PERUSTUU TOSITAPAHTUMIIN. Fiktion ja ei-fiktion rajat tosielämän rikosten kuvauksissa.
BRUUN, SANNA (2009)
BRUUN, SANNA
2009
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19820
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19820
Tiivistelmä
Fiktion ja ei-fiktion välinen rajankäynti on viime vuosikymmeninä herättänyt kiihkeää keskustelua kirjallisuudentutkimuksen piirissä. Vaikka kysymys on itsessään yhtä vanha kuin Aristoteleen Runousoppi, nosti postmodernismin aikakausi sen uudelleen kirjallisuudentutkimuksen keskiöön, ja jälleen käydään tiukkaa kädenvääntöä siitä, voiko kieli viitata mihinkään itsensä ulkopuoliseen vai ovatko kaikki tekstit väistämättä fiktiota. Teoreettinen keskustelu ajautuu kuitenkin helposti jokseenkin yleisluontoiseen väittelyyn todellisuuden ja kielellisen representaation suhteesta, vaikka lähelle fiktion ja ei-fiktion rajaa sijoittuvilla teksteillä itsellään olisi usein paljon sanottavaa siitä, mihin tai millä keinoin fiktion ja ei-fiktion välinen raja voidaan vetää vai voidaanko sitä vetää lainkaan. Fiktion ja ei-fiktion teorian tulisikin kirjallisuudentutkimuksessa olla kiinnostuneempi siitä, miten fiktion ja ei-fiktion välinen ongelma ratkaistaan erilaisissa teksteissä ja miten niiden välistä rajaa voidaan tekstien avulla vetää yhä uudelleen ja uudelleen.
Tässä tutkielmassa teen yrityksen juuri edellä mainittuun suuntaan. Kolme kohdetekstiäni - Margaret Atwoodin Alias Grace (1996), Don DeLillon Libra (1988) ja Emmanuel Carrèren L'Adversaire (2000) - sijoittuvat kukin tavalla tai toisella fiktion ja ei-fiktion rajan läheisyyteen. Pyrin tutkielmassani tarkastelemaan fiktion ja ei-fiktion teoriaa kyseisten teosten kautta. Jokainen teoksista nostaa esiin omanlaisiaan fiktion ja ei-fiktion rajankäyntiin liittyviä aspekteja, ja näin ollen myös tutkimuskysymyksen fokus on kunkin teoksen kohdalla omanlaisensa. Siinä, missä Alias Gracen kohdalla esiin nousevat erityisesti historiankirjoituksen ja historiallisen romaanin väliset kysymykset, korostaa Libra postmodernistisen romaanin ja todellisten tapahtumien fiktionalisoitumisen mukanaan tuomia ongelmia, kun taas L'Adversaire tuo itsereflektion keinoin esiin itse kirjoitusprosessia ja sen etiikkaa koskevia ongelmia. Fiktion ja ei-fiktion välisen rajan tuntumaan sijoittumisen lisäksi kohdetekstejä yhdistää todellisiin tapahtumiin perustuva rikosaihe, joka sekä tarjoaa teoksille yhteisen vertailupohjan että asettuu itsessään mielenkiintoiseen suhteeseen fiktion ja ei-fiktion välisen rajankäynnin kanssa. Todelliset rikokset ovat aina olleet suosittu kaunokirjallinen aihe, joka on myös synnyttänyt erityisen paljon fiktion ja ei-fiktion hämärään rajamaastoon sijoittuvia tekstejä.
Lähestyn kaikkia kohdetekstejäni samasta poeettis-pragmaattisesta näkökulmasta. Tutkielmani keskeisiä metodisia kysymyksenasetteluja ovat siis sekä se, mitä teosten kerronnan ja rakenteen keinot voivat kertoa niiden fiktiivisyydestä tai ei-fiktiivisyydestä, että se, mitä merkitystä teosten tekemisen ja lukemisen käytännöillä on fiktion ja ei-fiktion väliselle rajanvedolle. Poeettinen näkökulma nostaa esiin ne erilaiset kerronnan tavat, joita teokset hyödyntävät tositapahtumiin perustuvien aiheiden käsittelyssä ja joilla ne omalla tavallaan vastaavat kysymykseen omasta fiktiivisyydestään tai ei-fiktiivisyydestään sekä todellisten tapahtumien ja niiden representaatioiden suhteesta. Lisäksi tähän näkökulmaan liittyvät keskeisesti myös romaanin muotoa ja konventioita koskevat kysymykset. Pragmaattinen näkökulma puolestaan tuo poeettista näkökulmaa selvemmin esiin tekstien takana olevat todelliset tapahtumat ja niiden merkityksen paitsi itse teksteille myös konkreettisemmin niiden tekemisen ja lukemisen käytännöille. Näkökulma nostaa esiin myös laajoja kysymyksiä niin teosten erilaisista konteksteista kuin erilaisista näkemyksistä tositapahtumien ja niiden representaation välisestä suhteesta.
Asiasanat:fiktio, ei-fiktio, romaani, postmodernismi, rikos, tositapahtuma, identiteetti
Tässä tutkielmassa teen yrityksen juuri edellä mainittuun suuntaan. Kolme kohdetekstiäni - Margaret Atwoodin Alias Grace (1996), Don DeLillon Libra (1988) ja Emmanuel Carrèren L'Adversaire (2000) - sijoittuvat kukin tavalla tai toisella fiktion ja ei-fiktion rajan läheisyyteen. Pyrin tutkielmassani tarkastelemaan fiktion ja ei-fiktion teoriaa kyseisten teosten kautta. Jokainen teoksista nostaa esiin omanlaisiaan fiktion ja ei-fiktion rajankäyntiin liittyviä aspekteja, ja näin ollen myös tutkimuskysymyksen fokus on kunkin teoksen kohdalla omanlaisensa. Siinä, missä Alias Gracen kohdalla esiin nousevat erityisesti historiankirjoituksen ja historiallisen romaanin väliset kysymykset, korostaa Libra postmodernistisen romaanin ja todellisten tapahtumien fiktionalisoitumisen mukanaan tuomia ongelmia, kun taas L'Adversaire tuo itsereflektion keinoin esiin itse kirjoitusprosessia ja sen etiikkaa koskevia ongelmia. Fiktion ja ei-fiktion välisen rajan tuntumaan sijoittumisen lisäksi kohdetekstejä yhdistää todellisiin tapahtumiin perustuva rikosaihe, joka sekä tarjoaa teoksille yhteisen vertailupohjan että asettuu itsessään mielenkiintoiseen suhteeseen fiktion ja ei-fiktion välisen rajankäynnin kanssa. Todelliset rikokset ovat aina olleet suosittu kaunokirjallinen aihe, joka on myös synnyttänyt erityisen paljon fiktion ja ei-fiktion hämärään rajamaastoon sijoittuvia tekstejä.
Lähestyn kaikkia kohdetekstejäni samasta poeettis-pragmaattisesta näkökulmasta. Tutkielmani keskeisiä metodisia kysymyksenasetteluja ovat siis sekä se, mitä teosten kerronnan ja rakenteen keinot voivat kertoa niiden fiktiivisyydestä tai ei-fiktiivisyydestä, että se, mitä merkitystä teosten tekemisen ja lukemisen käytännöillä on fiktion ja ei-fiktion väliselle rajanvedolle. Poeettinen näkökulma nostaa esiin ne erilaiset kerronnan tavat, joita teokset hyödyntävät tositapahtumiin perustuvien aiheiden käsittelyssä ja joilla ne omalla tavallaan vastaavat kysymykseen omasta fiktiivisyydestään tai ei-fiktiivisyydestään sekä todellisten tapahtumien ja niiden representaatioiden suhteesta. Lisäksi tähän näkökulmaan liittyvät keskeisesti myös romaanin muotoa ja konventioita koskevat kysymykset. Pragmaattinen näkökulma puolestaan tuo poeettista näkökulmaa selvemmin esiin tekstien takana olevat todelliset tapahtumat ja niiden merkityksen paitsi itse teksteille myös konkreettisemmin niiden tekemisen ja lukemisen käytännöille. Näkökulma nostaa esiin myös laajoja kysymyksiä niin teosten erilaisista konteksteista kuin erilaisista näkemyksistä tositapahtumien ja niiden representaation välisestä suhteesta.
Asiasanat:fiktio, ei-fiktio, romaani, postmodernismi, rikos, tositapahtuma, identiteetti