Vastuun sukupuolistuminen suomalaisissa parisuhdeoppaissa
RAJALA, MARIA (2008)
RAJALA, MARIA
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18913
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18913
Tiivistelmä
Parisuhde ja sen moraaliset linjanvedot ovat aihe, joka herättää paljon mielenkiintoa julkisessa keskustelussa, etenkin viihteellisemmässä mediassa. Suomessa on ilmestynyt viime vuosina paljon parisuhdeopaskirjallisuutta, mikä heijastaa aiheeseen kohdistuvaa kiinnostusta. Tämän tutkielman aiheena on vastuun ja muuttumisvaatimusten sukupuolistunut tuottaminen suomalaisissa parisuhdeoppaissa. Käsittelen sitä, millaista kuvaa sukupuolesta ja vastuusta parisuhdeoppaissa rakennetaan, ja millaisin kielellisin keinoin niitä tuotetaan.
Viitekehyksenä työssäni on kriittinen diskurssianalyysi Norman Faircloughin kehittämässä muodossa. Lähestymistavassa on keskeistä luonnollistuneiden puhetapojen kyseenalaistaminen ja purkaminen sekä tekstiin kätkeytyvien ideologioiden nostaminen päivänvaloon. Analysoin aineistostani siihen kätkeytyviä presuppositioita eli esioletuksia. Tutkin aineistoani myös ns. transitiivisuussysteemin ja siihen kuuluvien prosessityyppien, pragmaattisen modaalisuuden sekä fokalisaation kannalta.
Analyysissa käy ilmi, että parisuhteen vastuuta tuotetaan opaskirjoissa sukupuolittuneesti monenlaisin kielellisin keinoin. Erotin kaksi diskursiivista reittiä, jotka luonnollistavat vastuun asettumista enemmän naisten harteille: ”Moraalinen” reitti muodostuu erilaisista tavoista implikoida sellaista käsitystä, että miehet parisuhteen osapuolina ovat jo valmiiksi lähempänä parisuhdeoppaiden ihanteita. ”Pragmaattinen” reitti johtaa vastuun sukupuolistumiseen siten, että miehet konstruoidaan vähemmän kykeneviksi muuttumiseen, jolloin muutosvaatimukset kohdistuvat naiseen joustavammaksi konstruoituna osapuolena.
Asiasanat: vastuu, parisuhde, sukupuoli, parisuhdeoppaat
Viitekehyksenä työssäni on kriittinen diskurssianalyysi Norman Faircloughin kehittämässä muodossa. Lähestymistavassa on keskeistä luonnollistuneiden puhetapojen kyseenalaistaminen ja purkaminen sekä tekstiin kätkeytyvien ideologioiden nostaminen päivänvaloon. Analysoin aineistostani siihen kätkeytyviä presuppositioita eli esioletuksia. Tutkin aineistoani myös ns. transitiivisuussysteemin ja siihen kuuluvien prosessityyppien, pragmaattisen modaalisuuden sekä fokalisaation kannalta.
Analyysissa käy ilmi, että parisuhteen vastuuta tuotetaan opaskirjoissa sukupuolittuneesti monenlaisin kielellisin keinoin. Erotin kaksi diskursiivista reittiä, jotka luonnollistavat vastuun asettumista enemmän naisten harteille: ”Moraalinen” reitti muodostuu erilaisista tavoista implikoida sellaista käsitystä, että miehet parisuhteen osapuolina ovat jo valmiiksi lähempänä parisuhdeoppaiden ihanteita. ”Pragmaattinen” reitti johtaa vastuun sukupuolistumiseen siten, että miehet konstruoidaan vähemmän kykeneviksi muuttumiseen, jolloin muutosvaatimukset kohdistuvat naiseen joustavammaksi konstruoituna osapuolena.
Asiasanat: vastuu, parisuhde, sukupuoli, parisuhdeoppaat