Hyvinvointipalveluiden tuottavuuden mittaaminen - Tapaustutkimuksina Tampere ja Vantaa
HONKASALO, ATTE (2009)
HONKASALO, ATTE
2009
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19723
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19723
Tiivistelmä
Väestön ikääntyessä, terveydenhuollon palveluiden kustannusten noustessa ja työikäisten ikäluokkien samanaikaisesti pienentyessä hyvinvointipalveluiden tuottavuus ja niiden tuottavuuden kehitys ovat nousseet yhä tärkeämmiksi julkisen sektorin toiminnan järjestämistä koskeviksi kysymyksiksi. Nykyään tunnustetaankin laajalti, että julkisen sektorin tuottavuuden jatkuva ja huomattava kasvu on keskeinen edellytys nykymuotoisen hyvinvointivaltion säilyttämiselle myös tulevaisuudessa. Tällöin yksiselitteisen informaation saaminen tuottavuuden tasosta ja sen kehityksestä on hyvin tärkeä julkisen johtamisen väline.
Tutkimuksen tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen tekeminen hyvinvointipalveluiden tuottavuuden mittaamisen ongelmakenttään ja sen jäsentäminen mahdollisimman yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan tuottavuuden käsitettä, sen osatekijöiden tuotoksen ja panoksen määrittelyn julkiselle sektorille ominaisia ongelmia sekä tuottavuuden mittaamiseen käytettäviä menetelmiä. Lisäksi tutkimusmenetelmiä sovelletaan kahteen tapaustutkimukseen: Tampereen ja Vantaan kaupunkien hyvinvointipalveluiden tuottavuuskehityksien mittaamiseen aikavälillä 2002-2007.
Tutkimus osoittaa, että vaikka käytännön tuottavuustutkimus on vielä varsin tuoretta, tuottavuuden mittaamisen aihepiiri on sinänsä jo melko jäsentynyt, ja tutkimuksen tärkeimmistä ongelmista sekä siinä käytettävistä menetelmistä on jo laajalti tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että käytännön tutkimustyötä hankaloittavat ennen kaikkea tutkimusaineistoihin liittyvät ongelmat: julkisen sektorin toimintadatan kerääminen vastaa vain harvoin tasoa, jota tutkimusmenetelmien käyttö vaatisi. Siten onkin odotettavissa, että käytännön tutkimustyössä datan kerääminen muodostaa itse laskelmien laatimista haastavamman ongelmakentän.
Tapaustutkimukset osoittavat, että vaikka kokonaistuottavuus laskee tutkimusaikavälillä molemmissa kaupungeissa, on tuottavuuden lasku Vantaalla selvästi Tamperetta loivempaa. Vantaalla kokonaistuottavuus laskee vuoteen 2007 mennessä 0,9 ja Tampereella vuoteen 2006 mennessä 4,9 prosenttia. Koulutuspalveluissa, terveydenhuoltopalveluissa ja sosiaalipalveluissa mitataan selvästi toisistaan poikkeavia tuottavuuskehityksiä. Tuloksia tarkastellessa on huomioitava, että tutkimusmetodi ei kiinnitä riittävää huomiota palveluiden laadun kehitykseen. Metodi on kuitenkin aihepiirin aikaisempaa tutkimusta kehittyneempi, ja tutkimuksen tuottamat tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuksen kanssa.
Asiasanat:julkinen tuottavuus, tuottavuuden mittaaminen, hyvinvointipalvelut
Tutkimuksen tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen tekeminen hyvinvointipalveluiden tuottavuuden mittaamisen ongelmakenttään ja sen jäsentäminen mahdollisimman yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan tuottavuuden käsitettä, sen osatekijöiden tuotoksen ja panoksen määrittelyn julkiselle sektorille ominaisia ongelmia sekä tuottavuuden mittaamiseen käytettäviä menetelmiä. Lisäksi tutkimusmenetelmiä sovelletaan kahteen tapaustutkimukseen: Tampereen ja Vantaan kaupunkien hyvinvointipalveluiden tuottavuuskehityksien mittaamiseen aikavälillä 2002-2007.
Tutkimus osoittaa, että vaikka käytännön tuottavuustutkimus on vielä varsin tuoretta, tuottavuuden mittaamisen aihepiiri on sinänsä jo melko jäsentynyt, ja tutkimuksen tärkeimmistä ongelmista sekä siinä käytettävistä menetelmistä on jo laajalti tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että käytännön tutkimustyötä hankaloittavat ennen kaikkea tutkimusaineistoihin liittyvät ongelmat: julkisen sektorin toimintadatan kerääminen vastaa vain harvoin tasoa, jota tutkimusmenetelmien käyttö vaatisi. Siten onkin odotettavissa, että käytännön tutkimustyössä datan kerääminen muodostaa itse laskelmien laatimista haastavamman ongelmakentän.
Tapaustutkimukset osoittavat, että vaikka kokonaistuottavuus laskee tutkimusaikavälillä molemmissa kaupungeissa, on tuottavuuden lasku Vantaalla selvästi Tamperetta loivempaa. Vantaalla kokonaistuottavuus laskee vuoteen 2007 mennessä 0,9 ja Tampereella vuoteen 2006 mennessä 4,9 prosenttia. Koulutuspalveluissa, terveydenhuoltopalveluissa ja sosiaalipalveluissa mitataan selvästi toisistaan poikkeavia tuottavuuskehityksiä. Tuloksia tarkastellessa on huomioitava, että tutkimusmetodi ei kiinnitä riittävää huomiota palveluiden laadun kehitykseen. Metodi on kuitenkin aihepiirin aikaisempaa tutkimusta kehittyneempi, ja tutkimuksen tuottamat tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuksen kanssa.
Asiasanat:julkinen tuottavuus, tuottavuuden mittaaminen, hyvinvointipalvelut