Kasvoista kasvoihin - Naistenlehtien henkilöjuttujen kuvamaailma ja kuvalliset jatkumot
TOIVONEN, MARI (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TOIVONEN, MARI
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-18Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää naistenlehtien henkilöjuttujen kuvamaailman ulottuvuuksia. Tutkimusaineistona olivat kahdessa naistenlehdessä, Annassa ja Me Naisissa, 1.1.–31.3.2004 ilmestyneet yli kahden sivun laajuiset henkilöjutut sekä niiden kuvajatkumot, joihin sisältyvät henkilöjuttujen kuvien lisäksi niihin liittyvät kansi- ja sisällysluettelokuvat. Yhteensä aineisto sisältää 34 Annan ja 20 Me Naisten kuvajatkumoa. Henkilöjuttujen tarkasteleminen kuuden jatkumotyypin – henkilö-, toiminta-, ympäristö-, aika-, kausaali- ja tyylijatkumon – näkökulmasta toimi tutkimuksessa työkaluna, jolla pyrittiin saamaan ote kuvien ominaisuuksista ja kuvien muodostamista kokonaisuuksista.
Valtaosa aineiston kuvista oli värillisiä. Mustavalkokuvilla oli kuitenkin kuvajatkumoissa vankka asema, sillä yli neljäsosa kuvajatkumoista oli kokonaan tai osittain mustavalkoisia. Jatkumon merkittävimmiksi kuviksi osoittautuivat kansikuvat sekä juttujen avausaukeamalle sijoittuvat aloituskuvat.
Kuudesta jatkumosta selvästi näkyvin ja yhtenäisin oli henkilöjatkumo. Jutun päähenkilö esiintyi yli 90 prosentissa kuvista. Yhtenäiseen henkilöjatkumoon toivat vaihtelua vain päähenkilöön liittyvät esinekuvat sekä kuvat, joissa päähenkilö esiintyi yhdessä muiden ihmisten kanssa. Kuvajatkumot paljastuivat varsin epätoiminnallisiksi, eli henkilöitä ei pääsääntöisesti kuvattu toiminnan tai tekemisen kautta. Yli puolet tutkimusaineiston henkilökuvista oli studiokuvia tai studiokuvaa vastaavia kuvia, joista ympäristön merkitys on rajattu pois. Aitoa, tunnistettavaa ympäristöä, joko luontoa tai ihmisen rakentamaa, oli aineiston kuvista noin kolmasosassa.
Ympäristöjatkumo oli yleensä yhtenäinen, eli ympäristön tuomaa vaihtelua ei kuvajatkumoissa juuri näkynyt. Aika ja ajallinen muutos sekä kausaalisuus näkyivät kuvajatkumoissa vielä vähäisemmässä määrin kuin toiminta ja ympäristö.
Tyylijatkumo-osuudessa lukijan ja kuvassa esiintyvän välille rakentuvaa suhdetta tarkasteltiin Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin (1996) visuaalisen kieliopin avulla. Valtaosa henkilöjutun kuvista näytti kuvattavansa lähietäisyydeltä. Kun tulokseen liitetään vielä kuvissa vallitsevana näkyvä katsekontakti, voidaan todeta, että naistenlehtien henkilöjuttujen kuvat luovat yleensä jutun kohteen ja lukijan välille läheisen ja usein myös melko tiiviin suhteen. Lukijalle halutaan tarjota paikkaa henkilöjutussa esiintyvän julkkiksen ystävänä tai tuttavana. Kuvajatkumojen tyylin realistisuutta taas tutkittiin realistis-fiktiivisellä akselilla Riitta Brusilan (1997) kehittämän henkilökuvien jaon mukaisesti. Sen perusteella henkilöjuttujen kuvissa on todellisuutta simuloiva, mutta samalla sitä kaunisteleva tyyli.
Kokonaisuudessaan naistenlehtien henkilöjuttujen kuvamaailma näytti tämän tutkimuksen valossa kapea-alaiselta ja yllätyksettömältä. Karrikoidusti voisi sanoa, että tyypillinen naistenlehden henkilöjutun kuva esittää kohteensa staattisena lähietäisyydeltä ympäristöttömässä ja ajattomassa tilassa todellisuutta simuloivalla tyylillä.
Avainsanat: aikakauslehdet, henkilöjuttu, henkilökuva, kuvajournalismi, naistenlehdet
Valtaosa aineiston kuvista oli värillisiä. Mustavalkokuvilla oli kuitenkin kuvajatkumoissa vankka asema, sillä yli neljäsosa kuvajatkumoista oli kokonaan tai osittain mustavalkoisia. Jatkumon merkittävimmiksi kuviksi osoittautuivat kansikuvat sekä juttujen avausaukeamalle sijoittuvat aloituskuvat.
Kuudesta jatkumosta selvästi näkyvin ja yhtenäisin oli henkilöjatkumo. Jutun päähenkilö esiintyi yli 90 prosentissa kuvista. Yhtenäiseen henkilöjatkumoon toivat vaihtelua vain päähenkilöön liittyvät esinekuvat sekä kuvat, joissa päähenkilö esiintyi yhdessä muiden ihmisten kanssa. Kuvajatkumot paljastuivat varsin epätoiminnallisiksi, eli henkilöitä ei pääsääntöisesti kuvattu toiminnan tai tekemisen kautta. Yli puolet tutkimusaineiston henkilökuvista oli studiokuvia tai studiokuvaa vastaavia kuvia, joista ympäristön merkitys on rajattu pois. Aitoa, tunnistettavaa ympäristöä, joko luontoa tai ihmisen rakentamaa, oli aineiston kuvista noin kolmasosassa.
Ympäristöjatkumo oli yleensä yhtenäinen, eli ympäristön tuomaa vaihtelua ei kuvajatkumoissa juuri näkynyt. Aika ja ajallinen muutos sekä kausaalisuus näkyivät kuvajatkumoissa vielä vähäisemmässä määrin kuin toiminta ja ympäristö.
Tyylijatkumo-osuudessa lukijan ja kuvassa esiintyvän välille rakentuvaa suhdetta tarkasteltiin Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin (1996) visuaalisen kieliopin avulla. Valtaosa henkilöjutun kuvista näytti kuvattavansa lähietäisyydeltä. Kun tulokseen liitetään vielä kuvissa vallitsevana näkyvä katsekontakti, voidaan todeta, että naistenlehtien henkilöjuttujen kuvat luovat yleensä jutun kohteen ja lukijan välille läheisen ja usein myös melko tiiviin suhteen. Lukijalle halutaan tarjota paikkaa henkilöjutussa esiintyvän julkkiksen ystävänä tai tuttavana. Kuvajatkumojen tyylin realistisuutta taas tutkittiin realistis-fiktiivisellä akselilla Riitta Brusilan (1997) kehittämän henkilökuvien jaon mukaisesti. Sen perusteella henkilöjuttujen kuvissa on todellisuutta simuloiva, mutta samalla sitä kaunisteleva tyyli.
Kokonaisuudessaan naistenlehtien henkilöjuttujen kuvamaailma näytti tämän tutkimuksen valossa kapea-alaiselta ja yllätyksettömältä. Karrikoidusti voisi sanoa, että tyypillinen naistenlehden henkilöjutun kuva esittää kohteensa staattisena lähietäisyydeltä ympäristöttömässä ja ajattomassa tilassa todellisuutta simuloivalla tyylillä.
Avainsanat: aikakauslehdet, henkilöjuttu, henkilökuva, kuvajournalismi, naistenlehdet