"Kokonaisvaltainen juttu" : opettajien ja vanhempien käsityksiä ja kokemuksia ratsastusterapiasta kasvatuksen tukena
WÜTIG-VIHMA, CHRISTEL (1998)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
WÜTIG-VIHMA, CHRISTEL
1998
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1998Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ratsastusterapian mahdollisuuksia kasvatuksellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa valotetaan kasvattajien käsityksiä ratsastusterapiasta terapiamuotona, kartoitetaan ratsastusterapiassa esiintyviä kasvatuksellisia ja oppimista tukevia elementtejä sekä haetaan suuntaviivoja ratsastusterapian kokonaisvaltaisemmalle toteutukselle ja kehittämiselle näiden kasvattajien näkökulmasta.Tutkimuksen teoriaosassa tutustutaan ratsastusterapian osa-alueisiin mahdollisimman laajasti, tarkastellaan aikaisempia tutkimuksia ratsastusterapiasta sekä tarkastellaan ratsastusterapiaa liiketerapian, sensorisen integraation sekä psykososiaalisen alueen näkökulmasta. Empiirinen osa perustuu tutkimushenkilöitten haastatteluille. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat neljän ratsastusterapiaa saaneen lapsen neljä vanhempaa ja neljä erityisluokanopettajaa, yhteensä seitsemän naista ja yksi mies. Tutkimus on tyypiltään kvalitatiivinen teemahaastattelu. Nauhoitetut haastattelut on litteroitu tekstiksi, minkä jälkeen tutkimustehtäviin on etsitty vastauksia. Tutkimustulokset perustuvat tulkinnalle, joka on tehty haastateltavien omien tulkintojen perusteella.Tutkimus osoitti, että opettajat ja vanhemmat eivät pystyneet antamaan yhtenäistä ratsastusterapiakäsitteen määritelmää. Sisällöllisesti tärkeimmiksi tekijöiksi ratsastusterapiassa muodostuivat suunnitelmallista työtä tekevä, laaja-alaisesti ajatteleva ratsastusterapeutti sekä itse hevonen, sen olemus ja liikkeet.Opettajat ja vanhemmat näkivät ratsastusterapian kasvatuksellisten tavoitteiden jakautuvan kuten ratsastusterapian teoriassakin kolmelle eri alueelle: fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle. Ongelmaksi koettiin yhteistyön puute. Jotta ratsastusterapia voisi palvella terapiaa saavia lapsia myös kasvatukselliselta kannalta, pitäisi yhteistyön muotoja kehittää ja yhteistyötä lisätä joka tasolla. Ratsastusterapian koettiin antavan erityispedagogiikalle uusia työtapoja ja virikkeitä. Ratsastusterapiassa lapsi ohjautuu luonnollisesti aktiivisen toimijan rooliin. Ratsastusterapian avulla voidaan auttaa myös erityisongelmaisten lasten integraatiota ja saada koulutyöhön motivaatiota.Asiasanat: ratsastus - terapia - lapset, erityiskasvatus, vammaiset - lapset - kuntoutus