Romanioppilaan koulutie. Selviytymistarinako? Kvalitatiivinen tapaustutkimus romanioppilaiden koulunkäynnistä sekä siihen liittyvistä käsityksistä
LAURIKAINEN, SUSANNA (2010)
LAURIKAINEN, SUSANNA
2010
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20416
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20416
Tiivistelmä
Tutkittavana oli romanioppilaan koulutie sekä siihen liittyvät opettajien ja koulukuraattorien käsitykset. Tätä selvitettiin haastattelemalla kahta romanimiestä, Mertsi Lindgreniä ja Joni Åkerlundia sekä keräämällä teemakyselymenetelmää käyttäen romanioppilaita opettaneiden opettajien ja heidän kanssaan työskennelleiden koulukuraattorien käsityksiä ja kokemuksia asiasta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin hermeneuttis-fenomenografisena tapaustutkimuksena. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen vaiheen aineisto kerättiin haastatteluiden avulla. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen 8. helmikuuta ja 13. maaliskuuta 2008 pääkaupunkiseudulla. Toisen vaiheen aineisto kerättiin avoimen teemakyselyn avulla. Kysely lähetettiin kahteen pääkaupunkiseudun peruskouluun sekä 47 koulukuraattorille 15.4.2009–29.5.2009 välisenä aikana. Saadun tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Sen avulla pyrittiin etsimään haastateltavien vastauksista yhdistäviä ja erottavia koulukokemuksia. Teemoittelun avulla pyrittiin myös löytämään opettajien ja koulukuraattorien vastauksista yhdistäviä ja erottavia tekijöitä sekä vertailemaan haastateltavien koulukokemuksia opettajien ja koulukuraattorien käsityksiin ja kokemuksiin romanioppilaiden koulunkäynnistä.
Vaikka haastateltavien koulukokemukset vaihtelivat, niistä oli silti löydettävissä yhteneviä piirteitä. Molemmat haastateltavat suorittivat peruskoulunsa loppuun. He kokivat saaneensa eniten kannustusta ja tukea koulunkäyntiinsä perheiltään. Haastateltavat osallistuivat myös romanikielen opetukseen. Vastauksista nousi esiin taito- ja taideaineiden mieluisuus kouluaikoina. Koulun aloittaminen sujui molemmilla hyvin, vaikka siihen liittyikin pelottavia tunteita. Muiden romanioppilaiden läsnäolo loi turvallisuudentunnetta muuten uuteen ja vieraaseen kouluun mennessä. Erottavina seikkoina haastateltavien vastauksista nousivat esiopetukseen ja erityisopetukseen osallistuminen, koulukiusatuksi joutuminen sekä poissaolojen määrä.
Tutkimus osoitti, että opettajien ja koulukuraattorien käsitykset romanioppilaiden koulunkäynnistä olivat hyvin yhteneviä. Sekä opettajien että koulukuraattorien mielestä romanioppilaiden koulunkäynti erosi usein valtaväestön oppilaiden koulunkäynnistä. Suurimmaksi eroksi ja koulunkäyntiä vaikeuttavaksi tekijäksi mainittiin romanioppilaiden suuret poissaolomäärät. Molemmat vastaajaryhmät nostivat esiin sen, että romanioppilaiden kielellinen lähtökohta saattoi olla valtaväestön oppilaita heikompi kouluopiskelua ajatellen. Syinä tähän arveltiin olevan muun muassa sen, ettei romaniperheissä ollut tapana lukea lapsille sekä romanilapsien vähäinen osallistuminen päivähoitoon ja esiopetukseen. Molemmat vastaajaryhmät mainitsivat romanivanhempien oman koulutaustan vaikutukset romanilasten koulunkäynnille. Tämän nähtiin vaikuttavan koulunkäynnin arvostukseen ja siihen kuinka tärkeäksi se koettiin ja minkälaiset valmiudet romanivanhemmilla oli tukea sekä kannustaa lapsiaan koulunkäyntiin. Opettajat ja koulukuraattorit toivoivat romanivanhemmilta enemmän tukea ja kannustusta lasten koulunkäynnille. Romanioppilaiden koettiin menestyvän parhaiten taito- ja taideaineissa ja vastaavasti eniten ongelmia tuottivat matematiikka, äidinkieli ja englanti. Romanioppilaiden erityisopetukseen johtaneet syyt olivat hyvin moninaisia. Erityisopetussiirrot koettiin oikeudenmukaisiksi ja päätöksiin johtaneet syyt riittäviksi. Suurin osa opettajista ja koulukuraattoreista koki yhteistyön yleisesti romanikotien kanssa sujuneen hyvin. Suurimpana erottavana seikkana opettajien ja koulukuraattorien vastauksista nousi esiin romanikulttuuritietämys. Suurin osa opettajista mainitsi romanikulttuuritietämyksensä heikoksi tai vähäiseksi, kun vastaavasti kaikki kyselyyn vastanneet kuraattorit arvioivat tietämyksensä hyväksi tai vähintäänkin kohtuulliseksi. Koulukuraattorit pitivät myös romanikulttuuritietämystä omassa työssään huomattavasti tärkeämpänä kuin opettajat.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä seuraavia asioita. Romanilasten osallistuminen esiopetukseen olisi ensiarvoisen tärkeää. Tämä tukisi heidän kielellistä kehitystään sekä kouluvalmiuksiaan. Tällä saattaisi olla myös erityisopetuspäätöksiä ja -siirtoja vähentävä vaikutus. Tutkimus osoitti myös, että romanioppilaiden poissaolomäärät olivat suuria ja ne vaikuttivat moniin koulunkäyntiin liittyviin asioihin negatiivisesti. Poissaolomäärät tulisikin saada laskemaan ja romaniväestö sitoutumaan entistä paremmin koulunkäyntiin. Vanhempien tuki ja kannustus koulunkäynnille olisi ensiarvoisen tärkeää. Opettajien paremmalla romanikulttuurin tuntemuksella ja sillä, että he ymmärtäisivät paremmin romanioppilaiden koulunkäyntiin sekä oppimiseen liittyviä erityispiirteitä, voitaisiin tukea romanioppilaiden koulutietä entistä paremmin.
Tutkimustuloksista on löydettävissä osittain yhteneviä piirteitä opetushallituksen lukuvuonna 2001–2002 toteuttaman Romanilasten perusopetuksen tila -selvityksen kanssa.
Asiasanat:romanioppilas, koulukokemus, koulunkäynti, opettajien ja koulukuraattorien käsitykset
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin hermeneuttis-fenomenografisena tapaustutkimuksena. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen vaiheen aineisto kerättiin haastatteluiden avulla. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen 8. helmikuuta ja 13. maaliskuuta 2008 pääkaupunkiseudulla. Toisen vaiheen aineisto kerättiin avoimen teemakyselyn avulla. Kysely lähetettiin kahteen pääkaupunkiseudun peruskouluun sekä 47 koulukuraattorille 15.4.2009–29.5.2009 välisenä aikana. Saadun tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Sen avulla pyrittiin etsimään haastateltavien vastauksista yhdistäviä ja erottavia koulukokemuksia. Teemoittelun avulla pyrittiin myös löytämään opettajien ja koulukuraattorien vastauksista yhdistäviä ja erottavia tekijöitä sekä vertailemaan haastateltavien koulukokemuksia opettajien ja koulukuraattorien käsityksiin ja kokemuksiin romanioppilaiden koulunkäynnistä.
Vaikka haastateltavien koulukokemukset vaihtelivat, niistä oli silti löydettävissä yhteneviä piirteitä. Molemmat haastateltavat suorittivat peruskoulunsa loppuun. He kokivat saaneensa eniten kannustusta ja tukea koulunkäyntiinsä perheiltään. Haastateltavat osallistuivat myös romanikielen opetukseen. Vastauksista nousi esiin taito- ja taideaineiden mieluisuus kouluaikoina. Koulun aloittaminen sujui molemmilla hyvin, vaikka siihen liittyikin pelottavia tunteita. Muiden romanioppilaiden läsnäolo loi turvallisuudentunnetta muuten uuteen ja vieraaseen kouluun mennessä. Erottavina seikkoina haastateltavien vastauksista nousivat esiopetukseen ja erityisopetukseen osallistuminen, koulukiusatuksi joutuminen sekä poissaolojen määrä.
Tutkimus osoitti, että opettajien ja koulukuraattorien käsitykset romanioppilaiden koulunkäynnistä olivat hyvin yhteneviä. Sekä opettajien että koulukuraattorien mielestä romanioppilaiden koulunkäynti erosi usein valtaväestön oppilaiden koulunkäynnistä. Suurimmaksi eroksi ja koulunkäyntiä vaikeuttavaksi tekijäksi mainittiin romanioppilaiden suuret poissaolomäärät. Molemmat vastaajaryhmät nostivat esiin sen, että romanioppilaiden kielellinen lähtökohta saattoi olla valtaväestön oppilaita heikompi kouluopiskelua ajatellen. Syinä tähän arveltiin olevan muun muassa sen, ettei romaniperheissä ollut tapana lukea lapsille sekä romanilapsien vähäinen osallistuminen päivähoitoon ja esiopetukseen. Molemmat vastaajaryhmät mainitsivat romanivanhempien oman koulutaustan vaikutukset romanilasten koulunkäynnille. Tämän nähtiin vaikuttavan koulunkäynnin arvostukseen ja siihen kuinka tärkeäksi se koettiin ja minkälaiset valmiudet romanivanhemmilla oli tukea sekä kannustaa lapsiaan koulunkäyntiin. Opettajat ja koulukuraattorit toivoivat romanivanhemmilta enemmän tukea ja kannustusta lasten koulunkäynnille. Romanioppilaiden koettiin menestyvän parhaiten taito- ja taideaineissa ja vastaavasti eniten ongelmia tuottivat matematiikka, äidinkieli ja englanti. Romanioppilaiden erityisopetukseen johtaneet syyt olivat hyvin moninaisia. Erityisopetussiirrot koettiin oikeudenmukaisiksi ja päätöksiin johtaneet syyt riittäviksi. Suurin osa opettajista ja koulukuraattoreista koki yhteistyön yleisesti romanikotien kanssa sujuneen hyvin. Suurimpana erottavana seikkana opettajien ja koulukuraattorien vastauksista nousi esiin romanikulttuuritietämys. Suurin osa opettajista mainitsi romanikulttuuritietämyksensä heikoksi tai vähäiseksi, kun vastaavasti kaikki kyselyyn vastanneet kuraattorit arvioivat tietämyksensä hyväksi tai vähintäänkin kohtuulliseksi. Koulukuraattorit pitivät myös romanikulttuuritietämystä omassa työssään huomattavasti tärkeämpänä kuin opettajat.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä seuraavia asioita. Romanilasten osallistuminen esiopetukseen olisi ensiarvoisen tärkeää. Tämä tukisi heidän kielellistä kehitystään sekä kouluvalmiuksiaan. Tällä saattaisi olla myös erityisopetuspäätöksiä ja -siirtoja vähentävä vaikutus. Tutkimus osoitti myös, että romanioppilaiden poissaolomäärät olivat suuria ja ne vaikuttivat moniin koulunkäyntiin liittyviin asioihin negatiivisesti. Poissaolomäärät tulisikin saada laskemaan ja romaniväestö sitoutumaan entistä paremmin koulunkäyntiin. Vanhempien tuki ja kannustus koulunkäynnille olisi ensiarvoisen tärkeää. Opettajien paremmalla romanikulttuurin tuntemuksella ja sillä, että he ymmärtäisivät paremmin romanioppilaiden koulunkäyntiin sekä oppimiseen liittyviä erityispiirteitä, voitaisiin tukea romanioppilaiden koulutietä entistä paremmin.
Tutkimustuloksista on löydettävissä osittain yhteneviä piirteitä opetushallituksen lukuvuonna 2001–2002 toteuttaman Romanilasten perusopetuksen tila -selvityksen kanssa.
Asiasanat:romanioppilas, koulukokemus, koulunkäynti, opettajien ja koulukuraattorien käsitykset