Kasvatusverkosto vanhemmuuden tukena. Alle kouluikäisten lasten vanhempien kokemuksia kasvatusverkostosta ja heidän sille antamia merkityksiä
JOUTTELA, KATRI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JOUTTELA, KATRI
2000
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2000-02-15Tiivistelmä
Tutkielmassa "Kasvatusverkosto vanhemmuuden tukena" tarkastellaan sitä,
minkälaiseksi alle kouluikäisen lapsen vanhemmat vanhemmuuden kokevat
ja minkälaisia merkityksiä he antavat kasvatusverkostolle. Kasvatusverkosto käsitteellistettiin tässä tutkimuksessa vanhempien tukena
kasvatuksessa toimivaksi verkostoksi, joka koostuu vanhempien
luonnollisista sosiaalisista suhteista, ns. välitason toiminnoista
sekä julkisesti organisoiduista palveluista. Vanhemmat katsotaan
verkoston ytimeksi ja verkostoa tarkastellaan heidän näkökulmastaan.
Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa on symbolinen interaktionismi.
Sen mukaan ihmiset luovat sosiaalista todellisuuttaan ja antavat
merkityksiä asioille aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten
kanssa. Tässä tutkimuksessa interaktionismi nähdään yleisenä teoreettisena suuntautumisena inhimilliseen todellisuuteen.
Tutkimuksen viitekehys on rakennettu useiden eri tieteenalojen tutkimusten pohjalta, koska kasvatustieteellistä vanhemmuustutkimusta on
niukasti saatavilla. Viitekehys koostuu kasvatusverkoston kuvaamisen
ja kehittämisen kannalta olennaisista aihetta ympäröivistä tiedonalueista: vanhemmuuteen siirtymistä, suomalaista hyvinvointiyhteiskunnallista vanhemmuutta ja modernia vanhemmuutta tarkastelleista
tutkimuksista sekä kasvatusverkoston eri osiin liittyvästä tiedosta.
Empiirinen aineisto hankittiin seitsemän alle kouluikäisen lapsen
vanhemman kvalitatiivisella teemahaastattelulla. Haastattelulla saatiin
vanhempien asioille antamat merkitykset havainnoitavaan muotoon heidän
ilmaistessa kokemuksiaan ja niihin liittyviä merkityksiä.
Tutkimuksen mukaan vanhemmuus koostuu sekä positiivisista että negatiivista elementeistä, jotka toteutuvat arjessa. Syyllisyyden ja
ahdistuksen tunteet liittyvät vahvasti vanhemmuuteen, mm. elämänvalintoihin ja "hyvän vanhemman" -tavoitteeseen. Vanhemmat kokivat
kasvatusverkoston pääosin riittäväksi. Puutteena oli taho, joka
neuvoisi arkipäivän kasvatusasioissa. Verkoston eri osiin, erityisesti
neuvolalaitokseen, ilmeni tyytymättömyyttä ja kehittämistarpeita.
Vanhemmat kokivat sekä omat luonnolliset sosiaaliset suhteensa että
suhteet julkisien palveluiden edustajiin merkityksellisiksi vanhemmuutensa kannalta.
Vanhemmuuteen liittyvässä toiminnassa tarvittaisiin lisää avoimuutta
sekä palveluiden ja toimintojen verkostoitumista. Lisäksi ammattilaisten ja median tulisi tiedostaa vastuunsa vanhemmuuteen liittyvässä
keskustelussa. Näin vanhempia tuettaisiin subjektiivisina toimijoina,
eikä aiheutettaisi heille henkisiä paineita vanhemmuuden toteuttamisessa.
AVAINSANAT: Kasvatusverkosto, vanhemmuus ja interaktionismi.
minkälaiseksi alle kouluikäisen lapsen vanhemmat vanhemmuuden kokevat
ja minkälaisia merkityksiä he antavat kasvatusverkostolle. Kasvatusverkosto käsitteellistettiin tässä tutkimuksessa vanhempien tukena
kasvatuksessa toimivaksi verkostoksi, joka koostuu vanhempien
luonnollisista sosiaalisista suhteista, ns. välitason toiminnoista
sekä julkisesti organisoiduista palveluista. Vanhemmat katsotaan
verkoston ytimeksi ja verkostoa tarkastellaan heidän näkökulmastaan.
Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa on symbolinen interaktionismi.
Sen mukaan ihmiset luovat sosiaalista todellisuuttaan ja antavat
merkityksiä asioille aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten
kanssa. Tässä tutkimuksessa interaktionismi nähdään yleisenä teoreettisena suuntautumisena inhimilliseen todellisuuteen.
Tutkimuksen viitekehys on rakennettu useiden eri tieteenalojen tutkimusten pohjalta, koska kasvatustieteellistä vanhemmuustutkimusta on
niukasti saatavilla. Viitekehys koostuu kasvatusverkoston kuvaamisen
ja kehittämisen kannalta olennaisista aihetta ympäröivistä tiedonalueista: vanhemmuuteen siirtymistä, suomalaista hyvinvointiyhteiskunnallista vanhemmuutta ja modernia vanhemmuutta tarkastelleista
tutkimuksista sekä kasvatusverkoston eri osiin liittyvästä tiedosta.
Empiirinen aineisto hankittiin seitsemän alle kouluikäisen lapsen
vanhemman kvalitatiivisella teemahaastattelulla. Haastattelulla saatiin
vanhempien asioille antamat merkitykset havainnoitavaan muotoon heidän
ilmaistessa kokemuksiaan ja niihin liittyviä merkityksiä.
Tutkimuksen mukaan vanhemmuus koostuu sekä positiivisista että negatiivista elementeistä, jotka toteutuvat arjessa. Syyllisyyden ja
ahdistuksen tunteet liittyvät vahvasti vanhemmuuteen, mm. elämänvalintoihin ja "hyvän vanhemman" -tavoitteeseen. Vanhemmat kokivat
kasvatusverkoston pääosin riittäväksi. Puutteena oli taho, joka
neuvoisi arkipäivän kasvatusasioissa. Verkoston eri osiin, erityisesti
neuvolalaitokseen, ilmeni tyytymättömyyttä ja kehittämistarpeita.
Vanhemmat kokivat sekä omat luonnolliset sosiaaliset suhteensa että
suhteet julkisien palveluiden edustajiin merkityksellisiksi vanhemmuutensa kannalta.
Vanhemmuuteen liittyvässä toiminnassa tarvittaisiin lisää avoimuutta
sekä palveluiden ja toimintojen verkostoitumista. Lisäksi ammattilaisten ja median tulisi tiedostaa vastuunsa vanhemmuuteen liittyvässä
keskustelussa. Näin vanhempia tuettaisiin subjektiivisina toimijoina,
eikä aiheutettaisi heille henkisiä paineita vanhemmuuden toteuttamisessa.
AVAINSANAT: Kasvatusverkosto, vanhemmuus ja interaktionismi.