Mielialan säätely ja hyvinvointi
HAHKIO, MARJATTA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAHKIO, MARJATTA
2008
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-24Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä eri keinoin ihmiset säätelevät mielialaansa ja miten tehokkaita käyteyt keinot ovat. Tietyillä tavoin toistamalla Thayerin, Newmanin ja McClainen (1994) tutkimus voitiin arvioida, ovatko suomalaisten käyttämät keinot samanlaisia kuin amerikkalaisten. Kolmantena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin mielialan säätelyn yhteyttä hyvinvointiin.
Tutkimuksessa oli mukana 170 eri ikäistä vastaajaa, joista 71% naisia ja 29% miehiä. Mielialan säätelyn keinoja ja niiden käyttöä tutkittiin e-lomakekyselyllä. Thayerin ym. (1994) esittämät kysymykset pahan mielen muuttamisen, energian lisäämisen ja jännityksen lievittämisen keinoista toistettiin. Lisäksi vastaajilta kysyttiin uskosta pahan mielen muuttamiseen, keinojen käyttötiheyttä, eniten käytettyä ja tehokkainta keinoa, arviota tehokkaimman keinon tehosta ja perustelua sille sekä hyvinvoinnista huolehtimisen keinoja. Lisäksi pyydettiin vastaajan huomioita arjessa mielialaa alentavista ja kohottavista tekijöistä. Koettua hyvinvointia kartoitettiin seuraavilla Markku Ojasen (2001) kehittämillä graafisilla psyykkisen hyvinvoinnin mittareilla: mieliala, tyytyväisyys elämään, ahdistuneisuus, rauhallisuus, liikunnan määrä, energisyys, itseluottamus ja tahdonvoima. Keinojen valintaan liittyvät avoimet vastaukset luokiteltiin Thayerin ym. (1994) käyttämällä luokituksella. Tutkimusmenetelminä käytettiin c2-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä.
Suurin osa vastaajista uskoi, että pahaa mieltä voi itse muuttaa ja käytti keskimäärin 2-3 keinoa vähintään kerran viikossa. Taustatekijöistä sukupuolella, ammatillisella koulutuksella, elämäntilanteella, itseluottamuksella ja tahdonvoimalla oli yhteyttä mielialan säätelyyn. Eniten käytetyt ja tehokkaimmat keinot olivat sosiaaliset keinot, liikunta, ajattelun kontrolli, analyysi-käsittely, lepo ja rentoutuminen.
Amerikkaisten käyttämät keinot olivat hyvin samanlaisia. Neljä ensin mainittua olivat myös amerikkalaisten mielestä tehokkaimpia. Ero syntyi kahden viimeksi mainitun välille. Kun suomalaiset pitivät lepoa ja rentoutumista seuraaviksi tärkeimpinä, amerikkalaiset pitivät musiikin kuuntelua ja harhauttamisen eri keinoja.
Useimmat vastaajat arvioivat tehokkaimman keinonsa toimivan lähes aina. Keinon voima vaikutti olevan siinä, että sama keino saattoi helpottaa pahaa oloa, lisätä hyvää oloa ja parhaimmillaan se auttoi tilanteen ratkaisussa monella eri tavalla.
Mielialan säätelyn vahvin yhteys hyvinvointiin havaittiin uskolla pahan mielen muuttamiseen. Tehokkaimman keinon koetulla teholla oli myös hyvin samantapainen yhteys. Outo, mutta mielenkiintoinen tulos oli, mitä useammin keinoja käytti sen ahdistuneempi vastaaja oli. Vahvaa yhteyttä tiettyjen keinojen ja hyvinvoinnin välillä ei havaittu. Poikkeuksena olivat eniten käytetyt keinot, joilla todettiin yhteys mielialaan. Eniten käytetyistä keinoista sosiaaliset keinot ja liikunta liittyivät korkeaan mielialaan, kun lepo ja ajattelun kontrolli –keinot olivat yhteydessä matalaan mielialaan.
Avainsanat: mieliala, mielialan säätely, selviytymiskeinot, hyvinvointi, onnellisuus
Tutkimuksessa oli mukana 170 eri ikäistä vastaajaa, joista 71% naisia ja 29% miehiä. Mielialan säätelyn keinoja ja niiden käyttöä tutkittiin e-lomakekyselyllä. Thayerin ym. (1994) esittämät kysymykset pahan mielen muuttamisen, energian lisäämisen ja jännityksen lievittämisen keinoista toistettiin. Lisäksi vastaajilta kysyttiin uskosta pahan mielen muuttamiseen, keinojen käyttötiheyttä, eniten käytettyä ja tehokkainta keinoa, arviota tehokkaimman keinon tehosta ja perustelua sille sekä hyvinvoinnista huolehtimisen keinoja. Lisäksi pyydettiin vastaajan huomioita arjessa mielialaa alentavista ja kohottavista tekijöistä. Koettua hyvinvointia kartoitettiin seuraavilla Markku Ojasen (2001) kehittämillä graafisilla psyykkisen hyvinvoinnin mittareilla: mieliala, tyytyväisyys elämään, ahdistuneisuus, rauhallisuus, liikunnan määrä, energisyys, itseluottamus ja tahdonvoima. Keinojen valintaan liittyvät avoimet vastaukset luokiteltiin Thayerin ym. (1994) käyttämällä luokituksella. Tutkimusmenetelminä käytettiin c2-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä.
Suurin osa vastaajista uskoi, että pahaa mieltä voi itse muuttaa ja käytti keskimäärin 2-3 keinoa vähintään kerran viikossa. Taustatekijöistä sukupuolella, ammatillisella koulutuksella, elämäntilanteella, itseluottamuksella ja tahdonvoimalla oli yhteyttä mielialan säätelyyn. Eniten käytetyt ja tehokkaimmat keinot olivat sosiaaliset keinot, liikunta, ajattelun kontrolli, analyysi-käsittely, lepo ja rentoutuminen.
Amerikkaisten käyttämät keinot olivat hyvin samanlaisia. Neljä ensin mainittua olivat myös amerikkalaisten mielestä tehokkaimpia. Ero syntyi kahden viimeksi mainitun välille. Kun suomalaiset pitivät lepoa ja rentoutumista seuraaviksi tärkeimpinä, amerikkalaiset pitivät musiikin kuuntelua ja harhauttamisen eri keinoja.
Useimmat vastaajat arvioivat tehokkaimman keinonsa toimivan lähes aina. Keinon voima vaikutti olevan siinä, että sama keino saattoi helpottaa pahaa oloa, lisätä hyvää oloa ja parhaimmillaan se auttoi tilanteen ratkaisussa monella eri tavalla.
Mielialan säätelyn vahvin yhteys hyvinvointiin havaittiin uskolla pahan mielen muuttamiseen. Tehokkaimman keinon koetulla teholla oli myös hyvin samantapainen yhteys. Outo, mutta mielenkiintoinen tulos oli, mitä useammin keinoja käytti sen ahdistuneempi vastaaja oli. Vahvaa yhteyttä tiettyjen keinojen ja hyvinvoinnin välillä ei havaittu. Poikkeuksena olivat eniten käytetyt keinot, joilla todettiin yhteys mielialaan. Eniten käytetyistä keinoista sosiaaliset keinot ja liikunta liittyivät korkeaan mielialaan, kun lepo ja ajattelun kontrolli –keinot olivat yhteydessä matalaan mielialaan.
Avainsanat: mieliala, mielialan säätely, selviytymiskeinot, hyvinvointi, onnellisuus