Puheen kuuleminen ja huonokuuloisuus. Tuloksia Tampereen eläkeikäisten seurantatutkimuksesta vuosilta 1999 ja 2006.
RAITTILA, TAINA (2010)
RAITTILA, TAINA
2010
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20454
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20454
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuulo-ongelmien ja kuulokojeen käytön yleisyyttä, huonokuuloisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja kuulemisessa tapahtuneita muutoksia seuranta-aikana sekä kuulon heikkenemiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineistona käytettiin Tampereen eläkeikäisten seurantatutkimuksen aineistoa kahdelta viimeiseltä seurantavuodelta 1999 ja 2006. Tutkittavat henkilöt olivat iältään 70-105-vuotiaita.
Kuulemista oli mitattu kahdella itsearvioon perustuvalla kysymyksellä. Henkiöiltä oli kysytty, kuulevatko he kahdenkeskisen keskustelun ja kuulevatko he ryhmässä, jossa kaikki puhuvat yhtä aikaa. Tutkimuksessa käytetyt taustamuuttujat olivat ikä, sukupuoli, haittaavien sairauksien lukumäärä, toimintakyky, koulutuksen pituus ja taloudellinen tilanne. Monimuuttuja-analyyseissä käytettiin logistista regressioanalyysiä.
Tutkituilla vanhoilla ihmisillä oli paljon vaikeuksia kuulla puhetta ryhmässä, jossa useat ihmiset puhuvat yhtä aikaa. Noin puolella tutkittavista oli kuulovaikeuksia ryhmätilanteissa. Kun muiden taustatekijöiden vaikutus vakioitiin, korkea ikä ja miessukupuoli olivat yhteydessä huonokuuloisuuteen. Kuulo oli heikentynyt lähes kolmasosalla tutkittavista seuranta-aikana. Kuuluminen kahteen keskimmäiseen ikäryhmään (75-84-vuotiaisiin) olivat kuulon heikkenemisen riskitekijä.
Vanhojen ihmisten huonokuuloisuus on hyvin yleistä. Huonokuuloisuus aiheuttaa sosiaalista haittaa, minkä vuoksi vanhojen ihmisten kuulo-ongelmiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota terveydenhuollossa. Itsearvioon perustuvilla mittareilla voidaan mitata huonokuuloisuudesta aiheutuvaa toiminnanvajausta ja haittaa.
Asiasanat:puheen kuuleminen, itseraportoidut kuulo-ongelmat, vanheneminen, kuulon heikkeneminen
Kuulemista oli mitattu kahdella itsearvioon perustuvalla kysymyksellä. Henkiöiltä oli kysytty, kuulevatko he kahdenkeskisen keskustelun ja kuulevatko he ryhmässä, jossa kaikki puhuvat yhtä aikaa. Tutkimuksessa käytetyt taustamuuttujat olivat ikä, sukupuoli, haittaavien sairauksien lukumäärä, toimintakyky, koulutuksen pituus ja taloudellinen tilanne. Monimuuttuja-analyyseissä käytettiin logistista regressioanalyysiä.
Tutkituilla vanhoilla ihmisillä oli paljon vaikeuksia kuulla puhetta ryhmässä, jossa useat ihmiset puhuvat yhtä aikaa. Noin puolella tutkittavista oli kuulovaikeuksia ryhmätilanteissa. Kun muiden taustatekijöiden vaikutus vakioitiin, korkea ikä ja miessukupuoli olivat yhteydessä huonokuuloisuuteen. Kuulo oli heikentynyt lähes kolmasosalla tutkittavista seuranta-aikana. Kuuluminen kahteen keskimmäiseen ikäryhmään (75-84-vuotiaisiin) olivat kuulon heikkenemisen riskitekijä.
Vanhojen ihmisten huonokuuloisuus on hyvin yleistä. Huonokuuloisuus aiheuttaa sosiaalista haittaa, minkä vuoksi vanhojen ihmisten kuulo-ongelmiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota terveydenhuollossa. Itsearvioon perustuvilla mittareilla voidaan mitata huonokuuloisuudesta aiheutuvaa toiminnanvajausta ja haittaa.
Asiasanat:puheen kuuleminen, itseraportoidut kuulo-ongelmat, vanheneminen, kuulon heikkeneminen