Kulturella skillnader i skriftlig affärskommunikation mellan finländare och svenskar.
AALTO, ALINA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
AALTO, ALINA
2003
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-02Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata suomalaisen ja ruotsalaisen kirjallisen liikeviestinnän kulttuurisia eroja. Taustana tällä tutkimukselle käsittelen liikekirjettä tekstilajina, suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin eroja, kulttuurien välistä viestintää sekä suomalaisen ja ruotsalaisen viestintätyylin eroja. Tutkimus perustuu 110 autenttiseen ruotsinkieliseen liikekirjeeseen, jotka olivat pääosin fax- ja sähköpostimuodossa.
Suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin eroavaisuuksia kuvataan usein stereotyyppisillä väittämillä, joiden mukaan ruotsalaiset mm. ovat kohteliaampia kuin suomalaiset, välttävät konflikteja ja suoraa negatiivista viestintää, ovat ryhmäkeskeisiä, sosiaalisia sekä tuttavallisia. Suomalaiset puolestaan kuvataan rehellisiksi, suorasukaisiksi, yksilön vastuuta korostaviksi ja tehokkaiksi.
Tarkoituksenani onkin selvittää, miten väitetyt eroavaisuudet tulevat esiin kirjallisessa liikeviestinnässä. Kohteliaisuutta tutkin vertaamalla suomalaista ja ruotsalaista tapaa pyytää tai kehottaa. Molemmat käyttävät tässä yhteydessä lauseita, joissa on mukana apuverbi, joiden käytössä sinänsä ei ole eroa. Imperatiivia molemmat käyttävät harvoin. Molemmat tehostavat pyyntöjä sanoilla hoppas ja vänligen ja lisäksi ruotsalainen käyttää sanaa snälla. Suomalainen käyttää kehotuksissa useammin sanaa måste. Ruotsalainen tapa pyytää ja kehottaa alkaa usein esimerkiksi ”jag vill veta…” -lauseella, jota suomalainen pitää "ylimääräisenä". Ruotsalainen kiittää useammin viestistä ja myös etukäteen kiittäminen on ruotsalaiselle tavallista jotain pyydettäessä. Ruotsalainen ilmaisee siis itseään kohteliaammin kuin suomalainen.
Ruotsalaisten konfliktin välttämistä tutkin vertaamalla ilmaisuja, joihin liittyy jokin negatiivinen asia (kuten reklamointi tai erimielisyys) ja myös tässä yhteydessä ruotsalainen viestii kohteliaammin kuin suomalainen. Ruotsalainen ei aloita kirjettä negatiivisella asialla ja käyttää myös tässä yhteydessä useammin pehmentävää alkulausetta, esimerkiksi ”Vi tycker inte att…”. Ruotsalainen myös päättää konfliktikirjeen positiivisesti. Suomalainen menee useammin suoraan asiaan ja tehostaa viestiä esim. huutomerkein. Molemmat käyttävät pahoitellessaan sanaa tyvärr.
Ruotsalainen ryhmäkeskeisyys kontra suomalainen yksilökeskeisyys ei tule esille kirjallisessa liikeviestinnässä. Molemmat käyttävät esimerkiksi yhtä paljon pronomineja jag ja vi. Ruotsalainen jättää useammin pois persoonapronominin lauseen alussa. Ruotsalaisten sosiaalisuutta tutkin vertaamalla small talkin määrää ja laatua kirjeissä. Noin joka kymmenes suomalainen ja joka viides ruotsalainen kirje sisältää small talkia, joka koskee useimmiten säätä ja tulevia juhlapyhiä.
Tavassa aloittaa ja päättää liikekirje ei esiinny suuria eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä. Tavallisin tapa aloittaa kirje on sana Hej, jota seuraa suomalaisella hieman useammin kuin ruotsalaisella vastaanottajan etunimi. Tavallisin lopetusfraasi molemmilla on med vänlig hälsning, jonka kirjoitusasu tosin vaihtelee.
Lisäksi kommentoin lyhyesti kirjeissä esiintyneitä kielivirheitä sekä sähköpostiviestille tyypillisiä piirteitä. Suurin osa suomalaisten tekemistä kielivirheistä liittyvät spesiekseen ja pronomineihin. Sekä suomalaiselle että ruotsalaiselle sähköpostiviestille on tyypillistä tiiviys, puhekielenomaisuus ja tietty persoonattomuus.
avainsanat: affärskommunikation, finsk-svenska kulturskillnader, finsk-svenska kommunikationsskillnader
Suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin eroavaisuuksia kuvataan usein stereotyyppisillä väittämillä, joiden mukaan ruotsalaiset mm. ovat kohteliaampia kuin suomalaiset, välttävät konflikteja ja suoraa negatiivista viestintää, ovat ryhmäkeskeisiä, sosiaalisia sekä tuttavallisia. Suomalaiset puolestaan kuvataan rehellisiksi, suorasukaisiksi, yksilön vastuuta korostaviksi ja tehokkaiksi.
Tarkoituksenani onkin selvittää, miten väitetyt eroavaisuudet tulevat esiin kirjallisessa liikeviestinnässä. Kohteliaisuutta tutkin vertaamalla suomalaista ja ruotsalaista tapaa pyytää tai kehottaa. Molemmat käyttävät tässä yhteydessä lauseita, joissa on mukana apuverbi, joiden käytössä sinänsä ei ole eroa. Imperatiivia molemmat käyttävät harvoin. Molemmat tehostavat pyyntöjä sanoilla hoppas ja vänligen ja lisäksi ruotsalainen käyttää sanaa snälla. Suomalainen käyttää kehotuksissa useammin sanaa måste. Ruotsalainen tapa pyytää ja kehottaa alkaa usein esimerkiksi ”jag vill veta…” -lauseella, jota suomalainen pitää "ylimääräisenä". Ruotsalainen kiittää useammin viestistä ja myös etukäteen kiittäminen on ruotsalaiselle tavallista jotain pyydettäessä. Ruotsalainen ilmaisee siis itseään kohteliaammin kuin suomalainen.
Ruotsalaisten konfliktin välttämistä tutkin vertaamalla ilmaisuja, joihin liittyy jokin negatiivinen asia (kuten reklamointi tai erimielisyys) ja myös tässä yhteydessä ruotsalainen viestii kohteliaammin kuin suomalainen. Ruotsalainen ei aloita kirjettä negatiivisella asialla ja käyttää myös tässä yhteydessä useammin pehmentävää alkulausetta, esimerkiksi ”Vi tycker inte att…”. Ruotsalainen myös päättää konfliktikirjeen positiivisesti. Suomalainen menee useammin suoraan asiaan ja tehostaa viestiä esim. huutomerkein. Molemmat käyttävät pahoitellessaan sanaa tyvärr.
Ruotsalainen ryhmäkeskeisyys kontra suomalainen yksilökeskeisyys ei tule esille kirjallisessa liikeviestinnässä. Molemmat käyttävät esimerkiksi yhtä paljon pronomineja jag ja vi. Ruotsalainen jättää useammin pois persoonapronominin lauseen alussa. Ruotsalaisten sosiaalisuutta tutkin vertaamalla small talkin määrää ja laatua kirjeissä. Noin joka kymmenes suomalainen ja joka viides ruotsalainen kirje sisältää small talkia, joka koskee useimmiten säätä ja tulevia juhlapyhiä.
Tavassa aloittaa ja päättää liikekirje ei esiinny suuria eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä. Tavallisin tapa aloittaa kirje on sana Hej, jota seuraa suomalaisella hieman useammin kuin ruotsalaisella vastaanottajan etunimi. Tavallisin lopetusfraasi molemmilla on med vänlig hälsning, jonka kirjoitusasu tosin vaihtelee.
Lisäksi kommentoin lyhyesti kirjeissä esiintyneitä kielivirheitä sekä sähköpostiviestille tyypillisiä piirteitä. Suurin osa suomalaisten tekemistä kielivirheistä liittyvät spesiekseen ja pronomineihin. Sekä suomalaiselle että ruotsalaiselle sähköpostiviestille on tyypillistä tiiviys, puhekielenomaisuus ja tietty persoonattomuus.
avainsanat: affärskommunikation, finsk-svenska kulturskillnader, finsk-svenska kommunikationsskillnader