Päällepäsmäri, suunnannäyttäjä -ihminen - Äitien kokemuksia kasvatusvastuusta
OITTINEN, JOHANNA (2008)
OITTINEN, JOHANNA
2008
Aikuiskasvatus ja kasvatustiede - Adult Education and Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18137
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18137
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kuvataan äitien kokemuksia kasvatusvastuusta. Yhteiskunnan ja ajan muuttuessa myös äiti muuttuu. Toisaalta äiti on käsite, jonka ominaispiirteenä on pysyvyys. Äitien kokemukset ovat yksilöllisiä ja omia, saaden kuitenkin vaikutteita myös ympäristöstään. Tässä tutkimuksessa keskitytään äitien henkilökohtaisiin kokemuksiin kasvatusvastuusta ja kasvattajana olemisesta. Tutkimuksen äidit ovat läsnä lasten elämässä. Kasvatusvastuun käsitteeseen pureudutaan tutkimuksessa kasvatussuhteen, kasvatuksen päämäärän, äidin ja kokemuksen kautta.
Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin teoriasidonnaisella puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Tutkimuksen tausta-eetoksena on fenomenologis-hermeneuttinen suuntaus. Haastateltavana oli seitsemän keskenään erilaista äitiä ja tavoitteena oli löytää autenttista, kokemuspohjaista puhetta vastuusta ja kasvatuksesta sekä äidistä. Tutkimuksessa äitien kokemuksista kulminoituu teoriaan yhdistettynä kuusi teemoiteltua luokkaa, jotka nimettiin seuraavasti: Vastuu, Päämäärä, Itsenäistyminen ja itseksi tuleminen, Kasvatussuhteen dialogisuus, Äiti ja Tunteet.
Tutkimuksessa äidit kokevat olevansa pääkasvatusvastuussa lapsista, vaikka jaettua kasvatusvastuuta toisen vanhemman tai lähisukulaisten kanssa esiintyy. Kasvatuksellisen päämäärän ajallisuus äideillä linkittyy yhtäältä arkeen ja tähän hetkeen, toisaalta tulevaisuuteen, jossa kasvatettava ajatellaan aikuisena ja itsenäisenä, omillaan toimeentulevana ja onnellisena. Lapsen itsenäistymisen ja oman minuuden kehittymisen sekä vahvistumisen tukeminen on tutkimuksen mukaan eräs kasvatustavoite äideillä. Vuorovaikutuksellinen kasvatussuhde koetaan merkityksekkääksi. Äidit kääntävät tutkimuksessa katseen myös itseensä, omaan henkiseen kasvuunsa ja tunteisiinsa.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että äitien kokemukset kasvatusvastuusta rakentuvat omasta henkilöhistoriasta ja oman elämän sekä yhteiskunnan nykyhetkestä. Kasvatusvastuu koetaan ennemminkin oikeutena kuin taakkana. Selkeästi yhdistävin ajatus erilaisilla äideillä on tavoite ja vastuun kokemus lapsen hyvästä elämästä.
Asiasanat: kasvatusvastuu, äiti, kokemus, kasvatussuhde, itsenäistyminen
Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin teoriasidonnaisella puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Tutkimuksen tausta-eetoksena on fenomenologis-hermeneuttinen suuntaus. Haastateltavana oli seitsemän keskenään erilaista äitiä ja tavoitteena oli löytää autenttista, kokemuspohjaista puhetta vastuusta ja kasvatuksesta sekä äidistä. Tutkimuksessa äitien kokemuksista kulminoituu teoriaan yhdistettynä kuusi teemoiteltua luokkaa, jotka nimettiin seuraavasti: Vastuu, Päämäärä, Itsenäistyminen ja itseksi tuleminen, Kasvatussuhteen dialogisuus, Äiti ja Tunteet.
Tutkimuksessa äidit kokevat olevansa pääkasvatusvastuussa lapsista, vaikka jaettua kasvatusvastuuta toisen vanhemman tai lähisukulaisten kanssa esiintyy. Kasvatuksellisen päämäärän ajallisuus äideillä linkittyy yhtäältä arkeen ja tähän hetkeen, toisaalta tulevaisuuteen, jossa kasvatettava ajatellaan aikuisena ja itsenäisenä, omillaan toimeentulevana ja onnellisena. Lapsen itsenäistymisen ja oman minuuden kehittymisen sekä vahvistumisen tukeminen on tutkimuksen mukaan eräs kasvatustavoite äideillä. Vuorovaikutuksellinen kasvatussuhde koetaan merkityksekkääksi. Äidit kääntävät tutkimuksessa katseen myös itseensä, omaan henkiseen kasvuunsa ja tunteisiinsa.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että äitien kokemukset kasvatusvastuusta rakentuvat omasta henkilöhistoriasta ja oman elämän sekä yhteiskunnan nykyhetkestä. Kasvatusvastuu koetaan ennemminkin oikeutena kuin taakkana. Selkeästi yhdistävin ajatus erilaisilla äideillä on tavoite ja vastuun kokemus lapsen hyvästä elämästä.
Asiasanat: kasvatusvastuu, äiti, kokemus, kasvatussuhde, itsenäistyminen