eri osa-alueiden eli palveluiden, tulonsiirtojen ja julkisen sääntelyn merkityksestä Suomen ja Italian yrityspoliittisten tavoitteiden ja keinojen operatiivisessa ja strategisessa kontekstissa. Tämän työn empirian perusteella voidaan todeta, että tulonsiirtojen merkitys korostuu operatiivisen näkökulman kohdalla. Tulonsiirtojen merkitys puolestaan vähenee strategisuuden lisääntyessä, ja tavoitteiden ja keinojen jakautuminen on näin monipuolisempaa. Tavoitteiden ja keinojen luokittelun rajat siis hämärtyvät. Suomen ja Italian välillä tapauskohtainen hajonta vaihtelee operatiivisten ja strategisten tavoitteiden ja keinojen kohdalla.