POHJOISEN KANSALAISJÄRJESTÖT POHJOIS-ETELÄ-JAON YLLÄPITÄJINÄ. Analyysi Oxfamin rakentamasta kehitysdiskurssista.
KILPELÄINEN, SUVI (2010)
KILPELÄINEN, SUVI
2010
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20698
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20698
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tematiikkana ovat kehityskansalaisjärjestöt, jotka keskittyvät kehitys- ja humanitaarisiin kysymyksiin. Kehityskansalaisjärjestöjen tarkastelussa ei saa unohtaa järjestöjen roolia kehityksessä ja kehitysavussa, jotka saivat merkittävää jalansijaa kansainvälisessä politiikassa toisen maailmansodan jälkeen. Kansalaisjärjestöjen toimijuutta kehityksessä 1970-luvulta 1990-luvulle asti muovasi järjestöjen tarjoama vaihtoehtoinen kehitysparadigma, joka tarjosi pienenmittakaavan vaihtoehtoista kehitystä valtioiden kehitysparadigmalle. 1980-luvun lähtien, kun kansalaisjärjestöt alkoivat toimia kehityksessä yleisemmällä tasolla, järjestöjen toimijuudesta syntyi voimakasta keskustelua. Kiinnostuttiin kansalaisjärjestöjen vaikutuksesta, vastuuvelvollisuudesta, tehokkuudesta ja legitiimiydestä. Myös pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen toimijuudet saivat osansa kritiikistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten pohjoisen kansalaisjärjestöt ylläpitävät pohjois-etelä-jakoa. Lähtökohtana on tarkastella, mitä pohjoisen kansalaisjärjestöjen piirissä tulevat toimijuudet mahdollistavat kategorisoinnin kohteena oleville etelän kansalaisjärjestöille ja ne taas sulkevat pois. Ajatuksena on, että traditionaalinen asennoituminen kehitysdiskurssiin eli kehitys on jotakin jota tuodaan pohjoisesta etelään. Tutkielmassa on kriittinen suhtautuminen mielikuvaan, että kansalaisjärjestöt ovat (edelleen) hyvän kehityksen ruumiillistumia. Hyvänä kehityksenä pidetään vaihtoehtoista kehitystä. On katsottu, että vaihtoehtoinen kehitys on kuitenkin korvattu neoliberaalilla lähestymistavalla.
Tutkimuksen kohteeksi on valittu pohjoisen, kansainvälinen kansalaisjärjestö Oxfam International, joka on 14 järjestön verkosto. Järjestön sihteeristö sijaitsee Oxfordissa. Aina vuoteen 2008 asti Oxfamin tytärjärjestöt sijaitsivat pelkästään pohjoisesta, jolloin toimintaa otettiin mukaan myös Oxfam Mexico ja India. Taustalla oli halu parantaa tehokkuutta ja kasvattaa etelän äänen kuulumista Oxfam Internationalissa. Oxfamin rakentamaa toimijuutta tarkastellaan kehityspolitiikan ja käytännön tasolla. Toimintaa ohjaavat tekstit, joita ovat muun muassa periaatejulistukset, strategiset suunnitelmat ja toimintakertomukset, ovat kansalaisjärjestöjen kehityspolitiikkaa. Käytäntönä puolestaan ovat kansalaisjärjestöjen kehitysohjelmat ja -projektit kehitysyhteistyömaissa. Kohteena etelästä on Intia.
Kriittisen diskurssianalyytikon Norman Faircloughin diskurssin kolmen ulottuvuutta, diskursiivinen ja sosiaalinen käytäntö ja teksti, on tämän pro gradu -tutkielman menetelmällisenä orientaationa. Lähtökohtana on diskursiivisten käytäntöjen toimimisena linkkinä sosiaalisten käytäntöjen ja tekstin välillä. Michel Foucault’n arkeologinen menetelmä täydentää Faircloughin käytännön määritelmää.
Tärkein tutkimustulos on, että Oxfam luo sekä itselleen että kumppaneilleen kolmenlaista toimijuutta. Oxfam International viittaa kumppaneilla etelän kansalaisjärjestöihin. Oxfamin toimijuus rakentuu lahjoittajan, kumppanuuden ja kilpailijan toimijuusta ja etelän kansalaisjärjestöjen avun vastaanottajan, kumppanuuden ja kilpailijan toimijuudesta. Oxfamilla ja sen etelän kumppaneilla ei ole helppoa yhdistää erityyppisiä toimijuuksia, mikä aiheuttaa ongelmia muun muassa vastuuvelvollisuuden täyttämisessä eri asianomistajille.
Pohjoisen kansalaisjärjestöjen päämääränä on luoda sen etelän kumppaneista itsensä kaltaisia toimijoita, jolloin ei puhuta pohjoisen kansalaisjärjestöjen pyrkimyksestä ylläpitää pohjois-eteläjakoa vaan tavoitteesta luoda kumppaneista pohjoisen kansalaisjärjestöjä. Pohjoisen standardeja kehitysyhteistyölle pidetään jo etelän kansalaisjärjestöjen piirissä samana kuin kansainvälisinä standardeina.
Asiasanat:kansalaisjärjestöt, kehitys, kriittinen diskurssianalyysi, Oxfam, pohjois-etelä-jako, transnationalismi
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten pohjoisen kansalaisjärjestöt ylläpitävät pohjois-etelä-jakoa. Lähtökohtana on tarkastella, mitä pohjoisen kansalaisjärjestöjen piirissä tulevat toimijuudet mahdollistavat kategorisoinnin kohteena oleville etelän kansalaisjärjestöille ja ne taas sulkevat pois. Ajatuksena on, että traditionaalinen asennoituminen kehitysdiskurssiin eli kehitys on jotakin jota tuodaan pohjoisesta etelään. Tutkielmassa on kriittinen suhtautuminen mielikuvaan, että kansalaisjärjestöt ovat (edelleen) hyvän kehityksen ruumiillistumia. Hyvänä kehityksenä pidetään vaihtoehtoista kehitystä. On katsottu, että vaihtoehtoinen kehitys on kuitenkin korvattu neoliberaalilla lähestymistavalla.
Tutkimuksen kohteeksi on valittu pohjoisen, kansainvälinen kansalaisjärjestö Oxfam International, joka on 14 järjestön verkosto. Järjestön sihteeristö sijaitsee Oxfordissa. Aina vuoteen 2008 asti Oxfamin tytärjärjestöt sijaitsivat pelkästään pohjoisesta, jolloin toimintaa otettiin mukaan myös Oxfam Mexico ja India. Taustalla oli halu parantaa tehokkuutta ja kasvattaa etelän äänen kuulumista Oxfam Internationalissa. Oxfamin rakentamaa toimijuutta tarkastellaan kehityspolitiikan ja käytännön tasolla. Toimintaa ohjaavat tekstit, joita ovat muun muassa periaatejulistukset, strategiset suunnitelmat ja toimintakertomukset, ovat kansalaisjärjestöjen kehityspolitiikkaa. Käytäntönä puolestaan ovat kansalaisjärjestöjen kehitysohjelmat ja -projektit kehitysyhteistyömaissa. Kohteena etelästä on Intia.
Kriittisen diskurssianalyytikon Norman Faircloughin diskurssin kolmen ulottuvuutta, diskursiivinen ja sosiaalinen käytäntö ja teksti, on tämän pro gradu -tutkielman menetelmällisenä orientaationa. Lähtökohtana on diskursiivisten käytäntöjen toimimisena linkkinä sosiaalisten käytäntöjen ja tekstin välillä. Michel Foucault’n arkeologinen menetelmä täydentää Faircloughin käytännön määritelmää.
Tärkein tutkimustulos on, että Oxfam luo sekä itselleen että kumppaneilleen kolmenlaista toimijuutta. Oxfam International viittaa kumppaneilla etelän kansalaisjärjestöihin. Oxfamin toimijuus rakentuu lahjoittajan, kumppanuuden ja kilpailijan toimijuusta ja etelän kansalaisjärjestöjen avun vastaanottajan, kumppanuuden ja kilpailijan toimijuudesta. Oxfamilla ja sen etelän kumppaneilla ei ole helppoa yhdistää erityyppisiä toimijuuksia, mikä aiheuttaa ongelmia muun muassa vastuuvelvollisuuden täyttämisessä eri asianomistajille.
Pohjoisen kansalaisjärjestöjen päämääränä on luoda sen etelän kumppaneista itsensä kaltaisia toimijoita, jolloin ei puhuta pohjoisen kansalaisjärjestöjen pyrkimyksestä ylläpitää pohjois-eteläjakoa vaan tavoitteesta luoda kumppaneista pohjoisen kansalaisjärjestöjä. Pohjoisen standardeja kehitysyhteistyölle pidetään jo etelän kansalaisjärjestöjen piirissä samana kuin kansainvälisinä standardeina.
Asiasanat:kansalaisjärjestöt, kehitys, kriittinen diskurssianalyysi, Oxfam, pohjois-etelä-jako, transnationalismi