Saksan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan konstruoituminen vuosina 1991 - 1999 - Valtion ja Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden retoriikka laajan turvallisuusteorian viitekehyksessä.
YLI-HAKKOLA, INKA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
YLI-HAKKOLA, INKA
2000
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-09-20Sisällysluettelo
1. SAKSAN LIITTOTASAVALLAN MAAHANMUUTTO- JA TURVAPAIKKAPOLITIIKKA TUTKIMUSKYSYMYKSENÄ 1 1.1. Saksalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka kylmän sodan aikana 2 1.2. Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka domestic policy -mallin ja hallitustenvälisyyden viitekehyksessä 4 2. VALTION JA EUROOPAN UNIONIN SISÄINEN TURVALLISUUS LAAJAN TURVALLISUUSTEORIAN VIITEKEHYKSESSÄ 9 2.1. Uusien uhkien turvallistaminen poliittisissa prosesseissa 10 2.2. Turvallisuuden sektorimalli valtion sisäisen turvallisuuden selittäjänä 13 2.2.1. Maahanmuuttoliikkeen turvallistaminen poliittisella sektorilla 14 2.2.2. Maahanmuuttoliikkeen turvallistaminen taloudellisella sektorilla 17 2.2.3. Maahanmuuttoliikkeen turvallistaminen yhteisöllisellä sektorilla 18 3. SOSIAALINEN KONSTRUKTIVISMI POLIITTISEN ARGUMENTOINNIN TULKINTAVÄLINEENÄ 22 3.1. Kielen rooli kansainvälisen politiikan diskursseissa 23 3.2. Toimijan ja rakenteen problematiikka 26 4. UUSI RETORIIKKA POLIITTISEN ARGUMENTOINNIN TULKINTAVÄLINEENÄ 28 4.1. Argumentaation viitekehys 29 4.2. Argumentaation lähtökohtia 30 4.3. Argumentaation tekniikoita 32 4.3.1. Kvasiloogiset argumentit 33 4.3.2. Todellisuuden rakenteeseen nojaavat argumentit 34 4.3.3. Todellisuuden rakennetta luovat argumentit 36 5. TUTKIMUSAINEISTO 37 6. TURVAPAIKKAINSTITUUTION POLITISOIMINEN MAAHANMUUTTOLIIKKEEN RAJOITTAMISEN KEINONA 38 6.1. Turvapaikkainstituution merkityssisällön määrittelyä sisäpoliittisessa diskurssissa 40 6.2. Turvapaikkainstituutio ja resurssien oikeudenmukaisen jakamisen retoriikka 43 6.3. Turvapaikkakompromissi uuden poliittisen linjan perustana 48 7. VALTION SISÄISEN VAKAUDEN RETORIIKKA MAAHANMUUTON RAJOITTAMISEN KEINONA 53 7.1. Poliittiset ääriliikkeet politisoinnin kohteena 55 7.2. Uskonnolliset ääriliikkeet politisoinnin kohteena 57 8. INTEGRAATIOTAVOITE MAAHANMUUTON RAJOITTAMISEN KEINONA 61 8.1. Kansalaisuuslain muuttaminen liittohallituksen agendalla 63 8.2. Kansakuntakäsitteen määrittely kansalaisuuslain muuttamisen edellytyksenä 67 9. SAKSA EUROOPAN UNIONIN YHTEISEN MAAHANMUUTTO- JA TURVAPAIKKAPOLITIIKAN RAKENTAJANA 72 9.1. Oikeus- ja sisäasiat Saksan Eurooppa-poliittisessa retoriikassa 73 9.2. Euroopan unionin yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan konstruoituminen 1990-luvulla 80 10. JOHTOPÄÄTÖKSET 88 LÄHTEET
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tutkin, millä tavalla Saksan liittotasavallan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka muotoutui viime vuosikymmenellä. Kun kylmä sota päättyi, Saksasta tuli Euroopan siirtolaismagneetti. Poliittiset puolueet ja hallinnon eri tasot yrittivät siksi kehittää menettelyjä, joiden avulla Saksa voi padota ja hallita maahanmuuttoa. Maahanmuuttokysymyksestä tuli poliittinen kiistakapula. Poliittiset toimijat dramatisoivat maahanmuuttoilmiön valtion ja Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden viitekehyksessä. Puhujat hahmottelivat tällöin sellaisia turvallisuusuhkia, jotka liittyivät turvallisuuden taloudelliseen, yhteisölliseen tai poliittiseen ulottuvuuteen.
Tutkielmassa analysoin sekä Saksan sisäistä poliittista retoriikkaa että Saksan liittohallituksen Eurooppa-poliittista retoriikkaa uuden retoriikan ja sosiaalisen konstruktivismin avulla. Kun puhujat kytkevät maahanmuuttoilmiön johonkin turvallisuuden sektoriin, he tekevät sen tarkoitushakuisesti. Kansallisessa diskursissa puhujat yrittivät taivutella vastapuolta oman ratkaisumallinsa taakse. Joskin diskurssin tuottamat politiikat olivat aina kompromisseja. EU:ssa liittohallitus taas halusi luoda vaikutelman, jonka mukaan (Saksan intressien mukainen) yhteinen maahanmuuttopolitiikka on kaikkien EU:n jäsenvaltioiden edun mukaista.
Maahanmuuttokysymyksen politisoiminen turvallisuuden eri sektoreilla onnistui. Turvallisuuden eri sektorien logiikat olivat keskenään vuorovaikutussuhteessa. Turvapaikkakysymys kytkeytyi Saksan sisäisessä retoriikassa uhkakuvaan, jonka mukaan väestöryhmien kamppailu niukoista resursseista kärjisti itsestään selvästi turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön keskinäisiä suhteita. Seuraavaksi kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen lähtömaihin nousi diskurssissa etualalle. Puhujat politisoivat teeman turvallisuuden poliittisen sektorin viitekehyksessä. Vuosikymmenen lopulla Saksa alkoi etsiä keinoja, joiden avulla se voi integroida kolmannen maan kansalaiset saksalaiseen yhteiskuntaan. Diskurssi kytkeytyi tällöin turvallisuuden yhteisölliseen sektoriin. Diskurssin myötä Saksa on pystynyt patoamaan maahanmuuttajien virtaa. Samalla puhujat yhtäältä loivat ja toisaalta toivat saksalaisten tietoisuuteen joukon uhkakuvia, jotka saattavat leimata joitakin maahanmuuttajaryhmiä.
Maahanmuutto on luonteeltaan kansainvälinen ilmiö. EU oli siksi foorumi, jonka kautta Saksa yritti vaikuttaa maahanmuuttoliikkeisiin oman alueensa ulkopuolella. Euroopan unionissa Saksa liitti maahanmuuttokysymyksen turvallisuuden taloudelliseen ja poliittiseen sektoriin. Politiikanlohko ei kehittynyt Saksan toivomalla tavalla. Dramatisointi piti teeman kuitenkin EU:n agendalla. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot siirsivät EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteisöpilarin alaan.
Tutkielmassa analysoin sekä Saksan sisäistä poliittista retoriikkaa että Saksan liittohallituksen Eurooppa-poliittista retoriikkaa uuden retoriikan ja sosiaalisen konstruktivismin avulla. Kun puhujat kytkevät maahanmuuttoilmiön johonkin turvallisuuden sektoriin, he tekevät sen tarkoitushakuisesti. Kansallisessa diskursissa puhujat yrittivät taivutella vastapuolta oman ratkaisumallinsa taakse. Joskin diskurssin tuottamat politiikat olivat aina kompromisseja. EU:ssa liittohallitus taas halusi luoda vaikutelman, jonka mukaan (Saksan intressien mukainen) yhteinen maahanmuuttopolitiikka on kaikkien EU:n jäsenvaltioiden edun mukaista.
Maahanmuuttokysymyksen politisoiminen turvallisuuden eri sektoreilla onnistui. Turvallisuuden eri sektorien logiikat olivat keskenään vuorovaikutussuhteessa. Turvapaikkakysymys kytkeytyi Saksan sisäisessä retoriikassa uhkakuvaan, jonka mukaan väestöryhmien kamppailu niukoista resursseista kärjisti itsestään selvästi turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön keskinäisiä suhteita. Seuraavaksi kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen lähtömaihin nousi diskurssissa etualalle. Puhujat politisoivat teeman turvallisuuden poliittisen sektorin viitekehyksessä. Vuosikymmenen lopulla Saksa alkoi etsiä keinoja, joiden avulla se voi integroida kolmannen maan kansalaiset saksalaiseen yhteiskuntaan. Diskurssi kytkeytyi tällöin turvallisuuden yhteisölliseen sektoriin. Diskurssin myötä Saksa on pystynyt patoamaan maahanmuuttajien virtaa. Samalla puhujat yhtäältä loivat ja toisaalta toivat saksalaisten tietoisuuteen joukon uhkakuvia, jotka saattavat leimata joitakin maahanmuuttajaryhmiä.
Maahanmuutto on luonteeltaan kansainvälinen ilmiö. EU oli siksi foorumi, jonka kautta Saksa yritti vaikuttaa maahanmuuttoliikkeisiin oman alueensa ulkopuolella. Euroopan unionissa Saksa liitti maahanmuuttokysymyksen turvallisuuden taloudelliseen ja poliittiseen sektoriin. Politiikanlohko ei kehittynyt Saksan toivomalla tavalla. Dramatisointi piti teeman kuitenkin EU:n agendalla. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot siirsivät EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhteisöpilarin alaan.