Huonosti käyttäytyvä valtio: Serbian poliittinen jälleenrakentaminen ja integroiminen 'kansainväliseen yhteisöön' Yhdysvaltojen ulkopoliittisessa diskurssissa vuosina 1992-2000.
MERVOLA, MARKUS (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MERVOLA, MARKUS
2001
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-06-06Sisällysluettelo
OSA I: JOHDANTO 2 OSA II: TEOREETTINEN JA METODOLOGINEN TAUSTA 10 1. Johdanto: diskurssin käsitteestä 10 2. Kansainvälinen politiikka, kansainvälinen yhteisö ja valtio 13 2.1. Perinteinen tarina 16 2.2. Problemaattinen valtio 19 2.3. Realistien retoriikka 24 3. Politiikka ja poliittisuus 27 4. Bullilainen kansainvälinen yhteisö 31 4.1. Kansainvälinen yhteisö vs. maailmanyhteisö 31 4.2. Kansainvälinen yhteisö vs. kansainvälinen järjestelmä 32 4.3. Bullilaisen kansainvälisen yhteisön ongelma 34 5. Bullilaisen kansainvälisen yhteisön uudelleenmuotoilu 37 5.1. Kansainvälisen yhteisön poliittisesti rakennettu todellisuus 37 5.2. ’Sivilisaatiostandardi’ ja inside/outside -dynamiikka39 6. Konstruktivistinen kansainvälinen yhteisö 41 6.1. Wendtin lupaus 41 6.2. Wendtin ongelma 43 7. Järjestyksen ja säännön problematiikka 47 7.1. Ironinen järjestys ja sääntö 47 7.2. Kansainvälinen järjestys mielikuvana 49 7.3. Kansainvälisen ’poliittisen’ ristiriitaisuus 51 7.4. ’Doxan valtakunta’ 54 7.5. Poikkeus ja poliittinen järjestys 55 7.6. Maagiset kielipelit 57 8. Retoriikasta 60 8.1. Perelmanilaisesta argumentaatiotutkimuksesta 60 8.2. Muisti ja retotriikka 63 8.3. Poliittinen retoriikka ja kollektiivinen muisti 66 OSA III: ANALYYSI 69 1. Johdantoa tutkimuskohteeseen 69 1.1. Balkanin tragedia 69 1.2. Tragedian kohtaaminen ja toimijuus 72 2. Kansainvälinen yhteisö ja Serbian eristäminen 77 2.1. Serbiasta poikkeus 77 2.2. Miten ja miksi rangaista Serbiaa? 81 2.3. Magiaa, valhetta vai retoriikkaa? 87 3. Kansainvälisen yhteisön arvojen ja sääntöjen maaginen tekeminen 91 3.1. Uuden maailmajärjestyksen uusi ulkopolitiikka 91 3.2. Arvojen sisältö, oikeutus ja universaalisuus 95 3.3. Sisältö, oikeutus ja universaalisuus Clintonin ulkopolitiikassa 98 3.4 Toisto ja variaatio ’kansainvälisen yhteisön’ Balkan-politiikan argumentaatiossa 101 4. ’Lattea’ integraatiokeskustelu 104 5. Kosovon sota 107 5.1. Uutta poikkeusta etsimässä 107 5.2. Rituaalisota 111 5.3. Sodan oikeuttaminen kansainvälisen yhteisön kontekstissa 114 5.4. Yllätyksellisyyden rooli 118 6. Kosovon jälkeen 122 6.1. Kiivas taistelu tulkinnoista 122 6.2. Kansainvälisen yhteisön sankarillinen voitto ja viimeinen poikkeus 125 OSA IV: LOPPUPÄÄTELMÄT 129 LÄHDELUETTELO 136
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Yhdysvaltojen suhtautumista ulkopolitiikassaan nk. ongelmavaltioihin yleensä ja Serbiaan erityisesti. Tutkielmassa pyrin selvittämään, miten Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tekijät käsittelivät vuosina 1992-2000 Serbian poliittista jälleenrakentamista ja sen integroimista nk. kansainväliseen yhteisöön. Tutkielmassa haetaan syitä sille, miksi Yhdysvaltojen ja lännen ulkopolitiikassa kyseistä ’integraatio- ja jälleenrakentamiskeskustelua’ voi pitää melko latteana.
Teoriaosassa esitellään ja problematisoidaan ’kansainvälinen yhteisö’ teoreettisena käsitteenä. Kriittisen tarkastelun alla on erityisesti neorealismi, ’kansainvälinen yhteisö’ teoria ja konstruktivismi. Tutkielmassa kansainvälistä yhteisöä tullaan pitämään ristiriitaisena käsitteenä, jota kansainvälisten suhteiden yleiset teoriat käsittelevät ongelmallisesti ja jota ulkopoliittisissa lausunnoissa käytetään perusteettomasti. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin yksi tapa tuottaa poliittista järjestystä. Sitä voi käsitellä problemaattisena poliittisena tilana, jonka puitteissa kansainvälis-poliittisia asioita voi järjestää ja hallita.
Tutkielmassa painotetaan puheen ja puhunnan (diskurssin) merkitystä poliittisessa ja sosiaalisessa. Teoreettisena lähtökohtana on, että puheella voi tehdä asioita, kuten luoda poliittisia tiloja. Pyrin esittelemään ja kehittelemään sellaisia menetelmiä, joiden avulla voi paljastaa nk. maagisia puhetapahtumia. Maagiset puhetapahtumat ovat sellaisia, jotka onnistuvat tuottamaan uskottavia ja koherentteja poliittisia tiloja, vaikka näitä tiloja voi monessa mielessä pitää illusionäärisinä ja perusteettomina. Apuna käytän erityisesti Richard Ashleyn kirjoituksia, Ludwig Wittgensteinin kielipeliteoriaa ja J.L. Austinin käsitystä illokutionäärisistä puhetapahtumista.
Analyysiosassa osoitan, että Balkanin kriisin ja Serbian avulla artikuloitiin nk. uuden maailmanjärjestyksen poliittinen tila. Serbiasta tuli Yhdysvaltojen vallankäytön väline, koska sen avulla tuotettiin toivottua poliittista järjestystä. Serbian tapauksen yhteydessä leppymättömästi toistettiin länsimaisia ’totuuksia’, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Serbia toimi äärimmäisenä vastakohtana, poikkeuksena, ’kansainväliselle yhteisölle’ ja uudelle maailmanjärjestykselle. Tämän vuoksi Serbian tapauksen avulla onnistuttiin piilottamaan oman poliittisen järjestyksen ongelmallisuus.
Tutkielmassa osoitan, että demokratiasta ja ihmisoikeuksista on tullut paikka paikoin ulkopoliittisia mantroja, joilla ei ole aina paljoakaan selittävää voimaa. Johtopäätös, mikä vaatisi myös jatkotutkimusta, on se, että demokratian ja ihmisoikeuksien leppymätön toistaminen on kaventanut poliittista mielikuvitusta ja juuri tämän vuoksi ongelmavaltioista käytävä jälleenrakentamis- ja integraatiokeskustelu on hyvin latteata.
Teoriaosassa esitellään ja problematisoidaan ’kansainvälinen yhteisö’ teoreettisena käsitteenä. Kriittisen tarkastelun alla on erityisesti neorealismi, ’kansainvälinen yhteisö’ teoria ja konstruktivismi. Tutkielmassa kansainvälistä yhteisöä tullaan pitämään ristiriitaisena käsitteenä, jota kansainvälisten suhteiden yleiset teoriat käsittelevät ongelmallisesti ja jota ulkopoliittisissa lausunnoissa käytetään perusteettomasti. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin yksi tapa tuottaa poliittista järjestystä. Sitä voi käsitellä problemaattisena poliittisena tilana, jonka puitteissa kansainvälis-poliittisia asioita voi järjestää ja hallita.
Tutkielmassa painotetaan puheen ja puhunnan (diskurssin) merkitystä poliittisessa ja sosiaalisessa. Teoreettisena lähtökohtana on, että puheella voi tehdä asioita, kuten luoda poliittisia tiloja. Pyrin esittelemään ja kehittelemään sellaisia menetelmiä, joiden avulla voi paljastaa nk. maagisia puhetapahtumia. Maagiset puhetapahtumat ovat sellaisia, jotka onnistuvat tuottamaan uskottavia ja koherentteja poliittisia tiloja, vaikka näitä tiloja voi monessa mielessä pitää illusionäärisinä ja perusteettomina. Apuna käytän erityisesti Richard Ashleyn kirjoituksia, Ludwig Wittgensteinin kielipeliteoriaa ja J.L. Austinin käsitystä illokutionäärisistä puhetapahtumista.
Analyysiosassa osoitan, että Balkanin kriisin ja Serbian avulla artikuloitiin nk. uuden maailmanjärjestyksen poliittinen tila. Serbiasta tuli Yhdysvaltojen vallankäytön väline, koska sen avulla tuotettiin toivottua poliittista järjestystä. Serbian tapauksen yhteydessä leppymättömästi toistettiin länsimaisia ’totuuksia’, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Serbia toimi äärimmäisenä vastakohtana, poikkeuksena, ’kansainväliselle yhteisölle’ ja uudelle maailmanjärjestykselle. Tämän vuoksi Serbian tapauksen avulla onnistuttiin piilottamaan oman poliittisen järjestyksen ongelmallisuus.
Tutkielmassa osoitan, että demokratiasta ja ihmisoikeuksista on tullut paikka paikoin ulkopoliittisia mantroja, joilla ei ole aina paljoakaan selittävää voimaa. Johtopäätös, mikä vaatisi myös jatkotutkimusta, on se, että demokratian ja ihmisoikeuksien leppymätön toistaminen on kaventanut poliittista mielikuvitusta ja juuri tämän vuoksi ongelmavaltioista käytävä jälleenrakentamis- ja integraatiokeskustelu on hyvin latteata.