Luontoikkunanäkymä on yhteydessä hyvinvointiin 15-34-vuotiailla
HAKAMÄKI, TUOMAS (2010)
HAKAMÄKI, TUOMAS
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20302
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20302
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkittiin kodin ikkunanäkymien tyyppien yhteyksiä hyvinvointiin. Mielenkiinnon kohteena oli, onko luontoikkunanäkymää ja kaupunki-ikkunanäkymää kotoaan katsovilla ihmisillä eroja koetun stressin määrässä, koetussa negatiivisessa affektiivisuudessa ja yleisessä terveydentilan arviossa. Lisäksi tutkittiin ikkunanäkymien tyyppien yhteyttä mielipaikan valintaan luonnosta tai kaupungista.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla projektissa Kaupunkien viheralueet ja ihmisten hyvinvointi. Otokseen kuului 3000 suomenkielistä henkilöä, jotka valittiin satunnaisotannalla Tampereen ja Helsingin yhdistetyistä väestötiedoista. Kahden muistutuskierroksen jälkeen kyselyn palautti 1273 vastaajaa. Heistä miehiä oli 62,6 % ja naisia 37,4%. Vastaajat olivat iältään 15-75-vuotiaita.
Tulokset osoittivat, että 15-34-vuotiaaat vastaajat (n=433), joilla oli luontoikkunanäkymä kotoa, arvioivat yleensä olevansa merkitsevästi vähemmän stressaantuneita kuin kaupunkinäkymää katsovat ihmiset. Oletusten vastaisesti ikkunanäkymä ei ollut yhteydessä koettuun negatiiviseen affektiivisuuteen eikä terveydentilan yleiseen arvioon. Vaikka ikkunanäkymä ei ollut suoraan yhteydessä mielipaikan valintaan kaupungista tai luonnosta, löydettiin ikkunanäkymän tyyppiä ja mielipaikan valintaa yhdistävä tekijä, stressin tuntemus. Korkeaksi stressitasonsa arvioivat 15-34-vuotiaat ihmiset valitsivat mieluummin mielipaikkansa luonnosta kuin kaupungista, niistä saatavan suuremman elpymiskokemuksen vuoksi. Tutkimuksessa löydettiin yhteyksiä, joiden ajallisia suhteita ei tutkimuksen poikkileikkauksellisuuden vuoksi voitu selvittää tarkemmin. Ikkunanäkymä oli yhteydessä stressin kokemukseen, joka puolestaan oli yhteydessä mielipaikan valintaan. Tätä tulisi jatkossa tutkia tarkemmin.
Tutkimuksen tulosten perusteella luontonäkymästä tulisi tehdä mahdollisimman monelle nuorelle (15-34-vuotiaat) mahdollinen. Tämä onnistuu kaupungin viheralueiden määrää lisäämällä ja kiinnittämällä huomiota nuorten suosimiin asuinalueisiin. Jos pelkästään kaupunkinäkymä on mahdollinen, tulisi viheralueen olla helposti saavutettavissa. Nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.
Asiasanat:ikkunanäkymä, mielipaikka, elpyminen, psykofysiologinen stressiteoria, tarkkaavuuden elpymisteoria
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla projektissa Kaupunkien viheralueet ja ihmisten hyvinvointi. Otokseen kuului 3000 suomenkielistä henkilöä, jotka valittiin satunnaisotannalla Tampereen ja Helsingin yhdistetyistä väestötiedoista. Kahden muistutuskierroksen jälkeen kyselyn palautti 1273 vastaajaa. Heistä miehiä oli 62,6 % ja naisia 37,4%. Vastaajat olivat iältään 15-75-vuotiaita.
Tulokset osoittivat, että 15-34-vuotiaaat vastaajat (n=433), joilla oli luontoikkunanäkymä kotoa, arvioivat yleensä olevansa merkitsevästi vähemmän stressaantuneita kuin kaupunkinäkymää katsovat ihmiset. Oletusten vastaisesti ikkunanäkymä ei ollut yhteydessä koettuun negatiiviseen affektiivisuuteen eikä terveydentilan yleiseen arvioon. Vaikka ikkunanäkymä ei ollut suoraan yhteydessä mielipaikan valintaan kaupungista tai luonnosta, löydettiin ikkunanäkymän tyyppiä ja mielipaikan valintaa yhdistävä tekijä, stressin tuntemus. Korkeaksi stressitasonsa arvioivat 15-34-vuotiaat ihmiset valitsivat mieluummin mielipaikkansa luonnosta kuin kaupungista, niistä saatavan suuremman elpymiskokemuksen vuoksi. Tutkimuksessa löydettiin yhteyksiä, joiden ajallisia suhteita ei tutkimuksen poikkileikkauksellisuuden vuoksi voitu selvittää tarkemmin. Ikkunanäkymä oli yhteydessä stressin kokemukseen, joka puolestaan oli yhteydessä mielipaikan valintaan. Tätä tulisi jatkossa tutkia tarkemmin.
Tutkimuksen tulosten perusteella luontonäkymästä tulisi tehdä mahdollisimman monelle nuorelle (15-34-vuotiaat) mahdollinen. Tämä onnistuu kaupungin viheralueiden määrää lisäämällä ja kiinnittämällä huomiota nuorten suosimiin asuinalueisiin. Jos pelkästään kaupunkinäkymä on mahdollinen, tulisi viheralueen olla helposti saavutettavissa. Nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.
Asiasanat:ikkunanäkymä, mielipaikka, elpyminen, psykofysiologinen stressiteoria, tarkkaavuuden elpymisteoria