Dyslexia and English as a Foreign Language
VALASJOKI, HEIDI (2008)
VALASJOKI, HEIDI
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18178
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18178
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä dysleksia on, mikä sen aiheuttaa ja kuinka se vaikuttaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja oppimiseen yleisellä tasolla. Erityisesti tutkimuksessa selvitettiin miten dysleksia vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen ja sen eri osa-alueisiin, kuten esimerkiksi ääntämiseen, kieliopin oppimiseen tai sanastoon, sekä sitä, mitkä englannin rakenteet ja kirjallisen tuottamisen osa-alueet ovat erityisen vaikeita suomalaisille lukivaikeuksisille, jotka opiskelevat englantia vieraana kielenä.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa käytettiin lähteenä sekä suomen- että englanninkielistä kirjallisuutta sekä artikkeleita eri tieteellisistä julkaisuista lähinnä erityisopetuksen, lingvistiikan ja neuropsykologian aloilta. Tärkeitä lähteitä olivat myös kolme aiemmin julkaistua pro gradu-tutkielmaa, jotka käsittelevät lukivaikeutta ja suomenkielisten lukivaikeuksisten englannin kielen oppimista. Lähteiksi valittiin erityisesti lähivuosina ja vuosikymmeninä julkaistua materiaalia, koska uuden teknologian myötä myös aiheen tutkimus on viime vuosina kehittynyt paljon. Tutkimuksen empiirisen osan aineisto koostui 40:stä 10 lukio-opiskelijan ja yhden ammattioppilaitoksessa opiskelevan lukivaikeuksisen kirjoittamasta englannin aineesta. Aineiden virheet analysoitiin ja luokiteltiin 11 eri virhekategoriaan, joissa virheitä analysoitiin edelleen ja tarpeen vaatiessa luokiteltiin tarkemmin.
Tutkimuksessa ilmeni, että vaikka aineiden kirjoittajien lukivaikeuden aste vaihteli lievästä erittäin vaikeaan dysleksiaan, virheiden määrä eri kategorioissa oli yllättävän tasainen. Eniten virheitä oli kategorioissa artikkelit, oikeinkirjoitus, lauserakenne ja prepositiot. Tutkimuksessa ilmeni myös, että samat pääsyyt näyttivät aiheuttavan virheitä eri kategorioissa. Näitä olivat suomen kielen vaikutus, ääntäminen sekä yleisesti vieraiden rakenteiden ja sanojen kanssa työskentely. Eniten virheitä aiheutti se, että kirjoittajat unohtivat käyttää rakenteita, joita suomen kielessä ei esiinny. Lauseet oli myös usein muodostettu suomen kieliopin mukaan ja kirjoittajat muodostivat uusia sanoja suomen yhdyssanojen perusteella. Ääntäminen vaikutti erityisesti sanojen oikeinkirjoitukseen. Sanat oli usein kirjoitettu kuten ne äännetään ja heikosti ääntyviä kirjaimia ja päätteitä jäi sanoista kokonaan pois. Lukivaikeuksisille näytti olevan myös erityisen vaikeata käsitellä yhtä aikaa vieraita sanoja, rakenteita sekä sanajärjestystä, ja samalla ilmaista lauseissa haluamansa asiat ja ideat.
Tutkimuksen perusteella voikin sanoa, että lukivaikeuksisten englannin opetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota suomen ja englannin kielten yhtäläisyyksiin ja eroihin sekä eri rakenteiden käyttöön ja merkitykseen. Tärkeää olisi myös huomioida, että englannissa sanat kirjoitetaan ja äännetään eri tavalla ja siksi eri äänteiden ääntämistä ja kirjoittamista tulisikin harjoittaa paljon.
Asiasanat: dysleksia, lukivaikeus, englanti vieraana kielenä, vieraan kielen oppiminen
Tutkimuksen teoreettisessa osassa käytettiin lähteenä sekä suomen- että englanninkielistä kirjallisuutta sekä artikkeleita eri tieteellisistä julkaisuista lähinnä erityisopetuksen, lingvistiikan ja neuropsykologian aloilta. Tärkeitä lähteitä olivat myös kolme aiemmin julkaistua pro gradu-tutkielmaa, jotka käsittelevät lukivaikeutta ja suomenkielisten lukivaikeuksisten englannin kielen oppimista. Lähteiksi valittiin erityisesti lähivuosina ja vuosikymmeninä julkaistua materiaalia, koska uuden teknologian myötä myös aiheen tutkimus on viime vuosina kehittynyt paljon. Tutkimuksen empiirisen osan aineisto koostui 40:stä 10 lukio-opiskelijan ja yhden ammattioppilaitoksessa opiskelevan lukivaikeuksisen kirjoittamasta englannin aineesta. Aineiden virheet analysoitiin ja luokiteltiin 11 eri virhekategoriaan, joissa virheitä analysoitiin edelleen ja tarpeen vaatiessa luokiteltiin tarkemmin.
Tutkimuksessa ilmeni, että vaikka aineiden kirjoittajien lukivaikeuden aste vaihteli lievästä erittäin vaikeaan dysleksiaan, virheiden määrä eri kategorioissa oli yllättävän tasainen. Eniten virheitä oli kategorioissa artikkelit, oikeinkirjoitus, lauserakenne ja prepositiot. Tutkimuksessa ilmeni myös, että samat pääsyyt näyttivät aiheuttavan virheitä eri kategorioissa. Näitä olivat suomen kielen vaikutus, ääntäminen sekä yleisesti vieraiden rakenteiden ja sanojen kanssa työskentely. Eniten virheitä aiheutti se, että kirjoittajat unohtivat käyttää rakenteita, joita suomen kielessä ei esiinny. Lauseet oli myös usein muodostettu suomen kieliopin mukaan ja kirjoittajat muodostivat uusia sanoja suomen yhdyssanojen perusteella. Ääntäminen vaikutti erityisesti sanojen oikeinkirjoitukseen. Sanat oli usein kirjoitettu kuten ne äännetään ja heikosti ääntyviä kirjaimia ja päätteitä jäi sanoista kokonaan pois. Lukivaikeuksisille näytti olevan myös erityisen vaikeata käsitellä yhtä aikaa vieraita sanoja, rakenteita sekä sanajärjestystä, ja samalla ilmaista lauseissa haluamansa asiat ja ideat.
Tutkimuksen perusteella voikin sanoa, että lukivaikeuksisten englannin opetuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota suomen ja englannin kielten yhtäläisyyksiin ja eroihin sekä eri rakenteiden käyttöön ja merkitykseen. Tärkeää olisi myös huomioida, että englannissa sanat kirjoitetaan ja äännetään eri tavalla ja siksi eri äänteiden ääntämistä ja kirjoittamista tulisikin harjoittaa paljon.
Asiasanat: dysleksia, lukivaikeus, englanti vieraana kielenä, vieraan kielen oppiminen