"Seinät ovat meidän viestintäkanavamme!" - Tutkimus Latinalaisen Amerikan graffiteista viestintänä
LAINE, NADJA (2009)
LAINE, NADJA
2009
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-03-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19639
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19639
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee graffiteja Latinalaisessa Amerikassa, jossa niitä ovat tehneet ajasta ja paikasta riippuen niin valtio kuin tavalliset kansalaiset. Graffiteilla tarkoitan tutkimuksessa hyvin monenlaisia kirjoituksia, kuvia ja symboleita, jotka sijoittuvat julkiseen tilaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ilmiötä kokonaisuudessaan, mistä johtuen en rajannut tutkimuskohdetta vain tietyntyylisiin graffiteihin.
Tutkimuksen lähtökohtana on ymmärrys graffiteista kommunikaationa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla ilmiötä ja sen eri ulottuvuuksia Latinalaisessa Amerikassa, sekä selvittää graffitien viestinnällisiä erityispiirteitä. Näiden kautta tavoitteena oli yhdistää ilmiö laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen ja kysyä, mitä yhteiskunnallisia merkityksiä graffiteilla kommunikaatiomuotona voi nähdä olevan Latinalaisessa Amerikassa.
Aineistona oli kuvia ja muistiinpanoja graffiteista, jotka olen kerännyt kahdelta eri matkalta sekä internetistä. Ensimmäinen matka suuntautui Keski-Amerikkaan vuosien 2005-2006 vaihteessa ja toinen matka Etelä-Amerikkaan alkuvuodesta 2007. Kuvia ja muistiinpanoja on yli 600 graffitista, jotka olen analyysin avuksi jakanut kuuteen eri luokkaan. Varsinaisen aineiston tueksi olen tehnyt pienimuotoisia kyselyitä paikallisilta asukkailta ja kolme pidempää haastattelua. Tutkimus sijoittuu semioottisen viestinnän tutkimuksen kentälle. Varsinaisena metodina käytän Roman Jakobsonin viestinnän mallia.
Tutkimus osoitti, että graffitit ovat monimuotoinen ja monipuolinen tapa viestiä Latinalaisessa Amerikassa. Graffiteilla voi nähdä oleva monia erilaisia viestinnällisiä funktioita ja merkityksiä riippuen niiden sijainnista, niissä käytettävästä kielestä ja tyylistä. Latinalaisessa Amerikassa graffiteja käytetään eräänlaisena kommunikaatiomuotona perinteisten viestintäkanavien rinnalla, mistä johtuen ilmiön tarkastelua ei voi rajata vaihtoehtomedian tai alakulttuurien piiriin. Graffitien voidaan nähdä uudistavan julkista tilaa tekemällä näkyväksi sellaisia tunteita ja mielipiteitä, joita ei julkisissa tiloissa muuten näkyisi.
Graffitien monimuotoisuus Latinalaisessa Amerikassa osoittaa, että niitä tekevät monet eri tahot. Graffitien merkityksistä käytävissä neuvotteluissa on enemmän osapuolia kuin Suomessa, jolloin ilmiön määritteleminen monimutkaistuu, eikä graffiteja ole niin yksinkertaista leimata "töhrimiseksi". Graffiti-ilmiön erilaisuutta verrattuna Suomeen ei selitä niinkään valvonnan määrä, vaan erilaisten toimijoiden paljous ja näiden välisten valtasuhteiden vakiintumattomuus.
Asiasanat:graffitit, Latinalainen Amerikka, julkinen tila, Roman Jakobsonin viestintämalli, semiotiikka.
Tutkimuksen lähtökohtana on ymmärrys graffiteista kommunikaationa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla ilmiötä ja sen eri ulottuvuuksia Latinalaisessa Amerikassa, sekä selvittää graffitien viestinnällisiä erityispiirteitä. Näiden kautta tavoitteena oli yhdistää ilmiö laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen ja kysyä, mitä yhteiskunnallisia merkityksiä graffiteilla kommunikaatiomuotona voi nähdä olevan Latinalaisessa Amerikassa.
Aineistona oli kuvia ja muistiinpanoja graffiteista, jotka olen kerännyt kahdelta eri matkalta sekä internetistä. Ensimmäinen matka suuntautui Keski-Amerikkaan vuosien 2005-2006 vaihteessa ja toinen matka Etelä-Amerikkaan alkuvuodesta 2007. Kuvia ja muistiinpanoja on yli 600 graffitista, jotka olen analyysin avuksi jakanut kuuteen eri luokkaan. Varsinaisen aineiston tueksi olen tehnyt pienimuotoisia kyselyitä paikallisilta asukkailta ja kolme pidempää haastattelua. Tutkimus sijoittuu semioottisen viestinnän tutkimuksen kentälle. Varsinaisena metodina käytän Roman Jakobsonin viestinnän mallia.
Tutkimus osoitti, että graffitit ovat monimuotoinen ja monipuolinen tapa viestiä Latinalaisessa Amerikassa. Graffiteilla voi nähdä oleva monia erilaisia viestinnällisiä funktioita ja merkityksiä riippuen niiden sijainnista, niissä käytettävästä kielestä ja tyylistä. Latinalaisessa Amerikassa graffiteja käytetään eräänlaisena kommunikaatiomuotona perinteisten viestintäkanavien rinnalla, mistä johtuen ilmiön tarkastelua ei voi rajata vaihtoehtomedian tai alakulttuurien piiriin. Graffitien voidaan nähdä uudistavan julkista tilaa tekemällä näkyväksi sellaisia tunteita ja mielipiteitä, joita ei julkisissa tiloissa muuten näkyisi.
Graffitien monimuotoisuus Latinalaisessa Amerikassa osoittaa, että niitä tekevät monet eri tahot. Graffitien merkityksistä käytävissä neuvotteluissa on enemmän osapuolia kuin Suomessa, jolloin ilmiön määritteleminen monimutkaistuu, eikä graffiteja ole niin yksinkertaista leimata "töhrimiseksi". Graffiti-ilmiön erilaisuutta verrattuna Suomeen ei selitä niinkään valvonnan määrä, vaan erilaisten toimijoiden paljous ja näiden välisten valtasuhteiden vakiintumattomuus.
Asiasanat:graffitit, Latinalainen Amerikka, julkinen tila, Roman Jakobsonin viestintämalli, semiotiikka.