Idiomatische Wendungen und Phraseodidaktik. Eine Analyse der Lehrwerkreihe Genau für die gymnasiale Oberstufe
TOSTLEBE, ELISA (2008)
TOSTLEBE, ELISA
2008
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18958
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18958
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään idiomaattisten sanontojen esiintymistä lukion A-saksan oppikirjasarjassa Genau. Tarkoituksena on selvittää, missä yhteyksissä idiomaattiset sanonnat oppikirjoissa esiintyvät ja miten oppikirjoissa on huomioitu idiomaattisten sanontojen merkitykset, jotka eivät aina ole johdettavissa niiden yksittäisistä sanoista.
Tutkielman teoreettisessa osassa esitellään ensin termit fraseologia, fraseologismi sekä idiomaattisuus ja idiomi. Fraseologismi, jota käytetään yläkäsitteenä kaikille fraseologisille ilmauksille, on vähintään kahdesta sanasta koostuva kiinteä sanaliitto. Fraseologian alakäsitteisiin kuuluu muun muassa idiomi, jonka tunnusmerkki on sanaliiton yksittäisten sanojen sekä sen kokonaismerkityksen välinen ristiriita. Teoriaosassa esitellään myös muita fraseologian alakäsitteitä sekä jaotellaan alakäsitteet syntaktisin perustein.
Teoriaosassa tutustutaan myös fraseodidaktiikkan tieteenalaan, joka tutkii fraseologismien oppimista ja opettamista sekä äidinkielen että vieraan kielen näkökulmasta. Kappaleessa esitellään myös Peter Kühnin kolmivaiheinen malli, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten fraseologismejä voidaan kokonaisvaltaisesti opettaa.
Ennen empiiristä osaa esitellään myös termit oppikirja ja oppikirja-analyysi sekä käsitellään lukion uuden opetussuunnitelman perusteita vieraiden kielten osalta. Uusissa lukion opetussuunnitelman perusteista käy ilmi, että A-kielen opiskelijan tulisi oppia kommunikoimaan kohdekielelle ja kulttuurille tyypillisellä tavalla sekä ymmärtämään ja käyttämään joitakin tavallisia idiomeja. Empiirisen osan oppikirja-analyysissä on tarkoitus selvittää, ottaako kirjasarja opetussuunnitelman vaatimukset idiomien osalta huomioon ja miten idiomaattiset sanonnat kirjasarjassa käsitellään. Empiirisessä osassa esitellään myös oppikirjasarjan kaikille tekijöille tehdyn kyselyn vastaukset. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa sitä, miten idiomit otettiin huomioon kirjaa tehdessä.
Oppikirja-analyysi osoittaa, että idiomaattisia sanontoja esiintyi koko kirjasarjassa runsaat 100 kappaletta. Sanontoja esiintyi pääosin oppikirjojen avainkappaleissa. Tehtäviä, joissa idiomaattisten sanontojen merkityksiä käsiteltiin, oli vain muutamia, joten lienee epätodennäköistä, että opiskelijat todella pystyisivät omaksumaan kovin monia sanontoja omaan sanavarastoonsa. Tekijäkysely paljasti, että oppikirjan teksteissä on pyritty käyttämään runsaasti autenttista materiaalia, jossa idiomaattisten sanontojen osuus voidaan olettaa olevan suurempi. Lisäksi kyselystä selvisi, että kirjan tehtävien pääpaino oli usein perussanastossa, johon idiomaattiset sanonnat eivät nähtävästi kuuluneet. Koska tarkkaa vaatimusta idiomien määrästä ei opetussuunnitelman perusteissa kuitenkaan anneta, on mahdotonta sanoa, onko määrä kirjasarjassa riittävä. Myös tavallisten idiomien määrittely on vaikeaa, sillä luotettavia tietoja idiomien esiintymistiheydestä ei ole olemassa.
Asiasanat: idiomit, oppikirja-analyysi, fraseologia, fraseodidaktiikka
Tutkielman teoreettisessa osassa esitellään ensin termit fraseologia, fraseologismi sekä idiomaattisuus ja idiomi. Fraseologismi, jota käytetään yläkäsitteenä kaikille fraseologisille ilmauksille, on vähintään kahdesta sanasta koostuva kiinteä sanaliitto. Fraseologian alakäsitteisiin kuuluu muun muassa idiomi, jonka tunnusmerkki on sanaliiton yksittäisten sanojen sekä sen kokonaismerkityksen välinen ristiriita. Teoriaosassa esitellään myös muita fraseologian alakäsitteitä sekä jaotellaan alakäsitteet syntaktisin perustein.
Teoriaosassa tutustutaan myös fraseodidaktiikkan tieteenalaan, joka tutkii fraseologismien oppimista ja opettamista sekä äidinkielen että vieraan kielen näkökulmasta. Kappaleessa esitellään myös Peter Kühnin kolmivaiheinen malli, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten fraseologismejä voidaan kokonaisvaltaisesti opettaa.
Ennen empiiristä osaa esitellään myös termit oppikirja ja oppikirja-analyysi sekä käsitellään lukion uuden opetussuunnitelman perusteita vieraiden kielten osalta. Uusissa lukion opetussuunnitelman perusteista käy ilmi, että A-kielen opiskelijan tulisi oppia kommunikoimaan kohdekielelle ja kulttuurille tyypillisellä tavalla sekä ymmärtämään ja käyttämään joitakin tavallisia idiomeja. Empiirisen osan oppikirja-analyysissä on tarkoitus selvittää, ottaako kirjasarja opetussuunnitelman vaatimukset idiomien osalta huomioon ja miten idiomaattiset sanonnat kirjasarjassa käsitellään. Empiirisessä osassa esitellään myös oppikirjasarjan kaikille tekijöille tehdyn kyselyn vastaukset. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa sitä, miten idiomit otettiin huomioon kirjaa tehdessä.
Oppikirja-analyysi osoittaa, että idiomaattisia sanontoja esiintyi koko kirjasarjassa runsaat 100 kappaletta. Sanontoja esiintyi pääosin oppikirjojen avainkappaleissa. Tehtäviä, joissa idiomaattisten sanontojen merkityksiä käsiteltiin, oli vain muutamia, joten lienee epätodennäköistä, että opiskelijat todella pystyisivät omaksumaan kovin monia sanontoja omaan sanavarastoonsa. Tekijäkysely paljasti, että oppikirjan teksteissä on pyritty käyttämään runsaasti autenttista materiaalia, jossa idiomaattisten sanontojen osuus voidaan olettaa olevan suurempi. Lisäksi kyselystä selvisi, että kirjan tehtävien pääpaino oli usein perussanastossa, johon idiomaattiset sanonnat eivät nähtävästi kuuluneet. Koska tarkkaa vaatimusta idiomien määrästä ei opetussuunnitelman perusteissa kuitenkaan anneta, on mahdotonta sanoa, onko määrä kirjasarjassa riittävä. Myös tavallisten idiomien määrittely on vaikeaa, sillä luotettavia tietoja idiomien esiintymistiheydestä ei ole olemassa.
Asiasanat: idiomit, oppikirja-analyysi, fraseologia, fraseodidaktiikka