OKSITOSIINIRESEPTORIGEENIN ALLEELIVARIAATION VAIKUTUS SOSIAALISEEN KÄYTTÄYTYMISEEN 2-VUOTIAILLA LAPSILLA
KORISEVA, MAIJA (2011)
KORISEVA, MAIJA
2011
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22039
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22039
Tiivistelmä
Sosiaalisen käyttäytymisen kehitys alkaa heti syntymän jälkeen. Itsensä erottamista muista, varhaisia itsesäätelytaitoja ja tunneilmaisujen ymmärtämisen kehittymistä pidetään tärkeinä edistysaskelina sosiaalisen käyttäytymisen kehityksessä. Nämä taidot opitaan yleensä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana, ja ne toimivat jalustana noin kahden vuoden iässä alkavalle prososiaaliselle käyttäytymiselle. Aikuisilla tehtyjen tutkimusten mukaan oksitosiinilla on merkittävä yhteys sosiaaliseen käyttäytymiseen. Viimeaikaiset tutkimukset ovat selvittäneet oksitosiinireseptorigeenin (OXTR) alleelivariaation vaikutusta sosiaaliseen käyttäytymiseen. OXTR-geenin alleelipari GG on yhdistetty prososiaalisempaan käyttäytymiseen kuin alleeliparit AA ja AG. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö OXTR-geenin alleelivariaation vaikutus jo kaksivuotiaiden lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä.
OXTR-geenin alleelivariaation vaikutusta kaksivuotiaiden lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen tutkittiin behavioraalisella koeasetelmalla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 44 lasta, joista 32 lapsen OXTR-alleelipari tiedettiin. Aineisto kerättiin tilanteessa, jossa vapaamuotoisen leikin sekaan oli sisällytetty koetehtäviä. Sosiaalista käyttäytymistä tutkittiin sosiaalisen varmistamisen tehtävällä ja kahdella prososiaalisuuden tehtävällä. Koetilanteet kuvattiin ja videotallenteista analysoitiin tarkasti lapsen käyttäytymistä koetehtävissä. Sosiaalisen varmistamisen tehtävässä käytettiin vieraan lelun koeasetelmaa ja siitä analysoitiin, kauanko lapsi kosketteli lelua, kun tutkija reagoi siihen neutraalisti tai pelokkaasti. Prososiaalisuuden tehtävät mittasivat prososiaalisen käyttäytymisen eri muotoja. Ensimmäisessä prososiaalisuutta mittaavassa tehtävässä tutkijalla oli instrumentaalinen avuntarve ja toisessa hänellä oli emotionaalinen avuntarve. Koetehtävistä muodostettiin niin sanottu sosiaalisen käyttäytymisen indeksi. OXTR-geenin alleeliryhmien ja sosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä tutkittiin sekä indeksin avulla että tarkastellen eri koetehtäviä yksitellen.
Tulokset osoittivat, että OXTR-geenin alleelivariaatiolla oli vaikutusta kaksivuotiaiden lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen. Erot alleeliryhmien välillä tulivat esiin sekä sosiaalisen käyttäytymisen indeksin tasolla että koetehtäviä erikseen tarkasteltaessa sosiaalisen varmistamisen tehtävässä ja toisessa prososiaalisuutta mittaavassa tehtävässä. OXTR-geenin GG-ryhmään kuuluvat lapset käyttäytyivät koetilanteissa todennäköisesti sosiaalisemmin kuin AA- tai AG-ryhmään kuuluvat lapset. Tulokset antavat viitettä siitä, että OXTR-geenin alleelivariaatio vaikuttaisi jo sosiaalisen käyttäytymisen varhaiskehityksen kulkuun.
Asiasanat:sosiaalinen käyttäytyminen; varhaiskehitys; prososiaalisuus; sosiaalinen varmistaminen; oksitosiini; OXTR-geeni
OXTR-geenin alleelivariaation vaikutusta kaksivuotiaiden lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen tutkittiin behavioraalisella koeasetelmalla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 44 lasta, joista 32 lapsen OXTR-alleelipari tiedettiin. Aineisto kerättiin tilanteessa, jossa vapaamuotoisen leikin sekaan oli sisällytetty koetehtäviä. Sosiaalista käyttäytymistä tutkittiin sosiaalisen varmistamisen tehtävällä ja kahdella prososiaalisuuden tehtävällä. Koetilanteet kuvattiin ja videotallenteista analysoitiin tarkasti lapsen käyttäytymistä koetehtävissä. Sosiaalisen varmistamisen tehtävässä käytettiin vieraan lelun koeasetelmaa ja siitä analysoitiin, kauanko lapsi kosketteli lelua, kun tutkija reagoi siihen neutraalisti tai pelokkaasti. Prososiaalisuuden tehtävät mittasivat prososiaalisen käyttäytymisen eri muotoja. Ensimmäisessä prososiaalisuutta mittaavassa tehtävässä tutkijalla oli instrumentaalinen avuntarve ja toisessa hänellä oli emotionaalinen avuntarve. Koetehtävistä muodostettiin niin sanottu sosiaalisen käyttäytymisen indeksi. OXTR-geenin alleeliryhmien ja sosiaalisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä tutkittiin sekä indeksin avulla että tarkastellen eri koetehtäviä yksitellen.
Tulokset osoittivat, että OXTR-geenin alleelivariaatiolla oli vaikutusta kaksivuotiaiden lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen. Erot alleeliryhmien välillä tulivat esiin sekä sosiaalisen käyttäytymisen indeksin tasolla että koetehtäviä erikseen tarkasteltaessa sosiaalisen varmistamisen tehtävässä ja toisessa prososiaalisuutta mittaavassa tehtävässä. OXTR-geenin GG-ryhmään kuuluvat lapset käyttäytyivät koetilanteissa todennäköisesti sosiaalisemmin kuin AA- tai AG-ryhmään kuuluvat lapset. Tulokset antavat viitettä siitä, että OXTR-geenin alleelivariaatio vaikuttaisi jo sosiaalisen käyttäytymisen varhaiskehityksen kulkuun.
Asiasanat:sosiaalinen käyttäytyminen; varhaiskehitys; prososiaalisuus; sosiaalinen varmistaminen; oksitosiini; OXTR-geeni