LEADER-hankkeiden merkitys kulttuurisena voimavarana Suupohjan seutukunnassa.
SUUTARI, TIMO (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SUUTARI, TIMO
2000
Aluetiede - Regional Studies
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-12Tiivistelmä
Tutkimus liittyy keskusteluun maaseudun mahdollisuuksista selviytyä
muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa globalisaation
prosessit vaikuttavat yhä enemmän paikalliseen kehitykseen ja jossa
maaseudun on täytynyt sopeutua Euroopan unionin mukanaan tuomiin muutoksiin
ja aluekehittämisen käytäntöihin. Kehittämistyössä painotetaan nyt yhä
enemmän alueelliselle ja paikalliselle moniarvoisuudelle perustuvaa
omaehtoisuutta.
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten EU:n maaseutupoliittinen kehittämisväline,
LEADER II -yhteisöaloite ja sitä toteuttavat LEADER-hankkeet toimivat maaseudun
kehittämisen kannalta. Erityisenä näkökulmana LEADER-hankkeiden merkityksen
ymmärtämiseen on niiden tarkastelu kulttuurisena voimavarana, eli miten
hankkeet voivat ylläpitää alueiden välisessä kilpailussa tärkeää omaleimaisuutta
alueen kulttuuriin pohjautuen. Kulttuurista kohoava erottautumiskyky nähdään
avaimeksi alueellisen identiteetin ja aluetietoisuuden vahvistumiseen.
Kun käsitys "meistä" ja alueestamme vahvistuu, on valmius omaehtoiseen
kehittämistoimintaan jatkossa parempi.
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus-
ja koulutuskeskuksessa toteutettavaa "Kulttuuri maaseudun alueellisena voimavarana"-
hanketta. Tutkimusalueena on Suupohjan seutukunta Etelä-Pohjanmaalla. Teoreettinen
viitekehys rakentuu alueellista identiteettiä ja paikallisyhteisöllisyyttä
käsittelevien teoretisointien ympärille ja metodiltaan tutkimus on kvalitatiivinen.
Hankkeiden toimintaprosessien synnyn ja etenemisen tarkastelujen perusteella hankkeet voidaan luokitella
toiminta-, idea- ja rahoitusvetoisiin. Vaikka LEADER-rahoituksen rooli on ollut merkittävä hankkeiden
käynnistymisessä, aiheuttavat rahoituskäytännöt jonkin verran ongelmia hankkeiden etenemiselle. Hankkeiden avulla ei niinkään
yhteistoiminta ole vahvistunut, vaan yhteishenki, mikä ilmenee symbolisesti merkittävien kohteiden ylläpitämisenä ja elvyttämisenä.
Hankkeiden kautta vahvistuva alueellinen ja paikallinen identiteetti voidaan nähdä eräänlaisena puolustusreaktiona, ja se saa voimansa menneisyydestä
ja on dialektisessa suhteessa paneurooppalaiseen identiteettiin.
Hankkeiden merkitys ei ole vain siinä, että niillä saavutetaan näkyviä tuloksia, vaan hanketta voi itsessään pitää olemassaolon ilmauksena ja
alueen itsemäärittelyn mahdollisuutena. Hankkeiden kautta paikallinen kehityskertomus voi saada jatkuvuutta, mikäli hankkeistettavasta asiasta
on jonkinlaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.
muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa globalisaation
prosessit vaikuttavat yhä enemmän paikalliseen kehitykseen ja jossa
maaseudun on täytynyt sopeutua Euroopan unionin mukanaan tuomiin muutoksiin
ja aluekehittämisen käytäntöihin. Kehittämistyössä painotetaan nyt yhä
enemmän alueelliselle ja paikalliselle moniarvoisuudelle perustuvaa
omaehtoisuutta.
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten EU:n maaseutupoliittinen kehittämisväline,
LEADER II -yhteisöaloite ja sitä toteuttavat LEADER-hankkeet toimivat maaseudun
kehittämisen kannalta. Erityisenä näkökulmana LEADER-hankkeiden merkityksen
ymmärtämiseen on niiden tarkastelu kulttuurisena voimavarana, eli miten
hankkeet voivat ylläpitää alueiden välisessä kilpailussa tärkeää omaleimaisuutta
alueen kulttuuriin pohjautuen. Kulttuurista kohoava erottautumiskyky nähdään
avaimeksi alueellisen identiteetin ja aluetietoisuuden vahvistumiseen.
Kun käsitys "meistä" ja alueestamme vahvistuu, on valmius omaehtoiseen
kehittämistoimintaan jatkossa parempi.
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus-
ja koulutuskeskuksessa toteutettavaa "Kulttuuri maaseudun alueellisena voimavarana"-
hanketta. Tutkimusalueena on Suupohjan seutukunta Etelä-Pohjanmaalla. Teoreettinen
viitekehys rakentuu alueellista identiteettiä ja paikallisyhteisöllisyyttä
käsittelevien teoretisointien ympärille ja metodiltaan tutkimus on kvalitatiivinen.
Hankkeiden toimintaprosessien synnyn ja etenemisen tarkastelujen perusteella hankkeet voidaan luokitella
toiminta-, idea- ja rahoitusvetoisiin. Vaikka LEADER-rahoituksen rooli on ollut merkittävä hankkeiden
käynnistymisessä, aiheuttavat rahoituskäytännöt jonkin verran ongelmia hankkeiden etenemiselle. Hankkeiden avulla ei niinkään
yhteistoiminta ole vahvistunut, vaan yhteishenki, mikä ilmenee symbolisesti merkittävien kohteiden ylläpitämisenä ja elvyttämisenä.
Hankkeiden kautta vahvistuva alueellinen ja paikallinen identiteetti voidaan nähdä eräänlaisena puolustusreaktiona, ja se saa voimansa menneisyydestä
ja on dialektisessa suhteessa paneurooppalaiseen identiteettiin.
Hankkeiden merkitys ei ole vain siinä, että niillä saavutetaan näkyviä tuloksia, vaan hanketta voi itsessään pitää olemassaolon ilmauksena ja
alueen itsemäärittelyn mahdollisuutena. Hankkeiden kautta paikallinen kehityskertomus voi saada jatkuvuutta, mikäli hankkeistettavasta asiasta
on jonkinlaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.