KANSAINVÄLISESTI ADOPTOITUJEN LASTEN KOULULYKKÄYS
KAUHANEN, HANNA (2009)
KAUHANEN, HANNA
2009
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19695
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19695
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään kansainvälisesti adoptoitujen lasten koululykkäykseen johtaneita syitä, koululykkäystapoja, eri toimijoiden vaikutusta koululykkäysprosessiin sekä vanhempien kokemuksia koululykkäyksestä ja heidän kohtaamiensa ammattilaisten asiantuntijuudesta. Aineistona tutkielmassa ovat viiden äidin teemahaastattelut. Haastateilluilla äidillä on yhteensä kuusi koululykkäyspäätöksen saanutta kansainvälisesti adoptoitua lasta.
Kansainvälisesti adoptoitujen lasten koululykkäyssyyt olivat monitahoisia. Eniten ja vakavimpia ongelmia lapsilla oli kielitaidossa. Muita pääsyitä koululykkäykseen olivat tarkkaavaisuuteen liittyvät ongelmat, fyysiset ja sosiaaliset syyt, lapsen kokonaistilanne ja vanhempien halu jatkaa lapsen lapsuutta vuodella. Kaikkien lasten kohdalla aloite koululykkäyksestä tuli heidän vanhemmiltaan, jotka kokivat huolta lapsen kouluvalmiudesta. Tätä voidaan pitää poikkeavana, sillä usein aloite apsen koululykkäyksestä tulee päiväkodista tai neuvolasta. Esikoulun käyminen uudestaan oli aineiston lasten kohdalla yleisin koululykkäysmuoto. Äidit painottivat sen etuina erityisesti turvallisuutta, suhdetta tuttuihin hoitajiin ja lapsen mahdollisuutta leikkiin. Koululykkäyksellä haluttiin korvata lapsen lyhyeksi jäänyttä lapsuutta ja tarjota hänelle mahdollisimman hyvät edellytykset normaaliin koulun aloitukseen.
Vain harvoilla äitien kohtaamilla ammattilaisilla oli aiempaa kokemusta kansainvälisesti adoptoiduista lapsista. Päiväkodin henkilökunta näki ongelmat usein vasta vanhempien otettua ne esille ja oli usein sitä mieltä, että lapsi olisi valmis menemään kouluun. Neuvolalla ei ollut merkittävää osuutta koululykkäysprosessissa. Kaikkien aineiston lasten koululykkäyslausunnot kirjoitti psykologi, ja puolella lapsista lausunto olisi mahdollistanut sekä koululykkäyksen että koulun aloittamisen. Tällöin vanhemmilla oli suuri mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Ammattilaiset suhtautuivat kansainvälisesti adoptoituihin lapsiin positiivisesti mutta vanhemmat kokivat, ettei kaikilla ammattilaisilla ollut ammattitaitoa kohdata kansainvälisesti adoptoidun lapsen ongelmia. Ammattilaisten vähäinen kokemus asiasta ja näkemys adoptiolapsesta "riskilapsena" saattoi helpottaa tutkimuksiin pääsyä. Vanhemmat pitivät omaa rooliaan koululykkäysprosessissa tärkeänä, mutta olisivat toivoneet ammattilaisilla olevan enemmän asiantuntemusta aiheesta.
Viiden haastattelun perusteella ei voida tehdä tilastollisia päätelmiä aiheesta, mutta tutkielman aineistosta voidaan nähdä, millaisia kokemuksia kansainvälisesti adoptoiduilla lapsilla ja heidän perheillään voi koululykkäykkäysprosessista olla.
Asiasanat: kansainvälinen adoptio, koululykkäys, asiantuntijuus, vanhemmuus, normaalius, riski, huoli
Kansainvälisesti adoptoitujen lasten koululykkäyssyyt olivat monitahoisia. Eniten ja vakavimpia ongelmia lapsilla oli kielitaidossa. Muita pääsyitä koululykkäykseen olivat tarkkaavaisuuteen liittyvät ongelmat, fyysiset ja sosiaaliset syyt, lapsen kokonaistilanne ja vanhempien halu jatkaa lapsen lapsuutta vuodella. Kaikkien lasten kohdalla aloite koululykkäyksestä tuli heidän vanhemmiltaan, jotka kokivat huolta lapsen kouluvalmiudesta. Tätä voidaan pitää poikkeavana, sillä usein aloite apsen koululykkäyksestä tulee päiväkodista tai neuvolasta. Esikoulun käyminen uudestaan oli aineiston lasten kohdalla yleisin koululykkäysmuoto. Äidit painottivat sen etuina erityisesti turvallisuutta, suhdetta tuttuihin hoitajiin ja lapsen mahdollisuutta leikkiin. Koululykkäyksellä haluttiin korvata lapsen lyhyeksi jäänyttä lapsuutta ja tarjota hänelle mahdollisimman hyvät edellytykset normaaliin koulun aloitukseen.
Vain harvoilla äitien kohtaamilla ammattilaisilla oli aiempaa kokemusta kansainvälisesti adoptoiduista lapsista. Päiväkodin henkilökunta näki ongelmat usein vasta vanhempien otettua ne esille ja oli usein sitä mieltä, että lapsi olisi valmis menemään kouluun. Neuvolalla ei ollut merkittävää osuutta koululykkäysprosessissa. Kaikkien aineiston lasten koululykkäyslausunnot kirjoitti psykologi, ja puolella lapsista lausunto olisi mahdollistanut sekä koululykkäyksen että koulun aloittamisen. Tällöin vanhemmilla oli suuri mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Ammattilaiset suhtautuivat kansainvälisesti adoptoituihin lapsiin positiivisesti mutta vanhemmat kokivat, ettei kaikilla ammattilaisilla ollut ammattitaitoa kohdata kansainvälisesti adoptoidun lapsen ongelmia. Ammattilaisten vähäinen kokemus asiasta ja näkemys adoptiolapsesta "riskilapsena" saattoi helpottaa tutkimuksiin pääsyä. Vanhemmat pitivät omaa rooliaan koululykkäysprosessissa tärkeänä, mutta olisivat toivoneet ammattilaisilla olevan enemmän asiantuntemusta aiheesta.
Viiden haastattelun perusteella ei voida tehdä tilastollisia päätelmiä aiheesta, mutta tutkielman aineistosta voidaan nähdä, millaisia kokemuksia kansainvälisesti adoptoiduilla lapsilla ja heidän perheillään voi koululykkäykkäysprosessista olla.
Asiasanat: kansainvälinen adoptio, koululykkäys, asiantuntijuus, vanhemmuus, normaalius, riski, huoli