Ymmärretäänkö selostuksesi? Dokumenttikäännös - liikkuvan kuvan ja puhuvan kielen liitto
OJANPERÄ, PÄIVI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OJANPERÄ, PÄIVI
2001
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-09-13Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan dokumenttiohjelman selostustekstin kääntämistä. Työn tarkoituksena on selvittää, mitä selostuskääntäminen on ja millainen on ymmärrettävä selostus. Selostustekstin ymmärrettävyyttä tarkastellaan ensinnäkin yhdessä kuvan kanssa, sillä kuva on oleellinen osa dokumenttikääntäjän alku- ja lähdetekstiä. Lisäksi tutkitaan erikseen selostustekstin kielellistä johdonmukaisuutta ja loogisuutta.
Tutkielman kielellisen analyysin perustana on kognitiivinen reseptiotutkimus. Kieltä tarkastellaan sekä kuvan parina että erikseen kuullun ymmärtämisen kannalta. Kielen ymmärrettävyyttä pohjustettiin vertailemalla lähde- ja kohdetekstiä. Vertailun perusteella pohdittiin lähdetekstisidoksisuuden merkitystä ymmärrettävyydelle. Kuvan tarkastelussa sovellettiin kognitiivisia näkemyksiä sekä kuvan ja sanan eroavaisuuksiin liittyviä havaintoja. Tutkimusaineistona oli saksasta suomennettu 43 minuutin pituinen eläindokumentti, joka on esitetty TV 1:n Avara luonto -sarjassa syksyllä 1999.
Luontodokumentin kielellinen informaatio oli monin paikoin niin abstraktia, että kuvan tehtävänä oli vain kehystää sanottua. Dokumentissa käytettiinkin melko paljon kuvituskuvaa. Toisaalta liikkuvan kuvan sanoma jäi paikoitellen epäselväksi tai vaillinaiseksi, kunnes puhe avasi sen merkityksen. Tämä on yksi todiste siitä, että informatiivinen dokumentti perustuu pitkälti puheeseen. Dokumentissa oli myös joitakin kuvakerronnalle perustuvia otoksia, joissa kuvan tehoa lisäsi puheen sijasta musiikki. Pääpiirteissään selostus muodosti kerronnan selkärangan.
Selostustekstissä esiintyi runsaasti kirjoitetulle kielelle tyypillisiä piirteitä, jotka saattavat vaikeuttaa ymmärtämistä. Pitkät ja monimutkaiset lauserakenteet oli usein käännetty uskollisesti lähdekielen mallin mukaan. Suomenkieliseen selostukseen oli tehty vain vähän oleellisia muutoksia, joten myös kielen ja kuvan tasapaino oli kohdeversiossa säilynyt suunnilleen samana. Käännöksessä pyrittiin kuitenkin myös paikoin!
yksinkertaisempaan ja tiiviimpään ilmaisuun. Useita alkutekstin virkkeitä oli lyhennetty ja informaatiota ennemminkin karsittu kuin lisätty. Kaiken kaikkiaan selostus oli muutamista ongelmakohdista huolimatta ymmärrettävä ja riittävän selkeä.
Avainsanat: audiovisuaalinen kääntäminen, ymmärrettävyys, televisiodokumentti
Tutkielman kielellisen analyysin perustana on kognitiivinen reseptiotutkimus. Kieltä tarkastellaan sekä kuvan parina että erikseen kuullun ymmärtämisen kannalta. Kielen ymmärrettävyyttä pohjustettiin vertailemalla lähde- ja kohdetekstiä. Vertailun perusteella pohdittiin lähdetekstisidoksisuuden merkitystä ymmärrettävyydelle. Kuvan tarkastelussa sovellettiin kognitiivisia näkemyksiä sekä kuvan ja sanan eroavaisuuksiin liittyviä havaintoja. Tutkimusaineistona oli saksasta suomennettu 43 minuutin pituinen eläindokumentti, joka on esitetty TV 1:n Avara luonto -sarjassa syksyllä 1999.
Luontodokumentin kielellinen informaatio oli monin paikoin niin abstraktia, että kuvan tehtävänä oli vain kehystää sanottua. Dokumentissa käytettiinkin melko paljon kuvituskuvaa. Toisaalta liikkuvan kuvan sanoma jäi paikoitellen epäselväksi tai vaillinaiseksi, kunnes puhe avasi sen merkityksen. Tämä on yksi todiste siitä, että informatiivinen dokumentti perustuu pitkälti puheeseen. Dokumentissa oli myös joitakin kuvakerronnalle perustuvia otoksia, joissa kuvan tehoa lisäsi puheen sijasta musiikki. Pääpiirteissään selostus muodosti kerronnan selkärangan.
Selostustekstissä esiintyi runsaasti kirjoitetulle kielelle tyypillisiä piirteitä, jotka saattavat vaikeuttaa ymmärtämistä. Pitkät ja monimutkaiset lauserakenteet oli usein käännetty uskollisesti lähdekielen mallin mukaan. Suomenkieliseen selostukseen oli tehty vain vähän oleellisia muutoksia, joten myös kielen ja kuvan tasapaino oli kohdeversiossa säilynyt suunnilleen samana. Käännöksessä pyrittiin kuitenkin myös paikoin!
yksinkertaisempaan ja tiiviimpään ilmaisuun. Useita alkutekstin virkkeitä oli lyhennetty ja informaatiota ennemminkin karsittu kuin lisätty. Kaiken kaikkiaan selostus oli muutamista ongelmakohdista huolimatta ymmärrettävä ja riittävän selkeä.
Avainsanat: audiovisuaalinen kääntäminen, ymmärrettävyys, televisiodokumentti