Arjen superihmisyys- Opiskelevien yksinhuoltajaäitien arjen kokemus ja elämänhallinta
NORMIA, LEENA (2010)
NORMIA, LEENA
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20296
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20296
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee opiskelevien yksinhuoltajaäitien arjen kokemusta ja elämänhallintaa. Tutkimus on toteutettu teemahaastattelulla. Teemoja ovat toimeentulo, sosiaalinen verkosto, ajan hallinta ja koettu hyvinvointi. Elämänhallinta toimii näiden kaikkien kattokäsitteenä, joka on eroteltu ulkoiseen ja sisäiseen. Tavoitteena on ollut ymmärtää ja tulkita äitien kokemusta, ja tässä välineenä on käytetty fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Haastateltuja opiskelevia äitejä on seitsemän, osa heistä käy myös osa-tai kokoaikaisesti töissä. Lasten iät vaihtelevat neljästä yhdeksään ikävuoteen. Lähtöoletuksena tutkimuksessa on ollut arjen haastavuus, ja kiinnostuksen kohteena se, miten äidit pystyvät yhdistämään opiskelun, työn, lapsen, kodinhoidon, sekä huolehtimaan näiden lisäksi omasta hyvinvoinnistaan.
Ympäristön suhtautuminen yksinhuoltajuuteen on kaksijakoista. Yksinhuoltajuutta ei yritetä kitkeä pois, mutta se nähdään ongelmallisena. Ihmiset helposti mieltävät yksinhuoltajaäidit marginaaliin, varsinkin jos he eivät käy töissä, mutta äidit eivät itse näe asiaa näin. Äidit elävät pääasiassa tulonsiirtojen varassa ja ilman työtä he kokevat jatkuvaa niukkuutta. Sosiaalinen verkosto on erittäin tärkeä resurssi jaksamisen kannalta. Äideillä on omaa aikaa hyvin vähän. Kaikki haastatellut äidit ovat jossain vaiheessa yksinhuoltajuuden aikana olleet uupuneita ja stressaantuneita. Äidit kokevat arjen raskaaksi, ja tärkein selviytymiskeino on usko parempaan tulevaisuuteen. Äidit luottavat koulutuksen mahdollistavan pääsyn työelämään ja kun lapset kasvavat, he saavat vihdoin omaa aikaa.
Sosiaalipolitiikan haasteena on kohdentaa tulonsiirrot ja palvelut paremmin vastaamaan opiskelevien yksinhuoltajien tarpeita. Oleellista on myös joustavuus kaupunkirakenteissa ja esimerkiksi julkisen liikenteen kehittäminen, koska niiden parempi toimivuus säästää aikaa. Myös koululaitosten tulisi kiinnittää enemmän huomiota opiskelijavanhempiin.
Asiasanat:äitiys, opiskelija, yksinhuoltaja, köyhyys, elämänhallinta, perhepolitiikka
Ympäristön suhtautuminen yksinhuoltajuuteen on kaksijakoista. Yksinhuoltajuutta ei yritetä kitkeä pois, mutta se nähdään ongelmallisena. Ihmiset helposti mieltävät yksinhuoltajaäidit marginaaliin, varsinkin jos he eivät käy töissä, mutta äidit eivät itse näe asiaa näin. Äidit elävät pääasiassa tulonsiirtojen varassa ja ilman työtä he kokevat jatkuvaa niukkuutta. Sosiaalinen verkosto on erittäin tärkeä resurssi jaksamisen kannalta. Äideillä on omaa aikaa hyvin vähän. Kaikki haastatellut äidit ovat jossain vaiheessa yksinhuoltajuuden aikana olleet uupuneita ja stressaantuneita. Äidit kokevat arjen raskaaksi, ja tärkein selviytymiskeino on usko parempaan tulevaisuuteen. Äidit luottavat koulutuksen mahdollistavan pääsyn työelämään ja kun lapset kasvavat, he saavat vihdoin omaa aikaa.
Sosiaalipolitiikan haasteena on kohdentaa tulonsiirrot ja palvelut paremmin vastaamaan opiskelevien yksinhuoltajien tarpeita. Oleellista on myös joustavuus kaupunkirakenteissa ja esimerkiksi julkisen liikenteen kehittäminen, koska niiden parempi toimivuus säästää aikaa. Myös koululaitosten tulisi kiinnittää enemmän huomiota opiskelijavanhempiin.
Asiasanat:äitiys, opiskelija, yksinhuoltaja, köyhyys, elämänhallinta, perhepolitiikka