TUNTUUKO MISSÄÄN? Miten televisiouutisten katsojat kokevat katastrofiuutiset
OJANPERÄ, SINI (2008)
OJANPERÄ, SINI
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19192
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19192
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten televisiouutisten katsojat kokevat katastrofiuutiset. Pyrin selvittämään, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia uutiset erilaisista katastrofeista katsojissa herättävät. Selvitän, millaiset asiat tekevät katsojien mielestä katastrofiuutisista mielenkiintoisia tai päinvastoin kyllästyttäviä. Lähestyn vastaanottajia laadullisin teemahaastatteluin.
Tutkimukseni taustalla ovat keskustelu ja tutkimus yleisön mahdollisesta turtumisesta uutissisältöihin, joissa esitetään sotia, onnettomuuksia tai kriisejä ja niiden uhreja. Huolta kannetaan mediayleisön mahdollisesta myötätuntouupumuksesta, jonka katsotaan johtavan turtumiseen ja siten kansalaisten välinpitämättömyyteen sekä edelleen innottomuuteen osallistua esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Tutkimuksessani tarkastelen mahdollista turtumusta ennen kaikkea vastaanottoa haittaavana ilmiönä, joka saattaa tehdä osan journalistien työstä turhaksi. Yleisradion näkökulmasta kyse on myös julkisen palvelun tehtävän toteutumisesta.
Tutkimukseni valossa suomalaiskatsojat näyttävät turtuvan etenkin pitkään uutisoituihin sotiin. Esimerkiksi luonnonkatastrofit koetaan päinvastoin mielenkiintoisiksi, samoin niistä kertovat uutiset. Mielenkiintoa lisää ennen kaikkea tapahtumien läheisyys omaan elämään, mutta myös tarinallisuudella, seurannalla, kuvituksella ja taustoittamisella on suuri merkitys.
Turtumuksen ehkäisemiseksi ja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi uutistuotannossa tulisi kiinnittää huomiota näiden mielenkiintoa ylläpitävien seikkojen toteutumiseen katastrofiuutisissa. Televisiouutisissa hankalasti toteutettavaa taustoittamista voitaisiin viedä yhä enemmän internetiin. Pitkittyneiden kriisien uutisointia tulisi myöskin pohtia ja suunnitella pidemmällä tähtäimellä.
Tutkimukseni taustalla ovat keskustelu ja tutkimus yleisön mahdollisesta turtumisesta uutissisältöihin, joissa esitetään sotia, onnettomuuksia tai kriisejä ja niiden uhreja. Huolta kannetaan mediayleisön mahdollisesta myötätuntouupumuksesta, jonka katsotaan johtavan turtumiseen ja siten kansalaisten välinpitämättömyyteen sekä edelleen innottomuuteen osallistua esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Tutkimuksessani tarkastelen mahdollista turtumusta ennen kaikkea vastaanottoa haittaavana ilmiönä, joka saattaa tehdä osan journalistien työstä turhaksi. Yleisradion näkökulmasta kyse on myös julkisen palvelun tehtävän toteutumisesta.
Tutkimukseni valossa suomalaiskatsojat näyttävät turtuvan etenkin pitkään uutisoituihin sotiin. Esimerkiksi luonnonkatastrofit koetaan päinvastoin mielenkiintoisiksi, samoin niistä kertovat uutiset. Mielenkiintoa lisää ennen kaikkea tapahtumien läheisyys omaan elämään, mutta myös tarinallisuudella, seurannalla, kuvituksella ja taustoittamisella on suuri merkitys.
Turtumuksen ehkäisemiseksi ja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi uutistuotannossa tulisi kiinnittää huomiota näiden mielenkiintoa ylläpitävien seikkojen toteutumiseen katastrofiuutisissa. Televisiouutisissa hankalasti toteutettavaa taustoittamista voitaisiin viedä yhä enemmän internetiin. Pitkittyneiden kriisien uutisointia tulisi myöskin pohtia ja suunnitella pidemmällä tähtäimellä.