Aseistajakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan. Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin
VILJANMAA, TONI (2002)
VILJANMAA, TONI
2002
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2002-09-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11124
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-11124
Sisällysluettelo
1. POHJALAINEN TYÖVÄENLIIKE JA SOSIALISMIN IDEOLOGIA 1.1. Valkean lakeuden punaiset reunat 1.2. Ideologian määritelmä, tutkiminen ja lähdemateriaali 1.3. Käsitteet 2. TYÖVÄENLIIKKEEN TULO JA LÄPÄISY TEUVALAISESSA KYLÄYHTEISÖSSÄ 2.1. Sosioekonominen ja mentaalinen perusta paikkakunnalla 2.1.1. Maanomistusolot Suupohjassa ja lähiympäristössä 2.1.2. Hengellinen ja aatteellinen elämä Teuvalla 2.2. Työväenliike saapuu Teuvalle 2.3. Syksyn 1917 suojeluskuntakysymys – kompromissista konfliktiin 2.4. Sisällissota ja aseistakieltäytyjien vangitsemiset 2.5. Äystö tuomitsee punakapinan – vai tuomitseeko? 3. VASEMMISTON VAALIKANNATUS JA JÄSENMÄÄRÄ TEUVALLA SISÄLLISSODAN JÄLKEEN 3.1. Eduskuntavaalit 1919–1929 3.2. Kunnallisvaalit 1919–1928 3.3. Teuvan työväenyhdistysten jäsenmäärä 1917–1928 4. KÄÄNTYMINEN KOMMUNISMIIN: POLIITTINEN JÄRJESTÄYTYMINEN JA TOIMINTA 1919–1928 4.1. Poliittisen suunnan valinta ja vakiintuminen 4.1.1. Teuva valitsee vasemmistoradikalismin 4.1.2. Kansalaiskokoukset vahvistavat oppositiohenkeä 4.1.3. Nuoret kommunistit 4.1.4. SSTP:n lakkauttamisen vaikutukset työväenliikkeeseen 4.2. Radikalisoituminen 4.2.1. Maanalaisen SKP:n organisaatio 4.2.2. Teuva – SKP:n pohjalaiskeskus 1925–1928 4.2.3. Vappumarsseja ja poliittisia ompeluseuroja 4.2.4. SKP:n piirijärjestelijä Arvo Säntti ja kansanedustaja Juho Perälä 4.3. Työväenliikkeen osallistuminen kansalaisyhteiskuntaan 4.3.1. Kirkosta eroaminen järjestäytyneenä vasemmistolaisena protestina 4.3.2. Sosialistisen valtuustoryhmän toiminta 1919–1929 5. POLIITTINEN DISKURSSI LEHDISSÄ: TEUVAN TYÖVÄENLIIKKEEN AATEMAAILMA JA SEN RETORINEN ESITTÄMINEN 5.1. Työ ja elinolot: Raatajat Kurikan kurjilla rajoilla 5.2. Talonpoikaiskysymys: Nuijamiesten jälkeläiset Flemingin joukoissa 5.2.1. Työläisen ja talonpojan liitto 5.2.2. Talonpoikaiskysymys teuvalaisten kirjeenvaihtajien kirjeissä 5.3. Yhteiskunta: Luokkarajat selviksi! 5.3.1. Luokkapuhtaus kotimaassa 5.3.2. Marttyyrinpunainen neuvostotulevaisuus 6. LAPUALAISET PUHDISTUKSET 6.1. Kiristyvä taloudellinen ja sisäpoliittinen tilanne 1929–1930 6.2. Teuvan työväenliike uhmaa lapualaisuutta 6.3. Juho Perälän muilutus Neuvostoliittoon ja muu lapualaisterrori 6.4. Valtuuston puhdistaminen ja suljetut vaalit 1930 6.5. Teuvalaiset tuomiolle valtiopetoksesta 7. ASEISTAKIELTÄYTYJISTÄ LUOKKATAISTELIJOIDEN ETURINTAMAAN EPILOGI LÄHTEET LIITE 1. TEUVAN SIJAINTI ETELÄ-POHJANMAALLA LIITE 2. TEUVAN KYLÄT JA RAUTATIE LIITE 3. ETELÄ-POHJANMAAN VAALIPIIRIT
Tiivistelmä
Pro gradu tutkimuksessa tarkastellaan Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Teuvan kunnan työväenliikkeen ideologista kehitystä vuosien 1918-1930 välillä. Alkuasetelmaltaan tutkimuskohteen tekee kiinnostavaksi sisällissodan tapahtumat, jotka Teuvalla poikkesivat selvästi ympäröivän ”valkoisen” maakunnan tapahtumista. Kun muualla Etelä-Pohjanmaalla valkoiseen armeijaan liittyminen oli lähes itsestäänselvyys, Teuvalla kutsuntoja protestoitiin. Vuoden 1918 keväällä 74 kunnan vahvaan työväenliikkeeseen kuuluvaa miestä suljettiin sodan ajaksi vankileirille Närpiöön.
Tutkimuksessa on hyödynnetty etenkin politiikan tutkimuksessa käytettyä ’ideologian’ käsitettä, joka määritellään johdannossa. ’Ideologiaa’ tutkitaan työssä teemoittain luomalla aluksi katsaus kunnan ja alueen sosioekonomiseen, mentaaliseen ja historialliseen perustaan. Seuraavaksi esitellään lähinnä kvantitatiivisin menetelmin vasemmiston kannatus kunnassa tutkimusajanjaksolla. Kannatus koostuu tutkimuksessa vaalikannatuksesta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa sekä jäsenmäärän kehityksestä aikavälillä 1917-1928. Taustan ja vaalikäyttäytymisen analyysin jälkeen siirrytään tutkimaan käytännön järjestäytymistä sisällissodan jälkeen sekä konkreettista poliittista toimintaa. Viidennessä luvussa tutkimuksen keskiössä on työväenliikkeen jäsenten puoluelehdissä ja järjestölehdessä käymä poliittis-yhteiskunnallinen diskurssi, millä pyritään havainnollistamaan työväenliikkeen aatemaailman merkitystä etenkin jäsenistön eliitille. Viimeisessä luvussa tarkastellaan lapuanliikkeen aikaisia tapahtumia Teuvalla. Luvussa pyritään mittaamaan paikallisen työväenliikkeen 1920-luvulla tekemien ideologisten valintojen syvyys ja saamaan selville ulkopuolisen väestön suhtautuminen työväenliikkeeseen.
Tutkimuksessa selvisi, että Teuvan työväenliikkeen keväällä 1918 tekemä, alueelle melko poikkeuksellinen ideologinen valinta sai jatkoa 1920-luvulla, ja myöhemminkin. Kaikki kolme kunnan aktiivista työväenyhdistystä valitsivat poliittiseksi suunnakseen kommunismin 1920-luvun alussa. Kommunistinen valinta tiivistyi Perälän ja Kirkonkylän työväenyhdistyksissä. Yhdistysten aktiivisimmat jäsenet liittyivät vuoden 1925 aikana maanalaiseen Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, jonka yhteydet Teuvalle olivat niin tukevat, että kunnasta tuli illegaalin kommunistisen puolueen maalaiskeskus Etelä-Pohjanmaalla.
Merkittävää oli, että sisällissodan vangitsemisista eniten kärsineet Perälä ja Kirkonkylä valitsivat pysyvästi kommunismin, mutta valkoiseen armeijaan vuonna 1918 liittyneet Äystön työväenyhdistyksen jäsenet palasivat vuonna 1924 sosialidemokraattiseen puolueeseen. Kommunismi sai kaikupohjansa myös pienviljelijäkysymyksistä, sillä varsinkin Perälän ja Kirkonkylän työväenyhdistyksen eliitissä pienviljelijöillä oli vankka edustus. Vasemmistolainen aate näkyi kunnassa myös laajamittaisena kirkosta eroamisena vuoden 1923 uskonnonvapauslain jälkeen. Kirkkoa vastaan kävivät etenkin Kirkonkylän kommunistinuoret, joiden nuoriso-osastosta ja opintoyhdistyksestä tuli kommunistisen radikalismin kehto Teuvalla. Lapualaisvuosina työväenliikkeen jäsenet saivat maksaa sitoutumisestaan kommunistiseen liikkeeseen. Teuvalaisten tekemä suuntavalinta näkyi kunnassa poliittisina vainoina ja lopulta myös laajamittaisina vangitsemisina.
Tutkimuksessa on hyödynnetty etenkin politiikan tutkimuksessa käytettyä ’ideologian’ käsitettä, joka määritellään johdannossa. ’Ideologiaa’ tutkitaan työssä teemoittain luomalla aluksi katsaus kunnan ja alueen sosioekonomiseen, mentaaliseen ja historialliseen perustaan. Seuraavaksi esitellään lähinnä kvantitatiivisin menetelmin vasemmiston kannatus kunnassa tutkimusajanjaksolla. Kannatus koostuu tutkimuksessa vaalikannatuksesta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa sekä jäsenmäärän kehityksestä aikavälillä 1917-1928. Taustan ja vaalikäyttäytymisen analyysin jälkeen siirrytään tutkimaan käytännön järjestäytymistä sisällissodan jälkeen sekä konkreettista poliittista toimintaa. Viidennessä luvussa tutkimuksen keskiössä on työväenliikkeen jäsenten puoluelehdissä ja järjestölehdessä käymä poliittis-yhteiskunnallinen diskurssi, millä pyritään havainnollistamaan työväenliikkeen aatemaailman merkitystä etenkin jäsenistön eliitille. Viimeisessä luvussa tarkastellaan lapuanliikkeen aikaisia tapahtumia Teuvalla. Luvussa pyritään mittaamaan paikallisen työväenliikkeen 1920-luvulla tekemien ideologisten valintojen syvyys ja saamaan selville ulkopuolisen väestön suhtautuminen työväenliikkeeseen.
Tutkimuksessa selvisi, että Teuvan työväenliikkeen keväällä 1918 tekemä, alueelle melko poikkeuksellinen ideologinen valinta sai jatkoa 1920-luvulla, ja myöhemminkin. Kaikki kolme kunnan aktiivista työväenyhdistystä valitsivat poliittiseksi suunnakseen kommunismin 1920-luvun alussa. Kommunistinen valinta tiivistyi Perälän ja Kirkonkylän työväenyhdistyksissä. Yhdistysten aktiivisimmat jäsenet liittyivät vuoden 1925 aikana maanalaiseen Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, jonka yhteydet Teuvalle olivat niin tukevat, että kunnasta tuli illegaalin kommunistisen puolueen maalaiskeskus Etelä-Pohjanmaalla.
Merkittävää oli, että sisällissodan vangitsemisista eniten kärsineet Perälä ja Kirkonkylä valitsivat pysyvästi kommunismin, mutta valkoiseen armeijaan vuonna 1918 liittyneet Äystön työväenyhdistyksen jäsenet palasivat vuonna 1924 sosialidemokraattiseen puolueeseen. Kommunismi sai kaikupohjansa myös pienviljelijäkysymyksistä, sillä varsinkin Perälän ja Kirkonkylän työväenyhdistyksen eliitissä pienviljelijöillä oli vankka edustus. Vasemmistolainen aate näkyi kunnassa myös laajamittaisena kirkosta eroamisena vuoden 1923 uskonnonvapauslain jälkeen. Kirkkoa vastaan kävivät etenkin Kirkonkylän kommunistinuoret, joiden nuoriso-osastosta ja opintoyhdistyksestä tuli kommunistisen radikalismin kehto Teuvalla. Lapualaisvuosina työväenliikkeen jäsenet saivat maksaa sitoutumisestaan kommunistiseen liikkeeseen. Teuvalaisten tekemä suuntavalinta näkyi kunnassa poliittisina vainoina ja lopulta myös laajamittaisina vangitsemisina.