Eikö rasti ruudussa riitä? : vanhempien kokemuksia arviointikeskustelusta osana oppilasarviointia Kasakkamäen ala-asteella Lahdessa
ANTTINEN, RIITTA; HÄMÄLÄINEN, NINA (1996)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ANTTINEN, RIITTA
HÄMÄLÄINEN, NINA
1996
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1996Tiivistelmä
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen, laadullinen tutkimus. Tutkimuskohteena oli Lahden kaupungin Kasakkamäen ala-asteen oppilaiden vanhempia. Tutkimukseen osallistui yhteensä 11 vanhempaa yhdeksästä perheestä. Tutkimuksen tehtävänä oli saada tietoa vanhempien kokemuksista arviointikeskustelusta, sen tarpeellisuudesta ja informaatioarvosta.Tutkijat haastattelivat ensimmäiseksi erään luokanopettajan Kasakkamäen koulusta, jotta arviointikeskustelun runko, idea ja sisältö selkiytyvät tutkijoille. Itse tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla vanhempia helmi- ja maaliskuussa 1997. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja.Tämän tutkimuksen tutkimusongelmat ovat:1. Mitä mieltä vanhemmat ovat arviointikeskustelutilanteesta?2. Minkälaista tietoa arviointikeskustelusta saa?3. Syntyykö arviointikeskustelussa vuorovaikutusta keskustelijoiden välille?4. Mitä vanhemmat toivovat oppilasarvioinnilta?Tutkimus osoitti, että vanhemmat pitävät arviointikeskustelua erittäin tärkeänä osana oppilasarviointia. Vanhemmat toivoivat, että arviointikeskustelu säilyisi läpi ala-asteen sanallisen- tai numerotodistuksen rinnalla. Useimpien vanhempien mielestä arviointikeskustelu ei kuitenkaan yksin riitä. He haluavat oppilaan arviointia myös kirjallisessa muodossa. Arviointikeskustelussa vanhemmat oppivat tuntemaan opettajan, jonka kanssa heidän lapsensa opintietä käy. Arviointikeskustelulla on myös kodin ja koulun yhteistyötä tukeva vaikutus.Tärkeimmäksi tutkimuksen tulokseksi osoittautui arviointikeskustelun informaatioarvo. Vanhemmat kokivat saaneensa arviointikeskustelussa tärkeää ja yksityiskohtaista tietoa lapsensa menestymisestä ja edistymisestä opinnoissaan. Perinteisessä numerotodistuksessa ei oppilaan persoonallisuutta tai sosiaalisia taitoja kyetä kuvaamaan. Arviointikeskustelu antaa mahdollisuuden keskustella lapsen persoonallisuudesta ja siitä, "millainen hän on ite ihmisenä" (eräs vanhemmista).Tutkimus valottaa arvioinnin tärkeyttä ja sitä, että arviointitapoja ja -menetelmiä on jatkuvasti tarkastettava ja kehitettävä. Onnistunut palautteenanto ja arviointi ovat merkittäviä keinoja motivoida ja tukea oppilasta opinnoissaan sekä hänen minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymisessä.Asiasanat: oppilasarviointi - kehittäminen - peruskoulun ala-aste, yhteistyö - koti - koulu, vanhemmat - asenteet - oppilasarviointi