Lähde- ja kohdeteksti ajassa; lineaarisuuden kyseenalaistuminen.
MÄKINEN, PIRJO (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄKINEN, PIRJO
2000
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-03-01Sisällysluettelo
1. Ikuisuudesta aikaan 2. Ajan vyyhti 2.1 Aika eri aikoina 2.2 Aika eri kulttuureissa 2.3 Aika kääntämisessä 3. Kerronnan vyyhti 3.1 Narratologia 3.2 Douglas Hofstadter 3.3 Jälkistrukturalismi 3.4 Lähde- ja kohdeteksti kerrontana 4. Lähde- ja kohdeteksti kohdekulttuurissa 4.1 Kohdeteksti lähdetekstinä 4.2 Kohdeteksti oppaana lähdetekstiin 4.3 Kohdeteksti lähdetekstin rinnalla 5. Kääntäminen ajassa 5.1 Käännökset ajassa 5.2 Käännösprosessi ajassa 6. Ajasta ikuisuuteen
Tiivistelmä
Kyseenalaistan työssäni lineaarisen aikajatkumon lähde- ja kohdetekstin ajallisessa suhteessa. Tarkoituksenani on osoittaa, että kohdekieliset lukijat vastaanottavat kohdetekstin joko ennen tai samanaikaisesti kuin lähdetekstin. Pyrin myös osoittamaan, että lähdeteksti ei ole hierarkkisesti kohdetekstin yläpuolella, koska lähdeteksti lähdetekstinä syntyy vasta, kun päätös kohdetekstin tekemisestä eli kääntämisestä tehdään. Lähde- ja kohdeteksti synnyttävät toinen toisensa. Ne ovat syntyessään riippuvaisia toisistaan, mutta heti maailmaan tulonsa jälkeen ne alkavat elää omaa elämäänsä. Lähde- ja kohdeteksti toimivat itsenäisinä teksteinä omissa kulttuureissaan, eikä niistä kumpikaan ole toista arvokkaampi tai arvottomampi.
Lähde- ja kohdetekstiä voidaan verrata narratologisiin tarinan ja juonen eli kerrotun ja kerronnan käsitteisiin siten, että lähdeteksti rinnastuu kerrottuun ja kohdeteksti kerrontaan. Modernin narratologian mukaan kerronta edeltää kerrottua eli kohdeteksti edeltää lähdetekstiä. Kohdekielinen lukija ei yleensä lue lähdetekstiä, koska se on kirjoitettu vieraalla kielellä vieraassa kulttuurissa. Kohdeteksti on siis ainoa teksti, jonka lukija lukee ja jonka pohjalta hän merkityksiä muovaa. Jos lukija luo mielikuvan lähdetekstistä, hän tekee sen kohdetekstin perusteella. Kohdeteksti siis edeltää lähdetekstiä lukijan lukemis- ja tulkitsemisjärjestyksessä.
Jälkistrukturalistinen kirjallisuudentutkimus korostaa lukijan roolia tekstin merkityksen muovaajana. Tekstin merkitys ei ole riippuvainen kirjailijan sille antamasta merkityksestä, vaan merkitys on alati liikkeessä. Jokainen lukija tulkitsee tekstin kulloisessakin kontekstissa omaa taustaansa vasten. Kohdetekstin merkitys syntyykin ensin kääntäjän, lähdetekstin ja muotoutumassa olevan kohdetekstin välisessä keskustelussa. Kohdetekstin valmistuttua kohdekulttuurinen lukija muovaa tekstin merkitystä kohdetekstin kanssa käymänsä keskustelun aikana.
Lineaarisuus kyseenalaistuu myös käännösprosessin eri vaiheissa. Kääntäjä ei käännä tekstiä yksioikoisesti ensimmäisestä sanasta viimeiseen, vaan hän liikkuu lähde- ja kohdetekstissä edestakaisin. Ajallisesti tarkasteltuna käännösprosessi muodostaa nousevan kehän.
Lähde- ja kohdeteksti ovatkin äärettömän intertekstuaalisen aika-avaruuden osasia. Niillä on molemmilla oma, vaikkakin jatkuvassa liikkeessä oleva paikkansa tekstien verkostossa. Lukijat lukevat tekstejä omassa järjestyksessään ja luovat niistä omia tulkintojaan omien lukukokemuksiensa pohjalta. Lähde- ja kohdeteksti vaeltavat ajassa tasa-arvoisina teksteinä - ikuisesti.
Lähde- ja kohdetekstiä voidaan verrata narratologisiin tarinan ja juonen eli kerrotun ja kerronnan käsitteisiin siten, että lähdeteksti rinnastuu kerrottuun ja kohdeteksti kerrontaan. Modernin narratologian mukaan kerronta edeltää kerrottua eli kohdeteksti edeltää lähdetekstiä. Kohdekielinen lukija ei yleensä lue lähdetekstiä, koska se on kirjoitettu vieraalla kielellä vieraassa kulttuurissa. Kohdeteksti on siis ainoa teksti, jonka lukija lukee ja jonka pohjalta hän merkityksiä muovaa. Jos lukija luo mielikuvan lähdetekstistä, hän tekee sen kohdetekstin perusteella. Kohdeteksti siis edeltää lähdetekstiä lukijan lukemis- ja tulkitsemisjärjestyksessä.
Jälkistrukturalistinen kirjallisuudentutkimus korostaa lukijan roolia tekstin merkityksen muovaajana. Tekstin merkitys ei ole riippuvainen kirjailijan sille antamasta merkityksestä, vaan merkitys on alati liikkeessä. Jokainen lukija tulkitsee tekstin kulloisessakin kontekstissa omaa taustaansa vasten. Kohdetekstin merkitys syntyykin ensin kääntäjän, lähdetekstin ja muotoutumassa olevan kohdetekstin välisessä keskustelussa. Kohdetekstin valmistuttua kohdekulttuurinen lukija muovaa tekstin merkitystä kohdetekstin kanssa käymänsä keskustelun aikana.
Lineaarisuus kyseenalaistuu myös käännösprosessin eri vaiheissa. Kääntäjä ei käännä tekstiä yksioikoisesti ensimmäisestä sanasta viimeiseen, vaan hän liikkuu lähde- ja kohdetekstissä edestakaisin. Ajallisesti tarkasteltuna käännösprosessi muodostaa nousevan kehän.
Lähde- ja kohdeteksti ovatkin äärettömän intertekstuaalisen aika-avaruuden osasia. Niillä on molemmilla oma, vaikkakin jatkuvassa liikkeessä oleva paikkansa tekstien verkostossa. Lukijat lukevat tekstejä omassa järjestyksessään ja luovat niistä omia tulkintojaan omien lukukokemuksiensa pohjalta. Lähde- ja kohdeteksti vaeltavat ajassa tasa-arvoisina teksteinä - ikuisesti.