Noviisina lastensuojelussa. Aloittelevien sosiaalityöntekijöiden selviytyminen lastensuojelutyössä ja huostaanottoprosessissa
VÄHÄSOINI, KATRI (2008)
VÄHÄSOINI, KATRI
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18182
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18182
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessani lastensuojelutyössä aloittelevien sosiaalityöntekijöiden (noviisien) selviytymistä lastensuojelutyössä ja huostaanottoprosessissa. Termillä noviisi tarkoitan aloittelijaa, konkarin vastakohtaa, jolla on kuitenkin jo hieman kokemusta lastensuojelutyöstä. Tarkoituksena on selvittää, millaisena työtehtävänä huostaanotto näyttäytyy ja mistä työntekijät saavat tukea ammattinsa harjoittamiseen ja tehtävistä suoriutumiseen. Lastensuojelutyössä työntekijöiden ääni jää usein kuulematta, eikä aina osata ajatella sitä, miten haastavalla työkentällä he liikkuvat ilman riittävää perehdytystä ja tukea. Tämä tutkimus on osaltaan nostamassa heidän ääntään kuuluviin.
Idea tutkimukseeni syntyi Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksessa, jossa työskentelin kesän ja syksyn 2007 aikana. Olin mukana valtakunnallisessa Lastensuojelun käsikirja –hankkeessa, jossa valmisteltiin käsikirja kuvaamaan lastensuojelun prosessia uuden lastensuojelulain mukaisesti. Käsikirjaa työstäessäni huomasin, miten monivaiheinen prosessi lastensuojelu on. Erityinen mielenkiintoni kohdistui huostaanottoon, ja heräsin pohtimaan, miten huostaanotosta työtehtävänä voi selviytyä, jos kokemusta lastensuojelusta ei ole vielä paljon. Tutkimuksessani selvitän myös työntekijöiden kokemuksia käsikirjan mahdollisuudesta toimia uudenlaisena työvälineenä.
Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu seitsemän lastensuojelussa aloittelevan sosiaalityöntekijän haastattelusta. Aineisto on kerätty Tampereen kuudesta eri sosiaalitoimistosta, joissa tehdään perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelutyötä. Työntekijöistä kolme on ammatillisesti pätevää sosiaalityöntekijää ja neljä epäpätevää, sosiaalityön opiskelijaa. Tässä tutkimuksessa rajasin alle kaksi vuotta työkokemusta omaavat noviisien joukkoon, koska koen lastensuojelutyön niin haastavana sosiaalityön kenttänä, ettei kahden vuoden kokemuskaan vielä tee aloittelijasta asiantuntijaa. Käytin Lastensuojelun käsikirjaa apuna haastattelurungon valmistelussa sekä siinä, mitä asioita tutkimuksellani halusin selvittää. Aineistoni analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi.
Tutkimukseni perusteella huostaanotosta työtehtävänä selviydytään hyvin, vaikka kokemus lastensuojelutyöstä on vähäinen. Sosiaalitoimistossa työskentelyssä suurimpina puutteina koetaan työhön perehdyttämisen puute ja liiallinen työmäärä. Sosiaalityön koulutukseen kaivataan enemmän panostusta. Koulutuksen antamaa valmiutta sosiaalityöhön ja lastensuojeluun ei pidetä riittävänä, esimerkiksi lakiopetusta koetaan olevan liian vähän. Vastuun määrä lastensuojelutyössä koetaan olevan ajoittain liian suuri. Työntekijöiden puute saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kaksi juuri työnsä aloittanutta toimii työparina huostaanoton valmistelussa.
Tärkeimpänä ammatillisena tukena pidetään työyhteisöjä ja muita yhteistyökumppaneita. Tiimityöskentely auttaa ratkaisemaan hankalia asioita ja auttaa myös jaksamaan työssä. Konkreettisista työvälineistä tärkeimpinä nousevat esiin Effica –asiakastietojärjestelmä ja kaupungin sisäiset lastensuojelun ohjeet. Lastensuojelun käsikirja uudenlaisena työvälineenä herätti kiinnostusta. Tärkeänä pidettiin sitä, että saadaan uuden lain mukaiset lastensuojelun ohjeet. Kuitenkin moni epäilee ajan puutetta käsikirjan käyttämisessä. Edelleen koetaan, että tarvittavan tiedon saa nopeimmin kysymällä työkavereilta.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijä, noviisi, huostaanotto, sosiaalinen asiantuntijuus, työssä jaksaminen, lastensuojelulaki, lastensuojelun kehittäminen.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijä, noviisi, huostaanotto, sosiaalinen asiantuntijuus, työssä
jaksaminen, lastensuojelulaki, lastensuojelun kehittäminen.
Idea tutkimukseeni syntyi Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksessa, jossa työskentelin kesän ja syksyn 2007 aikana. Olin mukana valtakunnallisessa Lastensuojelun käsikirja –hankkeessa, jossa valmisteltiin käsikirja kuvaamaan lastensuojelun prosessia uuden lastensuojelulain mukaisesti. Käsikirjaa työstäessäni huomasin, miten monivaiheinen prosessi lastensuojelu on. Erityinen mielenkiintoni kohdistui huostaanottoon, ja heräsin pohtimaan, miten huostaanotosta työtehtävänä voi selviytyä, jos kokemusta lastensuojelusta ei ole vielä paljon. Tutkimuksessani selvitän myös työntekijöiden kokemuksia käsikirjan mahdollisuudesta toimia uudenlaisena työvälineenä.
Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu seitsemän lastensuojelussa aloittelevan sosiaalityöntekijän haastattelusta. Aineisto on kerätty Tampereen kuudesta eri sosiaalitoimistosta, joissa tehdään perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelutyötä. Työntekijöistä kolme on ammatillisesti pätevää sosiaalityöntekijää ja neljä epäpätevää, sosiaalityön opiskelijaa. Tässä tutkimuksessa rajasin alle kaksi vuotta työkokemusta omaavat noviisien joukkoon, koska koen lastensuojelutyön niin haastavana sosiaalityön kenttänä, ettei kahden vuoden kokemuskaan vielä tee aloittelijasta asiantuntijaa. Käytin Lastensuojelun käsikirjaa apuna haastattelurungon valmistelussa sekä siinä, mitä asioita tutkimuksellani halusin selvittää. Aineistoni analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi.
Tutkimukseni perusteella huostaanotosta työtehtävänä selviydytään hyvin, vaikka kokemus lastensuojelutyöstä on vähäinen. Sosiaalitoimistossa työskentelyssä suurimpina puutteina koetaan työhön perehdyttämisen puute ja liiallinen työmäärä. Sosiaalityön koulutukseen kaivataan enemmän panostusta. Koulutuksen antamaa valmiutta sosiaalityöhön ja lastensuojeluun ei pidetä riittävänä, esimerkiksi lakiopetusta koetaan olevan liian vähän. Vastuun määrä lastensuojelutyössä koetaan olevan ajoittain liian suuri. Työntekijöiden puute saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kaksi juuri työnsä aloittanutta toimii työparina huostaanoton valmistelussa.
Tärkeimpänä ammatillisena tukena pidetään työyhteisöjä ja muita yhteistyökumppaneita. Tiimityöskentely auttaa ratkaisemaan hankalia asioita ja auttaa myös jaksamaan työssä. Konkreettisista työvälineistä tärkeimpinä nousevat esiin Effica –asiakastietojärjestelmä ja kaupungin sisäiset lastensuojelun ohjeet. Lastensuojelun käsikirja uudenlaisena työvälineenä herätti kiinnostusta. Tärkeänä pidettiin sitä, että saadaan uuden lain mukaiset lastensuojelun ohjeet. Kuitenkin moni epäilee ajan puutetta käsikirjan käyttämisessä. Edelleen koetaan, että tarvittavan tiedon saa nopeimmin kysymällä työkavereilta.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijä, noviisi, huostaanotto, sosiaalinen asiantuntijuus, työssä jaksaminen, lastensuojelulaki, lastensuojelun kehittäminen.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijä, noviisi, huostaanotto, sosiaalinen asiantuntijuus, työssä
jaksaminen, lastensuojelulaki, lastensuojelun kehittäminen.