Haavoittunut, näkymätön, tietoinen toimija vai ongelmanuori? Tutkimus 'lapsen seksuaalisen hyväksikäytön' uhrien esiintymisestä poliisin rikosilmoituksissa
HUMPPI, SANNA (2009)
HUMPPI, SANNA
2009
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19562
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19562
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on 'lapsen seksuaalisen hyväksikäytön' rikosepäilyt poliisin rikosilmoituksissa. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisena rikoksena lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö esiintyy poliisin rikosilmoituksissa. Tutkielman pääpaino on uhrin aseman tunnistamisessa, joka aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu keskeiseksi rikosprosessin onnistumisen kannalta. Taustaoletuksiin kuuluu ajatus seksuaalirikollisuudesta valikoituneena rikollisuuden muotona. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalipsykologian käsitteitä stigma ja oikeudenmukaisen maailman hypoteesi.
Tutkielman aineistoksi kerättiin kaikki vuonna 2007 poliisille ilmoitetut, 'lapsen seksuaalisen hyväksikäytön' rikosnimikkeellä kirjatut rikosilmoitukset, joissa asianomistaja on alle 15-vuotias (N=340). Ilmoitukset luettiin läpi ja niistä muodostettiin määrällinen, kaikkia ilmoituksia kuvaava aineisto sekä laadullinen, yksittäisiin ilmoitustyyppeihin keskittyvä aineisto. Määrällistä aineistoa tarkastelemalla kiinnitetään huomio uhrien ominaispiirteisiin, uhrin ja epäillyn väliseen suhteeseen, rikoksesta ilmoittajaan sekä rikosilmoituksiin kirjattuihin tekojen piirteisiin. Laadullista aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin tarkastelemalla sitä prosessia, kuinka rikoksena esiintyvä teko tulkitaan rikokseksi. Rikosilmoitukset, niissä esiintyvät uhrit ja teot ovat vasta epäilyjä mahdollisesti tapahtuneista teoista, jolloin sitä, onko rikosta tapahtunut, ei voida ilmoitusten perusteella vielä varmuudella tietää.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina ovat valtaosin 12-14-vuotiaat varhaisnuoret (60 %). Neljännes uhreista on alle kouluikäisiä lapsia, ja 8-11-vuotiaita uhreja on 15 %. Noin 90 % uhreista on tyttöjä. Puolessa tapauksista rikoksesta epäiltynä on lapselle tuttu, perheen ulkopuolinen aikuinen (48 %). Perheenjäsen on epäiltynä noin kymmeneksessä tapauksista, ja perheensisäisissä epäilyissä epäily rikoksesta kohdistuu useammin isään kuin isäpuoleen. Rikos ilmoitetaan poliisille joko uhrin vanhemman (34 %) tai sosiaaliviranomaisen (30 %) toimesta. Uhri on rikoksesta ilmoittajana kuitenkin vain harvoin (12 %). Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn heräämiselle on löydettävissä keskenään hyvin erityyppisiä syitä. Rikosilmoitus voi lähteä liikkeelle uhrin ja epäillyn välisestä kanssakäymisestä, yllättävästä tilanteesta, uhrin kertomuksesta tai asiantuntijalausunnosta. Rikosilmoituksen kirjaamisvaiheessa hyväksikäytön uhrit voidaan tulkita neljän erilaisen tulkintakehyksen läpi. Faktuaalisessa tulkinnassa huomio kiinnitetään uhrin fyysisiin oireisiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintakehyksessä rikoksesta huomioidaan uhrin ja epäillyn välinen kanssakäyminen. Sosiaalisen tuen tulkintakehyksessä uhria tarkastellaan suhteessa perheenjäseniin ja ystäviin, jotka myötävaikuttavat rikosilmoituksen tekemiseen. Tilanteisessa tulkintakehyksessä rikos tulkitaan ainutlaatuisena tekona, jolle on tyypillistä tarinalliset ominaispiirteet. Rikosilmoitukseen johtaneen syyn ja rikosilmoituksen kirjaamistavan perusteella uhri esiintyy rikosilmoituksissa haavoittuvana, näkymättömänä, tietoisena toimijana tai ongelmanuorena.
Asiasanat:lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, poliisin rikosilmoitukset, rekisteriaineisto, aineistolähtöinen sisällönanalyysi, stigma, oikeudenmukaisen maailman hypoteesi, oikeussosiologia
Tutkielman aineistoksi kerättiin kaikki vuonna 2007 poliisille ilmoitetut, 'lapsen seksuaalisen hyväksikäytön' rikosnimikkeellä kirjatut rikosilmoitukset, joissa asianomistaja on alle 15-vuotias (N=340). Ilmoitukset luettiin läpi ja niistä muodostettiin määrällinen, kaikkia ilmoituksia kuvaava aineisto sekä laadullinen, yksittäisiin ilmoitustyyppeihin keskittyvä aineisto. Määrällistä aineistoa tarkastelemalla kiinnitetään huomio uhrien ominaispiirteisiin, uhrin ja epäillyn väliseen suhteeseen, rikoksesta ilmoittajaan sekä rikosilmoituksiin kirjattuihin tekojen piirteisiin. Laadullista aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin tarkastelemalla sitä prosessia, kuinka rikoksena esiintyvä teko tulkitaan rikokseksi. Rikosilmoitukset, niissä esiintyvät uhrit ja teot ovat vasta epäilyjä mahdollisesti tapahtuneista teoista, jolloin sitä, onko rikosta tapahtunut, ei voida ilmoitusten perusteella vielä varmuudella tietää.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina ovat valtaosin 12-14-vuotiaat varhaisnuoret (60 %). Neljännes uhreista on alle kouluikäisiä lapsia, ja 8-11-vuotiaita uhreja on 15 %. Noin 90 % uhreista on tyttöjä. Puolessa tapauksista rikoksesta epäiltynä on lapselle tuttu, perheen ulkopuolinen aikuinen (48 %). Perheenjäsen on epäiltynä noin kymmeneksessä tapauksista, ja perheensisäisissä epäilyissä epäily rikoksesta kohdistuu useammin isään kuin isäpuoleen. Rikos ilmoitetaan poliisille joko uhrin vanhemman (34 %) tai sosiaaliviranomaisen (30 %) toimesta. Uhri on rikoksesta ilmoittajana kuitenkin vain harvoin (12 %). Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn heräämiselle on löydettävissä keskenään hyvin erityyppisiä syitä. Rikosilmoitus voi lähteä liikkeelle uhrin ja epäillyn välisestä kanssakäymisestä, yllättävästä tilanteesta, uhrin kertomuksesta tai asiantuntijalausunnosta. Rikosilmoituksen kirjaamisvaiheessa hyväksikäytön uhrit voidaan tulkita neljän erilaisen tulkintakehyksen läpi. Faktuaalisessa tulkinnassa huomio kiinnitetään uhrin fyysisiin oireisiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintakehyksessä rikoksesta huomioidaan uhrin ja epäillyn välinen kanssakäyminen. Sosiaalisen tuen tulkintakehyksessä uhria tarkastellaan suhteessa perheenjäseniin ja ystäviin, jotka myötävaikuttavat rikosilmoituksen tekemiseen. Tilanteisessa tulkintakehyksessä rikos tulkitaan ainutlaatuisena tekona, jolle on tyypillistä tarinalliset ominaispiirteet. Rikosilmoitukseen johtaneen syyn ja rikosilmoituksen kirjaamistavan perusteella uhri esiintyy rikosilmoituksissa haavoittuvana, näkymättömänä, tietoisena toimijana tai ongelmanuorena.
Asiasanat:lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, poliisin rikosilmoitukset, rekisteriaineisto, aineistolähtöinen sisällönanalyysi, stigma, oikeudenmukaisen maailman hypoteesi, oikeussosiologia