Murhaava kaksoisolento : päähenkilön rakentuminen ja päämäärä Patricia Highsmithin romaanissa The Talented Mr Ripley
HIPPONEN, ERKKI (2009)
HIPPONEN, ERKKI
2009
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19563
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19563
Tiivistelmä
Käsittelen tutkielmassani päähenkilön rakentumista teoksen kerronnassa ja hänen päätymistään kaksoisolennon rooliin rikosromaaniteorian, narratologian, kaksoisolentotematiikan sekä lomailun kritiikin pohjalta.
Romaanin ekstradiegeettinen kertoja esittelee päähenkilön tajunnan prosesseja - mielteitä, havaintoja, ajatuksia - näennäisen puolueettomasti läpi romaanin kerronnan, kun taas muita henkilöitä hän kuvaa ainoastaan heidän ulkoisen olemuksensa ja dialogin avulla. Romaanitekstiin upotetut kirjeet ovat ainoat jaksot, jotka sisältävät sisäiskertojan, mutta ekstradiegeettinen kertoja pyrkii puuttumaan myös niiden välittymiseen lukijalle. Kertoja viivyttää ja panttaa tietoa rikosromaanille ominaista jännitystä rakentaakseen. Hän myös esittää vapaan epäsuoran esityksen jaksoissa ulkomaailman tapahtumia päähenkilön havaintoina, jotka voivat osoittautua virheellisiksi, ja johtaa näin lukijaa harhaan tai tarkoitushakuisesti haluamaansa suuntaan. Tom Ripley toimii kuin tarinankertoja rakentamalla omia fantasioitaan, tosin kertojan välittämän vapaan epäsuoran esityksen sisällä, mikä tuo realistiseen kerrontaan epävarmuustekijöitä ja haastaa arvioimaan kerrontaa. Kertojan ja päähenkilön äänet sekoittuvat vapaassa epäsuorassa esityksessä vain kohtauksissa, joissa päähenkilö astuu yhteiskunnan normiston ja moraalikoodiston ulkopuolelle murhaamalla, jolloin kielen irtoaminen tarkemmin määrittelemättömään tilaan vastaa henkilön tilannetta. Romaanin loppuratkaisussa, jossa syyllinen vapautuu kaikista epäilyistä, sekä kertoja että sisäistekijä antavat hyväksyntänsä päähenkilön henkiselle kasvulle ja hänen sovinnaisista ratkaisuista vapaalle toiminnalleen.
Kaksoisolento on sellaisenaan kirjallinen ja mytologinen motiivi, joka antaa lisämahdollisuuksia kaunokirjallisen tekstin jännitteiden rakentamiseen. Tulkinta tarjoutuu lukijalle päähenkilön tajunnansisältöä esittelevän kerrontatilanteen ansiosta. Näkemykseni Tom Ripleyn toiminnasta hänen myyttien tasolla mieltämässään romanttisessa kaksoisolennon roolissa on kaksinainen: varjo valtaa murhaamalla isäntänsä elintilan ja toisaalta vääryydellä asemastaan syrjäytetty yksinäinen orpo ottaa takaisin asemansa sitä latteasti toteuttaneelta henkilöltä. Ripleyn näkökulmasta kasoisolennon surmaaminen ei edusta oman psyykkisen rakenteen vaurioittamista, vaan murtautumista uuteen autenttisempaan elämään. Toiminta toisena henkilönä myös esittää yhteiskunnallisen aseman sosiaalisena roolina, jolla on tietyt muodolliset vaatimukset. Tom on valtaamaansa rooliin liittyvän mielikuvan kaksoisolento. Hän sisäistää omaksumansa ylimyksellisen aseman Euroopan matkallaan historiallista grand tour -perinnettä toteuttaen pyrkien irti arjen säännönmukaisuuksista edistämään yksilöllistä sivistymistä, toisin kuin romaanin kevyesti lomailevat yläluokkaiset amerikkalaiset. Mielikuvissaan Tom Ripley on saanut käskyn kostaa edesmenneen isänsä mustamaalaaminen ja nousta hänelle kuuluvaan ylempään yhteiskunnan sfääriin, minkä tulkitsen Hamlet -teeman toisinnoksi. Tässä versiossa sankari ei sorru katharttisesti, vaan voittaa taistelunsa.
Avainsanoja: Henkilöhahmon rakentuminen, vapaa epäsuora esitys, kertoja, narratologia, kaksoisolento, loma, grand tour, Hamlet, rikosromaani
Romaanin ekstradiegeettinen kertoja esittelee päähenkilön tajunnan prosesseja - mielteitä, havaintoja, ajatuksia - näennäisen puolueettomasti läpi romaanin kerronnan, kun taas muita henkilöitä hän kuvaa ainoastaan heidän ulkoisen olemuksensa ja dialogin avulla. Romaanitekstiin upotetut kirjeet ovat ainoat jaksot, jotka sisältävät sisäiskertojan, mutta ekstradiegeettinen kertoja pyrkii puuttumaan myös niiden välittymiseen lukijalle. Kertoja viivyttää ja panttaa tietoa rikosromaanille ominaista jännitystä rakentaakseen. Hän myös esittää vapaan epäsuoran esityksen jaksoissa ulkomaailman tapahtumia päähenkilön havaintoina, jotka voivat osoittautua virheellisiksi, ja johtaa näin lukijaa harhaan tai tarkoitushakuisesti haluamaansa suuntaan. Tom Ripley toimii kuin tarinankertoja rakentamalla omia fantasioitaan, tosin kertojan välittämän vapaan epäsuoran esityksen sisällä, mikä tuo realistiseen kerrontaan epävarmuustekijöitä ja haastaa arvioimaan kerrontaa. Kertojan ja päähenkilön äänet sekoittuvat vapaassa epäsuorassa esityksessä vain kohtauksissa, joissa päähenkilö astuu yhteiskunnan normiston ja moraalikoodiston ulkopuolelle murhaamalla, jolloin kielen irtoaminen tarkemmin määrittelemättömään tilaan vastaa henkilön tilannetta. Romaanin loppuratkaisussa, jossa syyllinen vapautuu kaikista epäilyistä, sekä kertoja että sisäistekijä antavat hyväksyntänsä päähenkilön henkiselle kasvulle ja hänen sovinnaisista ratkaisuista vapaalle toiminnalleen.
Kaksoisolento on sellaisenaan kirjallinen ja mytologinen motiivi, joka antaa lisämahdollisuuksia kaunokirjallisen tekstin jännitteiden rakentamiseen. Tulkinta tarjoutuu lukijalle päähenkilön tajunnansisältöä esittelevän kerrontatilanteen ansiosta. Näkemykseni Tom Ripleyn toiminnasta hänen myyttien tasolla mieltämässään romanttisessa kaksoisolennon roolissa on kaksinainen: varjo valtaa murhaamalla isäntänsä elintilan ja toisaalta vääryydellä asemastaan syrjäytetty yksinäinen orpo ottaa takaisin asemansa sitä latteasti toteuttaneelta henkilöltä. Ripleyn näkökulmasta kasoisolennon surmaaminen ei edusta oman psyykkisen rakenteen vaurioittamista, vaan murtautumista uuteen autenttisempaan elämään. Toiminta toisena henkilönä myös esittää yhteiskunnallisen aseman sosiaalisena roolina, jolla on tietyt muodolliset vaatimukset. Tom on valtaamaansa rooliin liittyvän mielikuvan kaksoisolento. Hän sisäistää omaksumansa ylimyksellisen aseman Euroopan matkallaan historiallista grand tour -perinnettä toteuttaen pyrkien irti arjen säännönmukaisuuksista edistämään yksilöllistä sivistymistä, toisin kuin romaanin kevyesti lomailevat yläluokkaiset amerikkalaiset. Mielikuvissaan Tom Ripley on saanut käskyn kostaa edesmenneen isänsä mustamaalaaminen ja nousta hänelle kuuluvaan ylempään yhteiskunnan sfääriin, minkä tulkitsen Hamlet -teeman toisinnoksi. Tässä versiossa sankari ei sorru katharttisesti, vaan voittaa taistelunsa.
Avainsanoja: Henkilöhahmon rakentuminen, vapaa epäsuora esitys, kertoja, narratologia, kaksoisolento, loma, grand tour, Hamlet, rikosromaani