Kasvatuksellinen rakkaus. Päihderiippuvuusongelmasta selviytyneiden kouluajan kokemusten yhteyksiä ongelmaproblematiikkaan ja selviytymiskokemuksia
VUOLO-ÄÄRILÄ, KIRSTI (2008)
VUOLO-ÄÄRILÄ, KIRSTI
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18976
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18976
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on ollut tarkastella ja ymmärtää henkilöitä, joiden elämään on liittynyt sosiaalisesta näkökulmasta arvioiden hallitsemattomia päihdeongelmia aikuisiässä ja ongelmia jo kouluaikana. Olen halunnut saada tietoa siitä, miten jossakin vaiheessa elämää, hallitsematon ongelma, addiktio, voidaan saada hallintaan.
On voinut muodostua erilaisia päihderiippuvuuksia, joiden vuoksi henkilön ihmissuhteet ovat epäonnistuneet ja elämänhallinta on saattanut kadota.
Ihminen kasvaa lapsesta aikuiseksi ja elää koulukautenaan voimakasta henkisen kasvamisen ja omaksumisen aikaa. Olen halunnut herättää opettajille ja kasvattajille pohdittavaksi kysymyksen, voidaanko ehkä jo koulukautena ennakoivalla toiminnalla ehkäistä ongelmien muodostuminen hallitsemattomaksi.
Riippuvuusongelma eli addiktio voi syntyä alkoholiin, tupakkaan, lääkkeisiin ja muihin päihteisiin. Laajemmin sovellettuna riippuvuutta esiintyy myös muun muassa ruokaan, ihmissuhteisiin ja pelaamiseen.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen, jolloin kokemusten pohjalta tutkimukseen osallistuvat antavat vastauksensa ja tutkija tekee tulkinnat.
Aineistoa olen kerännyt tutkimusmenetelmien avulla, joita ovat olleet haastattelut,
havainnointi, vierailut ja keskustelut. Valmista aineistoa on ollut kirjojen, televisiodokumenttien ja lehtikirjoitusten kautta kerätty tieto. Lomakehaastatteluja käytin nauhoitettujen haastattelujen rinnalla tiedon saamisen lisänä kolme kertaa. Olen myös käyttänyt hyväkseni omaa ammatillista tietopohjaani. Olen toiminut jonkin aikaa opintojen jälkeen peruskoulun opettajana, mutta pätevöitynyt sosiaalityöntekijäksi, jossa työssä olen toiminut myös päihdeongelmaisten sosiaaliterapeuttina.
Tutkimustilanteet olen pyrkinyt järjestämään niin, että tilanne haastatelluille on ollut sovelias ja joustava. Haastattelut ovat pohjautuneet esitettyyn haastattelurunkoon, mutta tutkijana en ole esittänyt kieltoa, jos haastateltava on halunnut kertoa persoonallisella tavalla kokemuksistaan.
Haastattelurunkojen pohjalta olen koonnut teemoja, joiden pohjalta olen etsinyt tutkimusongelmaan ratkaisua.
Haastattelut tein kesäajalta 2007 vuoden 2007 loppuun mennessä. Muuta tutkimusaineistoa on kerätty kevätkaudelta 2007 lähtien vielä keväällä 2008.
Olen rinnastanut koulukauden kokemuksia aikuisena ongelmistaan selviytyneiden kokemuksiin.
Tulosten pohjalta olen voinut havaita, että selviytymisen edellytyksenä on ollut käännekohdan kokeminen ja oman tilanteensa hallitsemattomaksi toteaminen. Sen jälkeen henkilö on tarkastellut elämänsä kokonaisuutta, jolloin ne asiat, jotka ovat hänet tuona hetkenä havahduttaneet itsensä auttamiseen, antavat hänelle motiivin selvitä. Ne asiat, mitä hän on kokenut aiemmin, myös kouluaikana, vaikuttavat tilanteeseen. Mikäli hän saa aikuisena itselleen ympäristön, jossa itsensä hoitaminen voi tapahtua, jossa hän tuntee itsensä hyväksytyksi, hän kykenee pitämään yllä uutta elämäntapaa. Samoin jos kouluaikana lasta vaikeuksissa autetaan ja hän tuntee itsensä hyväksytyksi, se voi olla koko elämänaikainen kannustin hänelle ja auttaa häntä elämässä onnistumaan.
Osalle haastateltavieni elämäntilanne on ollut käsittämättömän vaikea, kun tarkastellaan asiaa sosiaalisesta näkökulmasta. Silti pitkään vankilassa rangaistuksia suorittaneet päihderiippuvaiset ovat selviytyneet työtä tekeviksi, hyviksi laitosjohtajiksi, työntekijöiksi ja uuden elämäntavan omaksuneiksi kansalaisiksi.
Ongelmatilanteista selviytymisen edellytys on päihderiippuvuusongelman hallitseminen, johon ihminen tarvitsee toista ihmistä. Yksinään ponnisteleminen ja itsensä auttaminen ei liian vaikeassa tilanteessa onnistu.
Voidakseen onnistua, saadakseen voimaa hyvän elämän toteuttamiseksi ihminen tarvitsee sekä lapsena että aikuisena tai joko lapsena tai aikuisena ympäristönsä taholta hyväntahtoista asennetta, turvallisuuden tunnetta ja hyväksymisen kokemuksen. Ihminen tarvitsee toisten ihmisten taholta rakkaudellista kohtelua lapsena ja aikuisena kyetäkseen myös itse osoittamaan rakkautta. Se on melkoinen haaste meille lähimmäisinä.
Ja kun tutkijana pohtii päihderiippuvuusongelmista selviämistä, tulee halu tutkimuksen pohjalta esittää myös koulun opettajille ja kasvattajille haasteellinen kysymys: Pelastaako lapsen rakastaminen hänet päihderiippuvuusongelmalta? Tutkimuksen pohdiskelu tukee vastausta: Pelastaa!
Asiasanoja: tapaustutkimus, päihderiippuvuusongelma, kouluaika, aikuisikä, käännekohta, selviytyminen, elämäntapa
On voinut muodostua erilaisia päihderiippuvuuksia, joiden vuoksi henkilön ihmissuhteet ovat epäonnistuneet ja elämänhallinta on saattanut kadota.
Ihminen kasvaa lapsesta aikuiseksi ja elää koulukautenaan voimakasta henkisen kasvamisen ja omaksumisen aikaa. Olen halunnut herättää opettajille ja kasvattajille pohdittavaksi kysymyksen, voidaanko ehkä jo koulukautena ennakoivalla toiminnalla ehkäistä ongelmien muodostuminen hallitsemattomaksi.
Riippuvuusongelma eli addiktio voi syntyä alkoholiin, tupakkaan, lääkkeisiin ja muihin päihteisiin. Laajemmin sovellettuna riippuvuutta esiintyy myös muun muassa ruokaan, ihmissuhteisiin ja pelaamiseen.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen, jolloin kokemusten pohjalta tutkimukseen osallistuvat antavat vastauksensa ja tutkija tekee tulkinnat.
Aineistoa olen kerännyt tutkimusmenetelmien avulla, joita ovat olleet haastattelut,
havainnointi, vierailut ja keskustelut. Valmista aineistoa on ollut kirjojen, televisiodokumenttien ja lehtikirjoitusten kautta kerätty tieto. Lomakehaastatteluja käytin nauhoitettujen haastattelujen rinnalla tiedon saamisen lisänä kolme kertaa. Olen myös käyttänyt hyväkseni omaa ammatillista tietopohjaani. Olen toiminut jonkin aikaa opintojen jälkeen peruskoulun opettajana, mutta pätevöitynyt sosiaalityöntekijäksi, jossa työssä olen toiminut myös päihdeongelmaisten sosiaaliterapeuttina.
Tutkimustilanteet olen pyrkinyt järjestämään niin, että tilanne haastatelluille on ollut sovelias ja joustava. Haastattelut ovat pohjautuneet esitettyyn haastattelurunkoon, mutta tutkijana en ole esittänyt kieltoa, jos haastateltava on halunnut kertoa persoonallisella tavalla kokemuksistaan.
Haastattelurunkojen pohjalta olen koonnut teemoja, joiden pohjalta olen etsinyt tutkimusongelmaan ratkaisua.
Haastattelut tein kesäajalta 2007 vuoden 2007 loppuun mennessä. Muuta tutkimusaineistoa on kerätty kevätkaudelta 2007 lähtien vielä keväällä 2008.
Olen rinnastanut koulukauden kokemuksia aikuisena ongelmistaan selviytyneiden kokemuksiin.
Tulosten pohjalta olen voinut havaita, että selviytymisen edellytyksenä on ollut käännekohdan kokeminen ja oman tilanteensa hallitsemattomaksi toteaminen. Sen jälkeen henkilö on tarkastellut elämänsä kokonaisuutta, jolloin ne asiat, jotka ovat hänet tuona hetkenä havahduttaneet itsensä auttamiseen, antavat hänelle motiivin selvitä. Ne asiat, mitä hän on kokenut aiemmin, myös kouluaikana, vaikuttavat tilanteeseen. Mikäli hän saa aikuisena itselleen ympäristön, jossa itsensä hoitaminen voi tapahtua, jossa hän tuntee itsensä hyväksytyksi, hän kykenee pitämään yllä uutta elämäntapaa. Samoin jos kouluaikana lasta vaikeuksissa autetaan ja hän tuntee itsensä hyväksytyksi, se voi olla koko elämänaikainen kannustin hänelle ja auttaa häntä elämässä onnistumaan.
Osalle haastateltavieni elämäntilanne on ollut käsittämättömän vaikea, kun tarkastellaan asiaa sosiaalisesta näkökulmasta. Silti pitkään vankilassa rangaistuksia suorittaneet päihderiippuvaiset ovat selviytyneet työtä tekeviksi, hyviksi laitosjohtajiksi, työntekijöiksi ja uuden elämäntavan omaksuneiksi kansalaisiksi.
Ongelmatilanteista selviytymisen edellytys on päihderiippuvuusongelman hallitseminen, johon ihminen tarvitsee toista ihmistä. Yksinään ponnisteleminen ja itsensä auttaminen ei liian vaikeassa tilanteessa onnistu.
Voidakseen onnistua, saadakseen voimaa hyvän elämän toteuttamiseksi ihminen tarvitsee sekä lapsena että aikuisena tai joko lapsena tai aikuisena ympäristönsä taholta hyväntahtoista asennetta, turvallisuuden tunnetta ja hyväksymisen kokemuksen. Ihminen tarvitsee toisten ihmisten taholta rakkaudellista kohtelua lapsena ja aikuisena kyetäkseen myös itse osoittamaan rakkautta. Se on melkoinen haaste meille lähimmäisinä.
Ja kun tutkijana pohtii päihderiippuvuusongelmista selviämistä, tulee halu tutkimuksen pohjalta esittää myös koulun opettajille ja kasvattajille haasteellinen kysymys: Pelastaako lapsen rakastaminen hänet päihderiippuvuusongelmalta? Tutkimuksen pohdiskelu tukee vastausta: Pelastaa!
Asiasanoja: tapaustutkimus, päihderiippuvuusongelma, kouluaika, aikuisikä, käännekohta, selviytyminen, elämäntapa