Työn ja perheen välisen tasapainon yhteys elämänlaatuun
LUOSTARINEN, HANNA (2010)
LUOSTARINEN, HANNA
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20434
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20434
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn ja perheen välisen tasapainon ja elämänlaadun välistä yhteyttä. Lähtökohtana tutkimukselle oli Greenhausin, Collinsin ja Shawn (2003) tutkimus, jossa tutkittiin työn ja perheen välisen tasapainon yhteyttä elämänlaatuun tarkastelemalla tasapainoa työhön ja perheeseen käytetyn ajan, sitoutumisen ja tyytyväisyyden näkökulmasta. Tarkoituksena oli siis selvittä, voidaanko Greenhausin ja kollegoiden Yhdysvalloissa saamat tulokset yleistää suomalaisiin. Kaikkiaan tutkimuksessa tarkasteltiin ajankäyttöön, sitoutumiseen ja tyytyväisyyteen liittyvän työ-perhetasapainon yhteyttä elämänlaatuun ottamalla huomioon niin ajankäytön, sitoutumisen kuin tyytyväisyydenkin kokonaismäärä. Lisäksi tarkasteltiin demografisten tekijöiden (sukupuolen, siviilisäädyn, kotona asuvien lasten olemassaolon ja koulutuksen) yhteyksiä elämänlaatuun.
Tutkimusaineisto koostui kyselyaineistosta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 427 perheellistä työntekijää eri ammattialoilta. Tutkimukseen osallistuneet organisaatiot olivat rautakauppa, matkapalveluyritys, IT-alan yritys, hotelli- ja ravintolapalveluiden konserni sekä koulutusorganisaatio. Aineistossa oli naisia 54 % ja miehiä 46 %. Ajankäyttöä mitattiin kysymällä työhön ja perheeseen käytettyä aikaa kumpaakin yhdellä suoralla kysymyksellä. Sitoutumista työhön mitattiin Kanugon (1982) mittarilla. Myös perhe-elämään sitoutumista mitattiin samalla mittarilla, jolloin sana työ korvattiin sanalla perhe. Sekä tyytyväisyyttä työhön, perheeseen että elämään yleensä mitattiin kutakin yhdellä kysymyksellä.
Tulokset osoittivat, ettei ajankäytön tasapainolla (työsuuntautuneet, tasapainoiset ja perhesuuntautuneet) ja ajankäytön kokonaismäärällä (vähän ajankäytön panostusta vs. paljon panostusta) ollut yhdysvaikutusta elämänlaatuun. Ajankäytön kokonaismäärällä oli kuitenkin oma vaikutus elämänlaatuun; korkein elämänlaatu oli heillä, jotka käyttivät vähän aikaa työ- ja perherooleihin. Yhdysvaikutuksia ei esiintynyt myöskään sitoutumisen tasapainon ja kokonaismäärän välillä, mutta sitoutumisen tasapainolla oli oma vaikutus elämänlaatuun. Odotusten mukaisesti perheeseen sitoutuneiden (perhesuuntautuneiden) elämänlaatu oli korkeampi kuin tasapainoisten ja työhön sitoutuneiden (työsuuntautuneiden). Tyytyväisyyden tasapainolla jakokonaismäärällä ei ollut yhdysvaikutusta, mutta tyytyväisyyden kokonaismäärällä oli oma vaikutus elämänlaatuun; paljon tyytyväisyyden tunteita eri elämänaloilla kokevat (paljon panostavat) olivat elämäänsä tyytyväisempiä kuin vähän tyytyväiset (vähän panostavat). Taustatekijöistä lasten olemassaololla näytti olevan yhteys elämänlaatuun: lasten olemassaolo lisäsi elämänlaatua. Kaikkiaan Greenhausin ym. (2003) tutkimustulokset saivat vain osittaista tukea Suomessa.
Avainsanat: työn ja perheen välinen tasapaino, elämänlaatu, ajankäyttö, sitoutuminen, tyytyväisyys
Tutkimusaineisto koostui kyselyaineistosta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 427 perheellistä työntekijää eri ammattialoilta. Tutkimukseen osallistuneet organisaatiot olivat rautakauppa, matkapalveluyritys, IT-alan yritys, hotelli- ja ravintolapalveluiden konserni sekä koulutusorganisaatio. Aineistossa oli naisia 54 % ja miehiä 46 %. Ajankäyttöä mitattiin kysymällä työhön ja perheeseen käytettyä aikaa kumpaakin yhdellä suoralla kysymyksellä. Sitoutumista työhön mitattiin Kanugon (1982) mittarilla. Myös perhe-elämään sitoutumista mitattiin samalla mittarilla, jolloin sana työ korvattiin sanalla perhe. Sekä tyytyväisyyttä työhön, perheeseen että elämään yleensä mitattiin kutakin yhdellä kysymyksellä.
Tulokset osoittivat, ettei ajankäytön tasapainolla (työsuuntautuneet, tasapainoiset ja perhesuuntautuneet) ja ajankäytön kokonaismäärällä (vähän ajankäytön panostusta vs. paljon panostusta) ollut yhdysvaikutusta elämänlaatuun. Ajankäytön kokonaismäärällä oli kuitenkin oma vaikutus elämänlaatuun; korkein elämänlaatu oli heillä, jotka käyttivät vähän aikaa työ- ja perherooleihin. Yhdysvaikutuksia ei esiintynyt myöskään sitoutumisen tasapainon ja kokonaismäärän välillä, mutta sitoutumisen tasapainolla oli oma vaikutus elämänlaatuun. Odotusten mukaisesti perheeseen sitoutuneiden (perhesuuntautuneiden) elämänlaatu oli korkeampi kuin tasapainoisten ja työhön sitoutuneiden (työsuuntautuneiden). Tyytyväisyyden tasapainolla jakokonaismäärällä ei ollut yhdysvaikutusta, mutta tyytyväisyyden kokonaismäärällä oli oma vaikutus elämänlaatuun; paljon tyytyväisyyden tunteita eri elämänaloilla kokevat (paljon panostavat) olivat elämäänsä tyytyväisempiä kuin vähän tyytyväiset (vähän panostavat). Taustatekijöistä lasten olemassaololla näytti olevan yhteys elämänlaatuun: lasten olemassaolo lisäsi elämänlaatua. Kaikkiaan Greenhausin ym. (2003) tutkimustulokset saivat vain osittaista tukea Suomessa.
Avainsanat: työn ja perheen välinen tasapaino, elämänlaatu, ajankäyttö, sitoutuminen, tyytyväisyys