"SOPIVATKO IHANTEET TÄNNE?" Haastattelututkimus espanjalaisen lehtitoimittajan ammatti-identiteetin rakennusaineksista
HERMUNEN, SINIKKA (2009)
HERMUNEN, SINIKKA
2009
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19843
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19843
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkimuksessa espanjalaisen lehtitoimittajan ammatti-identiteettiä. Pyrin hahmottamaan Espanjan mediamaisemaa ja toimittajan työn ulottuvuuksia melko laajasti. Lisäksi tutkin, miten hyvin Hallinin ja Mancinin esittämä Välimeren mediamalli sopii espanjalaisen lehtitoimittajan kuvaamaan todellisuuteen. Espanjalaista lehdistöä on tutkittu Suomessa vähän, ja tutkimukseni toimii eräänlaisena yleiskatsauksena aiheeseen.
Olen haastatellut espanjaksi kahden Barcelonan suurimman sanomalehden La Vanguardian ja El Periódico de Catalunyan toimittajia. Tein yhteensä 12 teemahaastattelua. Haastatteluissa keskusteltiin muun muassa lukijoista, lähteiden hankkimisesta, toimittajien suhteista politiikkaan, objektiivisuudesta, hyvän jutun piirteistä ja Espanjan median tulevaisuudesta. Tutkimustulokset raportoin sisällönanalyysin avulla.
Olen jäsentänyt aineistoni toimittajan työpuheen viiden ulottuvuuden mukaan. Ulottuvuudet olen määritellyt tarkastelemalla, mihin toimittaja joutuu työssään suhtautumaan. Toimittajan työn ulottuvuudet tässä tutkimuksessa siis ovat: yleisö, todellisuus, yhteiskunta, mediaorganisaatio ja kilpailu sekä muutos ja tulevaisuus. Haastateltavien puheessa näkyy huomattavaa ristiriitaisuutta, joka ilmenee jokaisessa ulottuvuudessa. He puhuvat ihanteista, joihin täytyy pyrkiä, mutta kokevat ihanteiden toteutumisen vaikeaksi. Esimerkiksi suhteet politiikkaan ovat haastateltavien mielestä liian läheisiä ja espanjalaiset lukevat liian vähän lehtiä. Silti haastateltavat haluavat suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti ja he tiedostavat hyvin tavoitteensa, eli miten journalismia pitäisi tehdä.
Haastateltavien puhe on mielestäni ristiriitaisempaa kuin haastatteluaineiston normaali itsereflektio. Ihanteiden ja todellisuuden välinen kuilu on syvä, ja haastateltavat käsittelevät ongelmia eri tavoin. Tilannetta voi verrata jopa identiteettikriisiin. Ristiriitojen taustalla vaikuttavat muun muassa Espanjan mediahistoria, demokratian nuoruus, journalismin tekemisen totutut tavat, eri viestinten erilaiset käytännöt ja teknologisen kehityksen tuomat haasteet. Hallinin ja Mancinin esittelemä Välimeren mediamalli sopii aineistoni esiinpiirtämään todellisuuteen, mutta haastateltavat tuntuvat pyrkivän monista sen piirteistä eroon.
Tämä pro gradu -tutkimus todistaa, miten journalismista on olemassa monta eri versiota. Esimerkiksi kirjeenvaihtajien on hyvä ymmärtää kunkin kulttuurin journalistisia käytäntöjä. Tämä työ antaa perustietoa, jonka pohjalta olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin jotakin journalistisen ammattikulttuurin piirrettä vertailemalla esimerkiksi suomalaisia ja espanjalaisia toimittajia.
Olen haastatellut espanjaksi kahden Barcelonan suurimman sanomalehden La Vanguardian ja El Periódico de Catalunyan toimittajia. Tein yhteensä 12 teemahaastattelua. Haastatteluissa keskusteltiin muun muassa lukijoista, lähteiden hankkimisesta, toimittajien suhteista politiikkaan, objektiivisuudesta, hyvän jutun piirteistä ja Espanjan median tulevaisuudesta. Tutkimustulokset raportoin sisällönanalyysin avulla.
Olen jäsentänyt aineistoni toimittajan työpuheen viiden ulottuvuuden mukaan. Ulottuvuudet olen määritellyt tarkastelemalla, mihin toimittaja joutuu työssään suhtautumaan. Toimittajan työn ulottuvuudet tässä tutkimuksessa siis ovat: yleisö, todellisuus, yhteiskunta, mediaorganisaatio ja kilpailu sekä muutos ja tulevaisuus. Haastateltavien puheessa näkyy huomattavaa ristiriitaisuutta, joka ilmenee jokaisessa ulottuvuudessa. He puhuvat ihanteista, joihin täytyy pyrkiä, mutta kokevat ihanteiden toteutumisen vaikeaksi. Esimerkiksi suhteet politiikkaan ovat haastateltavien mielestä liian läheisiä ja espanjalaiset lukevat liian vähän lehtiä. Silti haastateltavat haluavat suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti ja he tiedostavat hyvin tavoitteensa, eli miten journalismia pitäisi tehdä.
Haastateltavien puhe on mielestäni ristiriitaisempaa kuin haastatteluaineiston normaali itsereflektio. Ihanteiden ja todellisuuden välinen kuilu on syvä, ja haastateltavat käsittelevät ongelmia eri tavoin. Tilannetta voi verrata jopa identiteettikriisiin. Ristiriitojen taustalla vaikuttavat muun muassa Espanjan mediahistoria, demokratian nuoruus, journalismin tekemisen totutut tavat, eri viestinten erilaiset käytännöt ja teknologisen kehityksen tuomat haasteet. Hallinin ja Mancinin esittelemä Välimeren mediamalli sopii aineistoni esiinpiirtämään todellisuuteen, mutta haastateltavat tuntuvat pyrkivän monista sen piirteistä eroon.
Tämä pro gradu -tutkimus todistaa, miten journalismista on olemassa monta eri versiota. Esimerkiksi kirjeenvaihtajien on hyvä ymmärtää kunkin kulttuurin journalistisia käytäntöjä. Tämä työ antaa perustietoa, jonka pohjalta olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin jotakin journalistisen ammattikulttuurin piirrettä vertailemalla esimerkiksi suomalaisia ja espanjalaisia toimittajia.