Bittejä paperilla. Kirjan hinta ja kaunokirjallisuuden tuotannon murros 2000-luvun alussa
LAURILA, AILA-LIISA (2005)
LAURILA, AILA-LIISA
2005
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14701
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14701
Tiivistelmä
Hakutermit:
kaunokirjallisuus, kustantaminen, sähköinen kirja, eBook, e-kirja, print-on-demand, kirja, kirjailija, kirjakauppa, omaksutantaminen, tarvepainaminen
Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisuuden tuotantoprosessia, kirjan kustantamista ja siinä tapahtuneita muutoksia 1900-luvun lopussa ja erityisesti 2000-luvun alussa. Näkökulma on kirjan hinnan muodostumisessa ja siinä, minkälaisia rahoja kirja-alalla liikkuu. Ensin käydään lävitse perinteinen kirjan kustantaminen lähtien liikkeelle kirjailijasta, kaunokirjallisen teoksen syntyprosessista ja edetään sitten kirjan kustantamiseen ja kauppaan. Siinä käydään lävitse suomalaista valtion apurahajärjestelmää sekä otetaan esimerkein esille, kuinka paljon yksi kaunokirjallinen teos saattaa tuottaa yhteensä tuloa. Tutkielmassa luodaan yleiskuvaa alasta, eikä syvennytä kovin yksityiskohtaisesti yhteen kirjankustantamoon tai yhteen teokseen tai sen kirjoittajaan. Yksi luku omistetaan erilaisten kaunokirjallisuuden alaan luettavien teosten tarkasteluun siten, että lasketaan lajiin luettavien teosten keskihintoja ja sitä, kuinka paljon yhdestä lajin teoksesta kertyy tuloa keskimäärin tuotantoketjun eri osapuolille. Hintojen tarkastelun perusaineistona on Vuoden kirjat 2003 -luettelo.
Tutkielma pohtii, miksi kaunokirjallisuus on myynyt 2000-luvulla niin hyvin paperille painettuna tuotteena. Esille tulee muiden muassa kirjan kustantamisen kehitys, joka on johtanut siihen, että suuret perinteiset kustantamot keskittyvät entistä suuremmiksi kansainvälisesti toimiviksi yksiköiksi. Samaan aikaan pienten toimijoiden määrä alalla kasvaa ja omakustantaminen on entistä yleisempää, edullisempaa ja halutumpaakin. Tuotantoprosessi on aiempaa edullisempaa, koska tietokonetekniikka on vähentänyt prosessin vaiheita ja yksinkertaistanut tuotantoprosessia. Kirjan verkkokauppa ei ole saavuttanut kovinkaan suurta menestystä, vaikka niin luultiin viime vuosituhannen vaihteessa. Sähköinen kirja eli eBook on olemassa, mutta sen kauppa on olematonta. Yksi este kaupan kehittymiselle on, että kunnollisia sähköisen kirjan lukulaitteita ei ole markkinoilla kuluttajien saatavilla. Yleinen käsitys näyttää olevan, että tekstin lukeminen elektroniselta näytöltä on hankalampaa kuin paperilta.
Internet-verkosta haetaan esille myös esimerkinomaisesti muutama kaunokirjallinen sivusto ja pohditaan, mitä kirjailija voi saavuttaa julkaisemalla tuotantoaan verkossa. Tarkastelun kohteiksi on otettu pari verkkoa hyödyntävää aloittelevaa tekijää (Pekka Jurvelinin Oulujoki-projekti ja lappilainen Tonkopuro-projekti) sekä aktiivisesti verkkoa hyödyntävä kokenut ja tunnustusta saanut kirjailija (Leena Krohn). Tutkimuksessa päädytään sille kannalle, että kaunokirjallisuus siirtyy vähitellen yhä enemmän sähköiseen muotoon, koska se on pelkkää tekstiä ja sen kautta luotua aineetonta sisältöä. Toimivien rakenteiden luominen tosin vaatii vielä kehitystyötä.
kaunokirjallisuus, kustantaminen, sähköinen kirja, eBook, e-kirja, print-on-demand, kirja, kirjailija, kirjakauppa, omaksutantaminen, tarvepainaminen
Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisuuden tuotantoprosessia, kirjan kustantamista ja siinä tapahtuneita muutoksia 1900-luvun lopussa ja erityisesti 2000-luvun alussa. Näkökulma on kirjan hinnan muodostumisessa ja siinä, minkälaisia rahoja kirja-alalla liikkuu. Ensin käydään lävitse perinteinen kirjan kustantaminen lähtien liikkeelle kirjailijasta, kaunokirjallisen teoksen syntyprosessista ja edetään sitten kirjan kustantamiseen ja kauppaan. Siinä käydään lävitse suomalaista valtion apurahajärjestelmää sekä otetaan esimerkein esille, kuinka paljon yksi kaunokirjallinen teos saattaa tuottaa yhteensä tuloa. Tutkielmassa luodaan yleiskuvaa alasta, eikä syvennytä kovin yksityiskohtaisesti yhteen kirjankustantamoon tai yhteen teokseen tai sen kirjoittajaan. Yksi luku omistetaan erilaisten kaunokirjallisuuden alaan luettavien teosten tarkasteluun siten, että lasketaan lajiin luettavien teosten keskihintoja ja sitä, kuinka paljon yhdestä lajin teoksesta kertyy tuloa keskimäärin tuotantoketjun eri osapuolille. Hintojen tarkastelun perusaineistona on Vuoden kirjat 2003 -luettelo.
Tutkielma pohtii, miksi kaunokirjallisuus on myynyt 2000-luvulla niin hyvin paperille painettuna tuotteena. Esille tulee muiden muassa kirjan kustantamisen kehitys, joka on johtanut siihen, että suuret perinteiset kustantamot keskittyvät entistä suuremmiksi kansainvälisesti toimiviksi yksiköiksi. Samaan aikaan pienten toimijoiden määrä alalla kasvaa ja omakustantaminen on entistä yleisempää, edullisempaa ja halutumpaakin. Tuotantoprosessi on aiempaa edullisempaa, koska tietokonetekniikka on vähentänyt prosessin vaiheita ja yksinkertaistanut tuotantoprosessia. Kirjan verkkokauppa ei ole saavuttanut kovinkaan suurta menestystä, vaikka niin luultiin viime vuosituhannen vaihteessa. Sähköinen kirja eli eBook on olemassa, mutta sen kauppa on olematonta. Yksi este kaupan kehittymiselle on, että kunnollisia sähköisen kirjan lukulaitteita ei ole markkinoilla kuluttajien saatavilla. Yleinen käsitys näyttää olevan, että tekstin lukeminen elektroniselta näytöltä on hankalampaa kuin paperilta.
Internet-verkosta haetaan esille myös esimerkinomaisesti muutama kaunokirjallinen sivusto ja pohditaan, mitä kirjailija voi saavuttaa julkaisemalla tuotantoaan verkossa. Tarkastelun kohteiksi on otettu pari verkkoa hyödyntävää aloittelevaa tekijää (Pekka Jurvelinin Oulujoki-projekti ja lappilainen Tonkopuro-projekti) sekä aktiivisesti verkkoa hyödyntävä kokenut ja tunnustusta saanut kirjailija (Leena Krohn). Tutkimuksessa päädytään sille kannalle, että kaunokirjallisuus siirtyy vähitellen yhä enemmän sähköiseen muotoon, koska se on pelkkää tekstiä ja sen kautta luotua aineetonta sisältöä. Toimivien rakenteiden luominen tosin vaatii vielä kehitystyötä.