Mielikuvia sosiaalityöstä. Lukiolaisten mielikuvia sekä asenteiden perusteluja sosiaalityöstä kehyskertomusten kautta tarkasteltuna
PELTONEN, REETTA (2008)
PELTONEN, REETTA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18628
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18628
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lukiolaisten mielikuvia sosiaalityöstä kehyskertomusten kautta tarkasteltuna. Tarinoiden avulla etsin perusteluja, joita lukiolaiset käyttivät kirjoittaessaan sosiaalityön vetovoimaisuudesta tai sen puutteesta.
Tutkimukseeni osallistui yhteensä 88 oppilasta kolmesta eri lukiosta. Kaksi lukiota oli Tampereelta ja yksi Tampereen naapurikunnasta. Aineiston sukupuolijakauma ei ollut tasainen. Aineistosta 66 oli tyttöjä ja 22 poikia.
Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä. Lukiolaiset kirjoittivat tarinan siitä millaista olisi olla sosiaalityöntekijä. Heidän oli määrä kuvata tarinoissaan sosiaalityön alanvalintaprosessia, opiskelupaikkaa sekä tavanomaista työpäivää. Taustatiedoiksi heitä oli pyydetty kirjoittamaan sukupuoli, haaveammatti, vanhempien ammatit sekä se voisivatko he kuvitella toimivansa sosiaalityöntekijänä.
Metodina aineistoni analyysissä käytin laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen avulla ryhmittelin argumentaatioita ja muodostin niistä kannanottoryhmiä. Jokaisesta kannanottoryhmästä luokittelin perusteluja kartoittaen niistä yleisimmin käytetyt. Yleisimpiä perusteluja havainnoin taulukoilla.
Tämän tutkimuksen tulokset olivat yhteneväisiä alan muiden tutkimusten kanssa. Tutkimus vahvisti joitakin ennakkohypoteeseja, mutta tuotti myös positiivisia yllätyksiä. Aikaisempien tutkimusten perusteella näytti siltä, että sosiaalityön katsotaan yhteiskunnassamme olevan huonosti palkattu, henkisesti raskas ja rankka työ. Sitä lähdettiin tekemään pääsääntöisesti auttamisen halusta. Usein ajateltiin, että sosiaalityölle tulee olla kutsumus, jotta sitä voitaisiin tehdä. Ennakkohypoteesieni vastaisesti noin puolet tiesi sosiaalityön yliopistossa opiskeltavaksi oppiaineeksi. Omaksi pääaineekseen sosiaalityötä ei kuitenkaan tunnistettu. Sosiaalityöntekijän ajateltiin valmistuvan mm. psykologiasta tai kasvatustieteistä.
Sosiaalityö määrittyi tutkimuksessa suppeana toimialana, josta opiskelijoilla ei ollut tarpeeksi tietoa. Ennakkoluulot, huono julkisuuskuva sekä tiedonpuute vaikuttivat nuorten valintoihin eikä sosiaalityön katsota olevan houkutteleva uravalinta.
Avainsanat: Sosiaalityöntekijä, sosiaalityö, mielikuva, nuori, ammatti, ammatinvalinta.
Tutkimukseeni osallistui yhteensä 88 oppilasta kolmesta eri lukiosta. Kaksi lukiota oli Tampereelta ja yksi Tampereen naapurikunnasta. Aineiston sukupuolijakauma ei ollut tasainen. Aineistosta 66 oli tyttöjä ja 22 poikia.
Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä. Lukiolaiset kirjoittivat tarinan siitä millaista olisi olla sosiaalityöntekijä. Heidän oli määrä kuvata tarinoissaan sosiaalityön alanvalintaprosessia, opiskelupaikkaa sekä tavanomaista työpäivää. Taustatiedoiksi heitä oli pyydetty kirjoittamaan sukupuoli, haaveammatti, vanhempien ammatit sekä se voisivatko he kuvitella toimivansa sosiaalityöntekijänä.
Metodina aineistoni analyysissä käytin laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen avulla ryhmittelin argumentaatioita ja muodostin niistä kannanottoryhmiä. Jokaisesta kannanottoryhmästä luokittelin perusteluja kartoittaen niistä yleisimmin käytetyt. Yleisimpiä perusteluja havainnoin taulukoilla.
Tämän tutkimuksen tulokset olivat yhteneväisiä alan muiden tutkimusten kanssa. Tutkimus vahvisti joitakin ennakkohypoteeseja, mutta tuotti myös positiivisia yllätyksiä. Aikaisempien tutkimusten perusteella näytti siltä, että sosiaalityön katsotaan yhteiskunnassamme olevan huonosti palkattu, henkisesti raskas ja rankka työ. Sitä lähdettiin tekemään pääsääntöisesti auttamisen halusta. Usein ajateltiin, että sosiaalityölle tulee olla kutsumus, jotta sitä voitaisiin tehdä. Ennakkohypoteesieni vastaisesti noin puolet tiesi sosiaalityön yliopistossa opiskeltavaksi oppiaineeksi. Omaksi pääaineekseen sosiaalityötä ei kuitenkaan tunnistettu. Sosiaalityöntekijän ajateltiin valmistuvan mm. psykologiasta tai kasvatustieteistä.
Sosiaalityö määrittyi tutkimuksessa suppeana toimialana, josta opiskelijoilla ei ollut tarpeeksi tietoa. Ennakkoluulot, huono julkisuuskuva sekä tiedonpuute vaikuttivat nuorten valintoihin eikä sosiaalityön katsota olevan houkutteleva uravalinta.
Avainsanat: Sosiaalityöntekijä, sosiaalityö, mielikuva, nuori, ammatti, ammatinvalinta.