Valtion virastomuotoisesta liiketoiminnasta valtion liikelaitokseksi - esimerkkitapauksena Tielaitos.
HEIKKINEN, PÄIVI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEIKKINEN, PÄIVI
2001
Julkisoikeus - Public Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2001-10-15Tiivistelmä
Tutkielma koskee valtion liikelaitosproblematiikkaa ja erityisesti vuoden 2001 alusta toimintansa aloittanutta uutta valtion liikelaitosta Tieliikelaitosta. Tutkielmassa perehdytään Tielaitoksen organisaatiouudistukseen, jolla Tielaitoksen organisaatio jaettiin viranomaistehtäviä hoitavaan Tiehallintoon ja tienpidon tuotteita ja palveluja tuottavaan Tieliikelaitokseen. Tämä organisaatiouudistus toteutettiiin säätämällä lait Tiehallinnosta (568/2000) ja Tieliikelaitoksesta (569/2000), jotka tulivat voimaan 1.1.2001.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia oikeudellisia vaikutuksia syntyy ja millä tavalla organisaation toiminta muuttuu, kun valtion liiketoiminnan harjoittaminen siirtyy valtion virastosta valtion liikelaitokseen. Tämän ongelman selvittämiseksi tutkielmassa ensinnäkin hahmotetaan valtion liiketoiminnan yleispiirteitä, luokitellaan valtion liiketoimintaa harjoitavia organisaatioita ja pohditaan valtion liiketoiminnan harjoittamisen syitä ja liiketoiminnan käsitteen sisältöä. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, millainen liiketoimintayksikkö on valtion liikelaitos tarkastelemalla liikelai-toslainsäädäntöä ja sitä kehittäessä asetettuja tavoitteita. Liikelaitoslainsäädännön tarkastelussa keskitytään tutkimaan, millaisilla normeilla valtion liikelaitoksia ohjataan ja miten tämä ohjaus eroaa valtion virastojen ohjauksesta. Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen organisaatioiden yksityiskohtaisemman tarkastelun ohella tutkielmassa selvitetään liikelaitostamisen vaikutuksia eduskunnan ja valtioneuvoston suhteisiin sekä kilpailusääntöjen, lain julkisista hankinnoista ja lain kilpailun rajoituksista, soveltamista Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen toimintaan. Lopuksi tutkielmassa sel-vitetään tienpidon uuden lainsäädännön ennakoituja vaikutuksia vertaamalla tienpidon säännöksiä Ilmailulaitoksen ja Valtionrautateiden säännöksiin.
Tutkielma on perinteinen oikeusdogmaattinen tutkimus. Oikeuspoliittisena tutkimuksena voidaan pitää kysymystä siitä, millaisia oikeudellisia vaikutuksia syntyy, kun valtion liiketoiminta siirretään valtion virastosta liikelaitokseen.
Tielaitoksen organisaatiouudistuksessa pyrittiin viranomaistehtävien ja tuotannollisten tehtävien erottamisella saavuttamaan tuotannon tehostuminen ja kilpailukyvyn parantuminen. Nämä tavoitteet ja Tieliikelaitoksen merkittävä julkinen tehtävä, yleisten teiden tienpito, voidaan sovittaa yhteen parhaiten liikelaitosmallissa, joka mahdollistaa sekä julkisen että liiketoimintatehtävän hoitamisen.
Liiketoiminnan siirtämisen valtion virastosta liikelaitokseen keskeisin muutos on siirtyminen yksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta tulosohjaukseen, joka toteutetaan eduskunnan asettamilla palvelu- ja muilla toimintatavoitteilla sekä valtioneuvoston asettamalla tulostavoitteella. Tulosohjauksen ohella keskeisiä organisaatiouudistuksen vaikutuksia ovat Tieliikelaitoksen irrottautuminen valtion budjettitaloudesta ja suurempaa Tieliikelaitoksen talouden ja rahoituksen itsenäisyyttä. Näma muutokset vaikuttavat eduskunnan budjettivaltaa kaventavasti. Liikelaitoslainsäädäntö taas vahvistaa valtioneuvoston asemaa liikelaitoksen johdon nimittämisvallan ja taloudellisen ohjausvallan muodossa.
Tielaitoksen viranomaistehtävien ja tuotannollisten tehtävien erottamisen eräs keskeinen syy oli kilpailun avaaminen yleisten teiden tienpidon markkinoilla. Tämä uudistus merkitsi sitä, että Tiehallinto hankkii tuotannolliset palvelut ulkopuolisilta julkisina hankintoina, joihin Tieliikelaitos voi osallistua. Tienpidon kilpailun avaaminen mahdollistaa hankintamenettelyjen läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden, joiden toteutumiseksi on hankinnoissa ja kilpailuttamisessa noudatettava lakia julkisista hankinnoista ja lakia kilpailunrajoituksista.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia oikeudellisia vaikutuksia syntyy ja millä tavalla organisaation toiminta muuttuu, kun valtion liiketoiminnan harjoittaminen siirtyy valtion virastosta valtion liikelaitokseen. Tämän ongelman selvittämiseksi tutkielmassa ensinnäkin hahmotetaan valtion liiketoiminnan yleispiirteitä, luokitellaan valtion liiketoimintaa harjoitavia organisaatioita ja pohditaan valtion liiketoiminnan harjoittamisen syitä ja liiketoiminnan käsitteen sisältöä. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, millainen liiketoimintayksikkö on valtion liikelaitos tarkastelemalla liikelai-toslainsäädäntöä ja sitä kehittäessä asetettuja tavoitteita. Liikelaitoslainsäädännön tarkastelussa keskitytään tutkimaan, millaisilla normeilla valtion liikelaitoksia ohjataan ja miten tämä ohjaus eroaa valtion virastojen ohjauksesta. Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen organisaatioiden yksityiskohtaisemman tarkastelun ohella tutkielmassa selvitetään liikelaitostamisen vaikutuksia eduskunnan ja valtioneuvoston suhteisiin sekä kilpailusääntöjen, lain julkisista hankinnoista ja lain kilpailun rajoituksista, soveltamista Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen toimintaan. Lopuksi tutkielmassa sel-vitetään tienpidon uuden lainsäädännön ennakoituja vaikutuksia vertaamalla tienpidon säännöksiä Ilmailulaitoksen ja Valtionrautateiden säännöksiin.
Tutkielma on perinteinen oikeusdogmaattinen tutkimus. Oikeuspoliittisena tutkimuksena voidaan pitää kysymystä siitä, millaisia oikeudellisia vaikutuksia syntyy, kun valtion liiketoiminta siirretään valtion virastosta liikelaitokseen.
Tielaitoksen organisaatiouudistuksessa pyrittiin viranomaistehtävien ja tuotannollisten tehtävien erottamisella saavuttamaan tuotannon tehostuminen ja kilpailukyvyn parantuminen. Nämä tavoitteet ja Tieliikelaitoksen merkittävä julkinen tehtävä, yleisten teiden tienpito, voidaan sovittaa yhteen parhaiten liikelaitosmallissa, joka mahdollistaa sekä julkisen että liiketoimintatehtävän hoitamisen.
Liiketoiminnan siirtämisen valtion virastosta liikelaitokseen keskeisin muutos on siirtyminen yksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta tulosohjaukseen, joka toteutetaan eduskunnan asettamilla palvelu- ja muilla toimintatavoitteilla sekä valtioneuvoston asettamalla tulostavoitteella. Tulosohjauksen ohella keskeisiä organisaatiouudistuksen vaikutuksia ovat Tieliikelaitoksen irrottautuminen valtion budjettitaloudesta ja suurempaa Tieliikelaitoksen talouden ja rahoituksen itsenäisyyttä. Näma muutokset vaikuttavat eduskunnan budjettivaltaa kaventavasti. Liikelaitoslainsäädäntö taas vahvistaa valtioneuvoston asemaa liikelaitoksen johdon nimittämisvallan ja taloudellisen ohjausvallan muodossa.
Tielaitoksen viranomaistehtävien ja tuotannollisten tehtävien erottamisen eräs keskeinen syy oli kilpailun avaaminen yleisten teiden tienpidon markkinoilla. Tämä uudistus merkitsi sitä, että Tiehallinto hankkii tuotannolliset palvelut ulkopuolisilta julkisina hankintoina, joihin Tieliikelaitos voi osallistua. Tienpidon kilpailun avaaminen mahdollistaa hankintamenettelyjen läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden, joiden toteutumiseksi on hankinnoissa ja kilpailuttamisessa noudatettava lakia julkisista hankinnoista ja lakia kilpailunrajoituksista.