Kirjailijauskollisuus kääntämisessä - Edgar Allan Poe eri aikoina
NÄVERI, MIRKKA (2008)
NÄVERI, MIRKKA
2008
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19074
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19074
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee kaunokirjallisuuden kääntämistä näkökulmasta, joka korostaa alkuteoksen tekijän tärkeyttä. Pohdin sekä klassikoiden (uudelleen)kääntämistä että sitä, miten jotain tiettyä kirjailijaa on käännetty vuosien varrella. Tämä miten-aspekti sisältää kysymyksiä kulloisenkin ajan vallitsevista käännösnormeista, poetiikasta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä.
Tutkielmassani on tutkittu Edgar Allan Poen novellin The Masque of the Red Death neljää eri suomennosta. Ensimmäisen on tehnyt Eino Kaltimo vuonna 1926, seuraava on Aulis Nopsasen lyhennetty suomennos vuodelta 1954, sitten Eero Ahmavaaran suomennos vuodelta 1959, ja uusin Jaana Kaparin suomennos vuodelta 2006.
Aineiston analysoimisen kautta olen pyrkinyt pohtimaan miksi ja millä tavoin suomennokset eroavat toisistaan tai mitä yhteistä niillä on. Lähtökohtana olen käyttänyt teoriaa ekvivalenssista, eli vastaavuudesta. Useiden käännöstieteen tutkijoiden mielestä ekvivalenssi kahden eri kielen välillä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan käännösten tutkimisessa tulisi ottaa huomioon kääntäjää ympäröivät yhteiskunnalliset normit, ja tekstien sijasta tulisi siirtyä tutkimaan ihmisten toimintaa. Tutkielmani pyrkii osoittamaan, että vastaavuuden tavoitteleminen on kuitenkin tärkeää, jos kääntäjä haluaa ”tehdä oikeutta” kirjailijalle.
Käsittelen lyhyesti myös uudelleenkääntämishypoteesia, jonka mukaan ensimmäiset käännökset ovat aina kotouttavampia kuin uudemmat käännökset samasta tekstistä. Ottamatta lukuun Nopsasen lyhennettyä käännöstä, analyysini osoittaa, että novellin suomennokset noudattavat uudelleenkääntämishypoteesissa esitettyä teoriaa. Aineiston analyysi johti päätelmään, että Edgar Allan Poeta suomennettiin 1920-luvulla kotouttavammin ja enemmän vapauksia ottaen kuin 2000-luvulla. Myöhemmissä suomennoksissa kiinnitettiin enemmän huomiota Poen omalaatuiseen tyyliin, kuten esimerkiksi kursiivin käyttöön.
Asiasanat: kaunokirjallisuus, ekvivalenssi, klassikot, uudelleenkääntäminen, normit, Poe
Tutkielmassani on tutkittu Edgar Allan Poen novellin The Masque of the Red Death neljää eri suomennosta. Ensimmäisen on tehnyt Eino Kaltimo vuonna 1926, seuraava on Aulis Nopsasen lyhennetty suomennos vuodelta 1954, sitten Eero Ahmavaaran suomennos vuodelta 1959, ja uusin Jaana Kaparin suomennos vuodelta 2006.
Aineiston analysoimisen kautta olen pyrkinyt pohtimaan miksi ja millä tavoin suomennokset eroavat toisistaan tai mitä yhteistä niillä on. Lähtökohtana olen käyttänyt teoriaa ekvivalenssista, eli vastaavuudesta. Useiden käännöstieteen tutkijoiden mielestä ekvivalenssi kahden eri kielen välillä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan käännösten tutkimisessa tulisi ottaa huomioon kääntäjää ympäröivät yhteiskunnalliset normit, ja tekstien sijasta tulisi siirtyä tutkimaan ihmisten toimintaa. Tutkielmani pyrkii osoittamaan, että vastaavuuden tavoitteleminen on kuitenkin tärkeää, jos kääntäjä haluaa ”tehdä oikeutta” kirjailijalle.
Käsittelen lyhyesti myös uudelleenkääntämishypoteesia, jonka mukaan ensimmäiset käännökset ovat aina kotouttavampia kuin uudemmat käännökset samasta tekstistä. Ottamatta lukuun Nopsasen lyhennettyä käännöstä, analyysini osoittaa, että novellin suomennokset noudattavat uudelleenkääntämishypoteesissa esitettyä teoriaa. Aineiston analyysi johti päätelmään, että Edgar Allan Poeta suomennettiin 1920-luvulla kotouttavammin ja enemmän vapauksia ottaen kuin 2000-luvulla. Myöhemmissä suomennoksissa kiinnitettiin enemmän huomiota Poen omalaatuiseen tyyliin, kuten esimerkiksi kursiivin käyttöön.
Asiasanat: kaunokirjallisuus, ekvivalenssi, klassikot, uudelleenkääntäminen, normit, Poe