Kääntäjän vapaus ja uskollisuus komiikan kääntämisessä - esimerkkinä Douglas Adamsin ja John Lloydin teos The Meaning of Liff sekä sen käännökset suomeksi ja ruotsiksi
SILLANPÄÄ, MIIA (2009)
SILLANPÄÄ, MIIA
2009
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20201
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20201
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani komiikan kääntämisen haasteita sekä erityisesti kääntäjän vapauteen ja uskollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusaineistona on Douglas Adamsin ja John Lloydin kirja The Meaning of Liff (1983) sekä sen kaksi Suomessa julkaistua käännöstä: suomenkielinen Elimäen tarkoitus (1996) sekä ruotsinkielinen Varför finns vetil? (1999).
Tutkielmani teoriaosassa kertaan lyhyesti, miten kääntäjän vapauteen ja uskollisuuteen ja niiden asettamiin ongelmiin on suhtauduttu käännöstieteen historiassa sekä esittelen tarkemmin kolme tutkielmani aiheen kannalta merkityksellistä käännössuuntausta eli Eugene Nidan dynaamisen ekvivalenssin, Hans Vermeerin ja Katharina Reissin skopos-teorian sekä Gideon Touryn esittelemän hyväksyttävyyden käsitteen. Perehdyn myös komiikan kääntämisestä esitettyihin ajatuksiin, joista nostan esille erityisesti komiikan käännettävyyteen ja kääntämisen haasteellisuuteen sekä kääntämisen vapauteen liittyviä huomioita.
Tarkastelen käännöksiä tekemällä aluksi havaintoja makrotason ratkaisuista, kuten poistoista ja lisäyksistä, minkä jälkeen lähestyn komiikan kääntämistä mikrotasolla Debra S. Raphaelson-Westin esittelemien sisältöluokkien eli universaalin, kulttuuriin perustuvan ja kieleen perustuvan komiikan kautta. Kulttuuriin perustuvan komiikan analyysissä hyödynnän erityisesti Ritva Leppihalmeen erisnimialluusioiden kääntämistä koskevaa mallia, jonka avulla pyrin havainnollistamaan kulttuurisidonnaisen komiikan käännösstrategioiden käyttöä aineistossani. Tutkielmani lopussa pohdin käännöstieteen tarjoamien määritelmien ja omien havaintojeni pohjalta, voidaanko Varför finns vetil?:iä ja Elimäen tarkoitusta kutsua enää lainkaan käännöksiksi vai olisiko sopivampaa puhua esimerkiksi uudesta versiosta tai täysin uudesta tekstistä.
The Meaning of Liffin kääntäjät ovat joutuneet usein tinkimään muodollisesta ekvivalenssista pyrkiessään säilyttämään lähtötekstin kenties tärkeimmän funktion eli lukijan huvittamisen. Tämä näkyy erityisesti kieleen perustuvassa komiikassa, jonka kääntäjät ovat usein korvanneet omalla materiaalillaan, mutta kääntäjät ovat joutuneet myös sovittamaan kulttuurisidonnaista komiikkaa kohdekulttuurissa toimivaksi. Käännösten välillä on myös huomattavia eroja. Elimäen tarkoitus sijaitsee sanatarkan käännöksen ja adaptaation jatkumon alkupäässä, sillä siihen tehdyt makrotason muutokset ovat suhteellisen pieniä, kun taas Varför finns vetil? on käännetty vapaammin ja sen voidaan katsoa olevan jo lähempänä adaptaatiota kuin käännöstä.
Avainsanat: komiikka, huumori, vapaus, uskollisuus
Tutkielmani teoriaosassa kertaan lyhyesti, miten kääntäjän vapauteen ja uskollisuuteen ja niiden asettamiin ongelmiin on suhtauduttu käännöstieteen historiassa sekä esittelen tarkemmin kolme tutkielmani aiheen kannalta merkityksellistä käännössuuntausta eli Eugene Nidan dynaamisen ekvivalenssin, Hans Vermeerin ja Katharina Reissin skopos-teorian sekä Gideon Touryn esittelemän hyväksyttävyyden käsitteen. Perehdyn myös komiikan kääntämisestä esitettyihin ajatuksiin, joista nostan esille erityisesti komiikan käännettävyyteen ja kääntämisen haasteellisuuteen sekä kääntämisen vapauteen liittyviä huomioita.
Tarkastelen käännöksiä tekemällä aluksi havaintoja makrotason ratkaisuista, kuten poistoista ja lisäyksistä, minkä jälkeen lähestyn komiikan kääntämistä mikrotasolla Debra S. Raphaelson-Westin esittelemien sisältöluokkien eli universaalin, kulttuuriin perustuvan ja kieleen perustuvan komiikan kautta. Kulttuuriin perustuvan komiikan analyysissä hyödynnän erityisesti Ritva Leppihalmeen erisnimialluusioiden kääntämistä koskevaa mallia, jonka avulla pyrin havainnollistamaan kulttuurisidonnaisen komiikan käännösstrategioiden käyttöä aineistossani. Tutkielmani lopussa pohdin käännöstieteen tarjoamien määritelmien ja omien havaintojeni pohjalta, voidaanko Varför finns vetil?:iä ja Elimäen tarkoitusta kutsua enää lainkaan käännöksiksi vai olisiko sopivampaa puhua esimerkiksi uudesta versiosta tai täysin uudesta tekstistä.
The Meaning of Liffin kääntäjät ovat joutuneet usein tinkimään muodollisesta ekvivalenssista pyrkiessään säilyttämään lähtötekstin kenties tärkeimmän funktion eli lukijan huvittamisen. Tämä näkyy erityisesti kieleen perustuvassa komiikassa, jonka kääntäjät ovat usein korvanneet omalla materiaalillaan, mutta kääntäjät ovat joutuneet myös sovittamaan kulttuurisidonnaista komiikkaa kohdekulttuurissa toimivaksi. Käännösten välillä on myös huomattavia eroja. Elimäen tarkoitus sijaitsee sanatarkan käännöksen ja adaptaation jatkumon alkupäässä, sillä siihen tehdyt makrotason muutokset ovat suhteellisen pieniä, kun taas Varför finns vetil? on käännetty vapaammin ja sen voidaan katsoa olevan jo lähempänä adaptaatiota kuin käännöstä.
Avainsanat: komiikka, huumori, vapaus, uskollisuus