Roditel'nyj padež s fleksiej -u u suŝestvitel'nyh mužskogo roda v russkom i pol'skom âzykah / -u-pääte maskuliinisten substantiivien yhteydessä venäjän ja puolan kielessä
KURSI, SARI (2008)
KURSI, SARI
2008
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18370
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18370
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä työssäni yksikön genetiivin -u-päätettä maskuliinisten sanojen yhteydessä venäjän ja puolan kielessä. Nämä kielet ovat sukukieliä, venäjä itäslaavilainen ja puola länsislaavilainen kieli. Käsittelen ensin -u-päätteen käyttöä genetiivissä erikseen venäjän ja puolan kielessä ja lopuksi vertaan kieliä keskenään. Työni tarkoituksena on määrittää -u-päätteen käytön yhtäläisyyksiä ja eroja kyseisissä kielissä. Pääasiallisia teorialähteitäni ovat venäjän kielen osalta vuonna 1980 ilmestynyt ”Russkaja grammatika” (toim. Švedova), Vinogradovin ”Russkij jazyk” (1972), Gorbačevičin ”Variantnost` slova i jazykovaja norma” (1978), Graudinan ”Voprosy normalizacij russkogo jazyka. Grammatika i varianty” (1980) ja puolan kielen osalta Bartnickan ja Satkiewiczin ”Gramatyka języka polskiego” (1990), Brooksin ”Polish reference grammar” (1975), Kaletan ”Gramatyka języka polskiego dla cudzoziemców” (1995) ja Westfalin ”A study in polish morphology. The genetive singular masculine” (1956).
Työni koostuu kymmenestä pääluvusta. Aluksi tarkastelen genetiivin käyttöä yleisellä tasolla ja sitten prepositioiden yhteydessä venäjän ja puolan kielissä (luvut 1 ja 2). Pääluvut kolme ja seitsemän käsittelevät -u-päätteen historiaa venäjän ja puolan kielissä. Pääluvuissa neljä, kuusi ja kahdeksan käsittelen -u-päätteen nykykäyttöä. Pääluvuissa viisi ja yhdeksän analysoin tarkemmin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat -u-päätteen valintaaan venäjän ja puolan kielissä.Viimeisessä päääluvussa tarkastelen -u-päätteen käytön yhtäläisyyksiä ja eroja venäjän ja puolan kielissä. Yhtäläisyyksien ja erojen havainnoillistamiseen käytän samakantaisia sanoja tai käännösvastineita, jotka eivät ole samaa kantaa.
Puolan ja venäjän kielessä genetiiviä käytetään samanlaisissa tehtävissä lauseissa ja myös prepositioiden käytössä on paljon yhtäläisyyttä. -U-päätteen syntyperä on molemmissa kielissä yhteneväinen. Molemmissa kielissä genetiivin yleisin pääte on -a- ja -u-päätettä käytetään vain elottomien substantiivien yhteydessä paria poikkeusta lukuunottamatta. Venäjän kielessä -u-pääte on yleisempi puhekielessä kuin kirjakielessä, kun taas puolan kielessä -u on yleinen myös kirjakielessä. Venäjän kielessä -u-päätettä on pakko käyttää vain joidenkin fraseologisten yhdistelmien ja deminutiivisubstantiivien kanssa, kun taas puolan kielessä useissa tapauksissa -u-päätteen käyttö on pakollista. Yhtäläisyyttä -u-päätteen käytössä kyseisissä kielissä esiintyy ainesanojen, abstraktien substantiivien ja kollektiivisanojen yhteydessä. Näiden sanojen kanssa venäjän kielessä voidaan käyttää -u-päätettä ja puolan kielessä käytetään -u-päätettä. Puolan kielessä -u-päätettä käytetään lainasanojen, ulkomaisten maiden, valtioiden ja kaupunkien, monien jokien ja merien nimissä, lyhenteiden kanssa ja eräiden suffiksien ja päätteiden yhteydessä. Näissä tapauksissa venäjän kielessä ei -u-päätettä käytetä.
Asiasanat: venäjän kieli, puolan kieli, genetiivi, vertailu, -u-pääte
Työni koostuu kymmenestä pääluvusta. Aluksi tarkastelen genetiivin käyttöä yleisellä tasolla ja sitten prepositioiden yhteydessä venäjän ja puolan kielissä (luvut 1 ja 2). Pääluvut kolme ja seitsemän käsittelevät -u-päätteen historiaa venäjän ja puolan kielissä. Pääluvuissa neljä, kuusi ja kahdeksan käsittelen -u-päätteen nykykäyttöä. Pääluvuissa viisi ja yhdeksän analysoin tarkemmin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat -u-päätteen valintaaan venäjän ja puolan kielissä.Viimeisessä päääluvussa tarkastelen -u-päätteen käytön yhtäläisyyksiä ja eroja venäjän ja puolan kielissä. Yhtäläisyyksien ja erojen havainnoillistamiseen käytän samakantaisia sanoja tai käännösvastineita, jotka eivät ole samaa kantaa.
Puolan ja venäjän kielessä genetiiviä käytetään samanlaisissa tehtävissä lauseissa ja myös prepositioiden käytössä on paljon yhtäläisyyttä. -U-päätteen syntyperä on molemmissa kielissä yhteneväinen. Molemmissa kielissä genetiivin yleisin pääte on -a- ja -u-päätettä käytetään vain elottomien substantiivien yhteydessä paria poikkeusta lukuunottamatta. Venäjän kielessä -u-pääte on yleisempi puhekielessä kuin kirjakielessä, kun taas puolan kielessä -u on yleinen myös kirjakielessä. Venäjän kielessä -u-päätettä on pakko käyttää vain joidenkin fraseologisten yhdistelmien ja deminutiivisubstantiivien kanssa, kun taas puolan kielessä useissa tapauksissa -u-päätteen käyttö on pakollista. Yhtäläisyyttä -u-päätteen käytössä kyseisissä kielissä esiintyy ainesanojen, abstraktien substantiivien ja kollektiivisanojen yhteydessä. Näiden sanojen kanssa venäjän kielessä voidaan käyttää -u-päätettä ja puolan kielessä käytetään -u-päätettä. Puolan kielessä -u-päätettä käytetään lainasanojen, ulkomaisten maiden, valtioiden ja kaupunkien, monien jokien ja merien nimissä, lyhenteiden kanssa ja eräiden suffiksien ja päätteiden yhteydessä. Näissä tapauksissa venäjän kielessä ei -u-päätettä käytetä.
Asiasanat: venäjän kieli, puolan kieli, genetiivi, vertailu, -u-pääte