Joh. Messenii Berättelse om några gambla och märkeliga Finlandz Handlingar. En språkhistorisk studie över nominalböjningen i en 1600-talshandskrift
LÖNNROTH, HARRY (2000)
LÖNNROTH, HARRY
2000
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-04-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8260
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8260
Sisällysluettelo
FÖRKORTNINGAR I ALLMÄN DEL 1 INLEDANDE SYNPUNKTER 1.1 Johannes Messenius liv och författarskap. En överblick 1.2 Messeniusforskningen intill våra dagar - en kortfattad forskningshistorik 1.3 Undersökningens målsättning och avgränsning 1.4 Material 1.5 En kort översikt över Messenius princip för versmått och rimkrönikestil 1.6 Undersökningens genomförande och uppläggning 2 TEXTKRITISKA ÖVERVÄGANDEN KRING ORIGINALMANUSET 2.1 Hs. M 146 av år 1629 efter författarens egenhändiga manuskript 2.2 Translitterering av Rimkr. - paleografiskt tillvägagångssätt 2.3 Om ortografin och vissa språkhistoriska särdrag, särskilt ljudläran II NOMINALBÖJNINGEN I RIMKR. 3 SUBSTANTIV 3.1 Appellativ 3.1.1 Starka deklinationen singularis 3.1.1.1 Nominativ 3.1.1.2 Genitiv 3.1.1.3 Dativ 3.1.1.4 Ackusativ 3.1.2 Svaga deklinationen singularis 3.2 Några anmärkningar till pluralisböjningen 3.3 Nationalitetsorden samt folk- och språknamnen i Rimkr. 3.4 Suffigerade böjningsformer 3.4.1 Nominativ 3.4.2 Genitiv 3.4.3 Dativ 3.4.4 Ackusativ 3.5 Latinsk deklination 3.6 Kort anmärkning om från nusv. avvikande genus 3.7 Proprier 3.7.1 Personnamn 3.7.2 Ortnamn 4 ADJEKTIV 4.1 Stark böjning 4.2 Svag böjning 4.3 Pluralis 4.4 Vissa adjektivändelser och föråldrade adjektiv 4.5 Komparation 5 RÄKNEORD 6 PRONOMEN 6.1 Personliga och possessiva pronomen 6.2 Demonstrativa och relativa pronomen 6.3 Interrogativa och indefinita pronomen 7 SAMMANFATTNING AV RESULTATEN 8 DISKUSSION OCH FRAMTIDA FORSKNINGSBEHOV LITTERATUR BILAGOR Bilaga 1. Johannes Messenius Bilaga 2. Kajaneborg Bilaga 3. Minnesplakett över Messenius på Kajaneborg Bilaga 4. Originalcodex Bilaga 5. Titelblad I Bilaga 6. Titelblad II Bilaga 7. Avskrift av Rimkr. (med signum N 1125 på UUB) Bilaga 8. Titelbladet på Rimkr. 1774 Bilaga 9. Text- och stilprov på Rimkr. Bilaga 10. Prov på två translittererade handskriftsblad Bilaga 11. Prov på överstrukna rader och årtal Bilaga 12. Person- och ortnamnen i Rimkr.
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ruotsalaisen historioitsijan Johannes Messeniuksen (1579/80-1636) "Suomen riimikronikan" nominitaivutusta eli ruotsin historiallista muoto-oppia. Vuodelta 1629 peräisin oleva teksti edustaa kielihistoriassa ns. vanhempaa uusruotsia ajoittuen ko. jakson puoliväliin. Alkuperäiskäsikirjoitus on laadittu Kajaanin linnan vankeudessa ja nykyään sitä säilytetään Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa signumilla M 146. Materiaalisena lähtökohtana on translitteroimani alkuperäisteksti. Tutkielmaan sisältyy myös alkuperäiskäsikirjoitusta käsittelevä osuus, jossa esitän joitakin paleografisia ja tekstikriittisiä sekä yleisiä kielihistoriallisia havaintoja tästä. Alan kirjallisuudessa kyseistä käsikirjoitusta on ainoastaan sivuttu. Esittelen myös kolmea käsikirjoituksesta tehtyä jäljennöstä. Käsikirjoitukselle leimaa-antavia piirteitä ovat mm. Messeniuksen tekemät melko lukuisat yliviivaukset; tämä koskee myös suurelta osin marginaalissa olevia vuosilukuja. Kronikan kaksi myöhempää ruotsinkielistä versiota (1774 ja 1865) eivät tee oikeutta alkuperäistekstille.
Tutkimuksen avainkysymyksiä ovat mm., mitä muinaisruotsin sijamuotoja (nom., gen., dat., akk.) Messenius on käyttänyt esityksessään ja mistä tämä mahdollisesti johtuu (onko tyylilajilla vaikutusta vai onko kyseessä Messeniukselle tyypillinen käytäntö). Se, miten kronikka heijastelee 1600-luvun ruotsin nominitaivutusta, on olennainen tarkastelun kohde. Tässä tukeudun ennen kaikkea Hellquistin (1902) tutkimuksiin Messeniuksen draamojen kielestä.
"Suomen riimikronikka" on laadittu noudattaen ns. syllabista so. tavujen lukumäärää laskevaa runomittaa. Messeniuksen tavoite on ollut tehdä jokaisesta säkeestä kahdeksantavuinen. Kronikka säilyttää myös selkeän loppusoinnun. Johtopäätösten tekeminen rimmatun materiaalin perusteella on tosin paikoin askarruttavaa, mutta leimallista Messeniuksen kronikalle on juuri riimin ratkaiseva vaikutus vanhojen sijamuotojen käytössä, jotka usein ovat metrisesti perusteltuja. Messeniuksen kielenkäytössä on tilaa moderneimmille varianteille, mikä tukee käsitystä stilistisen vaikutelman luomisesta vanhahtavien muotojen avulla. Monet arkaismit ovat lainoja pääasiassa uskonnollisesta kielenkäytöstä. Appellatiivien määräinen muoto on säilyttänyt vanhahtavia päätteitä paremmin kuin epämääräinen. Vahvoista substantiiveistä löytyy puolestaan enemmän esimerkkejä muinaisruotsista kuin heikoista. Myös latinan vaikutusta on havaittavissa johtuen Messeniuksen tiedemiestaustasta. Vanhemmalle uusruotsille tyypillinen uuden ja vanhan kieliaineksen rinnakkaiselo tulee esiin, vaikkakin historiallisten riimikronikoiden kieli tavallisesti heijastelee lähempänä puhekieltä olevaa kielenkäyttöä. Sijamuotojärjestelmän yksinkertaistumisprosessi on nominien osalta edennyt melko pitkälle tässä 1600-luvun tekstissä.
Avainsanat: Johannes Messenius, "Finska rimkrönikan", svensk språkhistoria, äldre nysvenska, nominalböjning, originalhandskriften till "Finska rimkrönikan", paleografi, handskriftsbeskrivning
Tutkimuksen avainkysymyksiä ovat mm., mitä muinaisruotsin sijamuotoja (nom., gen., dat., akk.) Messenius on käyttänyt esityksessään ja mistä tämä mahdollisesti johtuu (onko tyylilajilla vaikutusta vai onko kyseessä Messeniukselle tyypillinen käytäntö). Se, miten kronikka heijastelee 1600-luvun ruotsin nominitaivutusta, on olennainen tarkastelun kohde. Tässä tukeudun ennen kaikkea Hellquistin (1902) tutkimuksiin Messeniuksen draamojen kielestä.
"Suomen riimikronikka" on laadittu noudattaen ns. syllabista so. tavujen lukumäärää laskevaa runomittaa. Messeniuksen tavoite on ollut tehdä jokaisesta säkeestä kahdeksantavuinen. Kronikka säilyttää myös selkeän loppusoinnun. Johtopäätösten tekeminen rimmatun materiaalin perusteella on tosin paikoin askarruttavaa, mutta leimallista Messeniuksen kronikalle on juuri riimin ratkaiseva vaikutus vanhojen sijamuotojen käytössä, jotka usein ovat metrisesti perusteltuja. Messeniuksen kielenkäytössä on tilaa moderneimmille varianteille, mikä tukee käsitystä stilistisen vaikutelman luomisesta vanhahtavien muotojen avulla. Monet arkaismit ovat lainoja pääasiassa uskonnollisesta kielenkäytöstä. Appellatiivien määräinen muoto on säilyttänyt vanhahtavia päätteitä paremmin kuin epämääräinen. Vahvoista substantiiveistä löytyy puolestaan enemmän esimerkkejä muinaisruotsista kuin heikoista. Myös latinan vaikutusta on havaittavissa johtuen Messeniuksen tiedemiestaustasta. Vanhemmalle uusruotsille tyypillinen uuden ja vanhan kieliaineksen rinnakkaiselo tulee esiin, vaikkakin historiallisten riimikronikoiden kieli tavallisesti heijastelee lähempänä puhekieltä olevaa kielenkäyttöä. Sijamuotojärjestelmän yksinkertaistumisprosessi on nominien osalta edennyt melko pitkälle tässä 1600-luvun tekstissä.
Avainsanat: Johannes Messenius, "Finska rimkrönikan", svensk språkhistoria, äldre nysvenska, nominalböjning, originalhandskriften till "Finska rimkrönikan", paleografi, handskriftsbeskrivning