Machiavelli, stratagem ja NATO: Javier Solanan puheiden retorinen tulkinta legitiimin harhauttamisen viitekehyksessä
NAPOLA, KRISTA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NAPOLA, KRISTA
2000
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-09-20Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1.1. Tutkimusaiheen määrittely ja yhtymäkohdat muuhun tutkimukseen 1.2. Tutkimuksen tavoitteet ja täsmennetty kysymyksenasettelu 1.3. Teorian suhde empiriaan 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS 2.1. Taidon realistit 2.1.1. Suhde tietoon ja tietämiseen 2.1.2. Orientaation maailmankuvan keskeisiä piirteitä 2.2. Machiavellin käsiteympäristö 2.2.1. Tulkinnan ongelmia ja valintoja 2.2.2. Taistelukenttä 2.2.3. Virtuoosit 2.3. Turvallisuusdilemma 2.3.1. Miksi juuri turvallisuus? 2.3.2. Epävarmuus toisesta 2.3.3. Uskottavuus 2.4. Sota, politiikka ja stratagem 2.4.1. Sodan ja politiikan suhde 2.4.2. Stratagemin käsite 2.4.3. Moraali(t) 2.5. Valtiotaito 2.5.1. Arvaamattomuuden ja välttämättömyyden valtakunta 2.5.2. Harhauttaminen ja voima menestyksen perustana 2.5.3. Käytäntö tavoitteenasettelun ohjaajana 3. TUTKIMUSKOHDE JA METODISET RATKAISUT 3.1. Tutkimuskohteen määrittely 3.1.1. "NATO" toimijana 3.1.2. NATO ja stratagem 3.1.3. Pääsihteerin puheet tulkinnan lähtökohtana 3.1.4. Uusclausewitzlaisen ajattelun kritiikki 3.2. Argumentoiva retoriikka 3.2.1. Argumentoiva vs. välineellinen retoriikka 3.2.2. Kysymys "totuudesta" 3.2.3. Retoriikka käytännön taitona 3.2.4. Kommunikaatio ja puheella vaikuttaminen 3.3. Tekstianalyyttiset lähtökohdat ja puheaineisto 3.3.1. Retoriikka ja päättelyn muodot 3.3.2. Teksti "loukkuna" 3.3.3. Epävarmuuden hallinta 3.3.4. Läsnäolo ja sanotun merkitys 3.3.5. Puheaineisto ja tutkimuksen rajaus 4. PUHEIDEN ANALYYSI JA TULKINTA 4.1. Historia vs. tulevaisuus 4.1.1. Visiot Euroopasta ja menneen maailman Milosevic 4.1.2. Eurooppalainen perhe 4.1.3. Bosnian opetukset ja Kosovo 4.2. Eurooppa kylmän sodan jälkeen 4.2.1. Venäjä ystävänä 4.2.2. Laajentumiskeskustelu 4.2.3. NATO ja eurooppalainen turvallisuusarkkitehtuuri 4.3. Kansainvälinen ärjestelmä 4.3.1. Ihmisyyden puolustajat 4.3.2. Suvereenin painajainen 4.3.3. Turvallisuuden "uusi" määritelmä 4.4. NATOn sisäinen keskustelu 4.4.1. Kypsä suhde ja vastuun jakajat 4.4.2. Ei koskaan pelkkä puolustusliitto 4.4.3. Maineikas menneisyys, loistava tulevaisuus 4.5. Kosovon "kampanja" 4.5.1. Tavoitteet ja keinot 4.5.2. Vastuulliset 4.5.3. Kriisin määrittely ja toiminnan oikeuttaminen 4.5.4. Kansainvälisen yhteisön rooli 5. YHTEENVETO Lähteet
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan NATOn retoriikassa ilmenevää turvallisuusdilemmaa eli kansainvälisissä suhteissa legitiimiksi ymmärrettävää harhauttamista. Tutkimus perustuu oletukselle puhetekstin sisältämästä päättelyn epävarmuudesta, jonka kautta toimija kykenee hallitsemaan oman kohtalonsa ehtoja luomalla toimintansa taustaksi otollisen asetelman, stratagemin. Keskeinen tutkimuskysymys on: Miten NATOn retoriikka ylläpitää turvallisuusdilemmaa? Tutkimus kiinnittyy näin ollen vahvasti poliittisen realismin ns. wisdom-traditioon korostaen viisautta (wisdom) ja taitoa (art) ensisijaisina poliittisen menestyksen elementteinä tiedon (knowledge) asemesta. Pääasiallisena teoreettisena lähdeaineistona ovat Niccolò Machiavellin teokset, erityisesti "Ruhtinas" ja "Valtiollisia mietelmiä".
Tutkielman empiirisenä kohteena ovat NATOn pääsihteeri Javier Solanan puheet, lausunnot ja lehdistötiedotteet Kosovon kriisin kuumimman vaiheen alkamisesta (13.10.1998) Solanan virkakauden loppuun (6.10.1999). Tekstejä lähestytään keskusteluina, vuorovaikutuksena, jossa turvallisuusdilemma syntyy. Tekstit järjestyvät tutkimuksessa läsnäoleviksi teemoiksi, joita NATOn puheet käsittelevät. Esiin nousevat näin ollen kysymykset historiallisesta ajasta, kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuustilanteesta, kansainvälistä järjestelmää laajemmin määrittävistä puitteista, NATOn sisäisestä työnjaosta ja tehtävistä sekä Kosovon kriisin käytännön toteutuksesta.
Tutkimuksen metodisten ratkaisujen taustana vaikuttaa Platonin ja erityisesti Aristoteleen perinteestä nouseva ns. argumentoiva retoriikka. Argumentoiva retoriikka eroaa poliittisen realismin suosimasta välineellisestä retoriikan traditiosta suhtautumistavassaan "todellisuuden" luonteeseen; välineellinen retoriikka painottaa sanojen ja tekojen ristiriitaa sekä todellisuuden kuvaamista osoittamisen eli demonstraation kautta argumentoivan retoriikan perustuessa vakaumuksen kautta tuotettuun, vuorovaikutuksessa syntyvään todellisuuteen. Metodisen kehittelyn johtavana ajatuksena on oletus aristoteelisessa retoriikassa mahdollisten päättelyn tapojen, supistetun induktion (esimerkki) ja supistetun deduktion (enthymema) tuottaman "todellisuuden" epävarmasta luonteesta ja siitä syntyvästä turvallisuusdilemmasta.
Laajemmin työ voidaan nähdä myös NATOn taustalla voimakkaasti vaikuttavan main stream-ajattelun, nk. uusclausewitzlaisuuden, kritiikkinä. Pyrkimyksenäni on tuoda esiin klassisen teorian ansioita modernin ajattelun vaihtoehtona korostamalla passiivisen tilanteenhallinnan ensisijaisuutta aktiiviseen, toimintasuuntautuneeseen ajattelutapaan nähden.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta retoriikan toimivan turvallisuusdilemman ylläpitäjänä luoden asetelmia, jotka puheen kohteena oleva yleisö päättelyn ja sen kautta saavutetun vakaumuksen kautta oikeuttaa. NATOn retoriikka sisältää näin ollen turvallisuusdilemman kaltaisen epävarmuuden luodessaan puheen sisältämien esimerkkien avulla kokonaisuuksia, joiden ehdottama "totuus" on vain yksi monista vaihtoehtoisista.
Tutkielman empiirisenä kohteena ovat NATOn pääsihteeri Javier Solanan puheet, lausunnot ja lehdistötiedotteet Kosovon kriisin kuumimman vaiheen alkamisesta (13.10.1998) Solanan virkakauden loppuun (6.10.1999). Tekstejä lähestytään keskusteluina, vuorovaikutuksena, jossa turvallisuusdilemma syntyy. Tekstit järjestyvät tutkimuksessa läsnäoleviksi teemoiksi, joita NATOn puheet käsittelevät. Esiin nousevat näin ollen kysymykset historiallisesta ajasta, kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuustilanteesta, kansainvälistä järjestelmää laajemmin määrittävistä puitteista, NATOn sisäisestä työnjaosta ja tehtävistä sekä Kosovon kriisin käytännön toteutuksesta.
Tutkimuksen metodisten ratkaisujen taustana vaikuttaa Platonin ja erityisesti Aristoteleen perinteestä nouseva ns. argumentoiva retoriikka. Argumentoiva retoriikka eroaa poliittisen realismin suosimasta välineellisestä retoriikan traditiosta suhtautumistavassaan "todellisuuden" luonteeseen; välineellinen retoriikka painottaa sanojen ja tekojen ristiriitaa sekä todellisuuden kuvaamista osoittamisen eli demonstraation kautta argumentoivan retoriikan perustuessa vakaumuksen kautta tuotettuun, vuorovaikutuksessa syntyvään todellisuuteen. Metodisen kehittelyn johtavana ajatuksena on oletus aristoteelisessa retoriikassa mahdollisten päättelyn tapojen, supistetun induktion (esimerkki) ja supistetun deduktion (enthymema) tuottaman "todellisuuden" epävarmasta luonteesta ja siitä syntyvästä turvallisuusdilemmasta.
Laajemmin työ voidaan nähdä myös NATOn taustalla voimakkaasti vaikuttavan main stream-ajattelun, nk. uusclausewitzlaisuuden, kritiikkinä. Pyrkimyksenäni on tuoda esiin klassisen teorian ansioita modernin ajattelun vaihtoehtona korostamalla passiivisen tilanteenhallinnan ensisijaisuutta aktiiviseen, toimintasuuntautuneeseen ajattelutapaan nähden.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta retoriikan toimivan turvallisuusdilemman ylläpitäjänä luoden asetelmia, jotka puheen kohteena oleva yleisö päättelyn ja sen kautta saavutetun vakaumuksen kautta oikeuttaa. NATOn retoriikka sisältää näin ollen turvallisuusdilemman kaltaisen epävarmuuden luodessaan puheen sisältämien esimerkkien avulla kokonaisuuksia, joiden ehdottama "totuus" on vain yksi monista vaihtoehtoisista.