Yleisten kirjastojen rahoituksesta: Vertaileva tutkimus yleisten kirjastojen rahoituksesta Saksassa ja Suomessa
LAITILA, KATJA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LAITILA, KATJA
2008
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-12Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa vertaillaan Saksan ja Suomen yleisten kirjastojen rahoitusta. Maiden kirjastot on valittu vertailun kohteeksi, koska ne ovat riittävän samanlaisia, mutta niissä on kuitenkin myös eroja. Vertailu on tehty vuoden 2006 kirjastotilastojen perusteella. Tutkimusongelmana on selvittää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä Saksan ja Suomen yleisissä kirjastoissa ja niiden rahoitusrakenteessa on. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan tutkitaan rahoitusta¬voissa olevien erojen syitä ja seurauksia.
Saksan ja Suomen kirjastojärjestelmien erot johtuvat osittain maiden erilaisesta hyvinvointivaltiopolitiikasta. Saksassa ihmisten itsensä ja kolmannen sektorin eli esimerkiksi erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen odotetaan valtion ja kuntien ohella kantavan selvästi enemmän vastuuta palvelujen hankinnasta ja tuottamisesta kuin Suomessa. Suomessa oletetaan perinteisesti julkisen sektorin organisaatioiden kantavan päävastuun palveluista ja muusta hyvinvoinnin tuottamisesta. Kirjastojen osalta tämä ero näkyy esimerkiksi siinä, että lähes puolet Saksan yleisistä kirjastoista on katolisten ja evankelisten kirkkojen ylläpitämiä. Tästä huolimatta valtaosa lainauksista tehdään kuitenkin kuntien kirjastoista.
Rahoitusta tarkasteltaessa huomataan, että Saksan ja Suomen kirjastojen tulo- ja menojakaumat ovat hyvin samansuuntaiset. Suurin osa kirjastojen tuloista tulee niiden päärahoittajalta eli joko kunnilta tai kirkoilta. Myös palvelumaksujen avulla kerätyt suhteelliset tuotot ovat molemmissa maissa hyvin yhteneväiset. Tämä on sikäli yllättävää, että toisin kuin Suomessa, osa saksalaisista kirjastoista perii asiakkailtaan myös lainausmaksuja muiden palvelumaksujen ohella. Suurin ero kirjastojen tulojakaumassa on keskushallinnon eli valtion rahoituksessa. Suomessa valtio rahoittaa yleisten kirjastojen toimintaa selvästi enemmän kuin Saksassa. Tämä on osin seurausta siitä, että Saksa on hallintorakenteeltaan liittovaltio, joten siellä osavaltiot ovat suhteellisen itsenäisiä.
Myös kirjastojen kulurakenne on hyvin yhteneväinen. Suurin osa kuluista muodostuu henkilöstökuluista. Aineisto- ja muiden kulujen osuus on selvästi pienempi. Lisäksi mikäli tarkastellaan aineistokuluja suhteutettuna maiden asukaslukuun, huomataan, että suhteelliset aineistokulut ovat Suomessa selvästi korkeammat kuin Saksassa. Tämä on todennäköisesti sidoksissa Suomen kirjastojen korkeampiin asiakas- ja lainauslukuihin, mutta tarkemman tiedon saamiseksi asiaa pitäisi tutkia tarkemmin, esimerkiksi laadullisen tutkimuksen avulla. Tässä olisikin siis yksi mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde.
Avainsanat ja -sanonnat: yleiset kirjastot, Saksa, Suomi, rahoitus
Saksan ja Suomen kirjastojärjestelmien erot johtuvat osittain maiden erilaisesta hyvinvointivaltiopolitiikasta. Saksassa ihmisten itsensä ja kolmannen sektorin eli esimerkiksi erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen odotetaan valtion ja kuntien ohella kantavan selvästi enemmän vastuuta palvelujen hankinnasta ja tuottamisesta kuin Suomessa. Suomessa oletetaan perinteisesti julkisen sektorin organisaatioiden kantavan päävastuun palveluista ja muusta hyvinvoinnin tuottamisesta. Kirjastojen osalta tämä ero näkyy esimerkiksi siinä, että lähes puolet Saksan yleisistä kirjastoista on katolisten ja evankelisten kirkkojen ylläpitämiä. Tästä huolimatta valtaosa lainauksista tehdään kuitenkin kuntien kirjastoista.
Rahoitusta tarkasteltaessa huomataan, että Saksan ja Suomen kirjastojen tulo- ja menojakaumat ovat hyvin samansuuntaiset. Suurin osa kirjastojen tuloista tulee niiden päärahoittajalta eli joko kunnilta tai kirkoilta. Myös palvelumaksujen avulla kerätyt suhteelliset tuotot ovat molemmissa maissa hyvin yhteneväiset. Tämä on sikäli yllättävää, että toisin kuin Suomessa, osa saksalaisista kirjastoista perii asiakkailtaan myös lainausmaksuja muiden palvelumaksujen ohella. Suurin ero kirjastojen tulojakaumassa on keskushallinnon eli valtion rahoituksessa. Suomessa valtio rahoittaa yleisten kirjastojen toimintaa selvästi enemmän kuin Saksassa. Tämä on osin seurausta siitä, että Saksa on hallintorakenteeltaan liittovaltio, joten siellä osavaltiot ovat suhteellisen itsenäisiä.
Myös kirjastojen kulurakenne on hyvin yhteneväinen. Suurin osa kuluista muodostuu henkilöstökuluista. Aineisto- ja muiden kulujen osuus on selvästi pienempi. Lisäksi mikäli tarkastellaan aineistokuluja suhteutettuna maiden asukaslukuun, huomataan, että suhteelliset aineistokulut ovat Suomessa selvästi korkeammat kuin Saksassa. Tämä on todennäköisesti sidoksissa Suomen kirjastojen korkeampiin asiakas- ja lainauslukuihin, mutta tarkemman tiedon saamiseksi asiaa pitäisi tutkia tarkemmin, esimerkiksi laadullisen tutkimuksen avulla. Tässä olisikin siis yksi mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde.
Avainsanat ja -sanonnat: yleiset kirjastot, Saksa, Suomi, rahoitus