SOSIAALITOIMEN SEUTUYHTEISTYÖN MAHDOLLISUUDET. Kuusiokuntien luottamushenkilöiden näkemykset seutuyhteistyöstä
NURMI, MARIA-LIISA (2008)
NURMI, MARIA-LIISA
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17964
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17964
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee sosiaalitoimen seutuyhteistyötä. Tarkoituksena oli hahmottaa luottamushenkilöiden ja päätöksenteon näkökulmasta sosiaalitoimen seutuyhteistyön mahdollisuuksia ja esteitä paikallisesti Kuusiokuntien seutukunnassa. Tutkimuksen empiirisenä aineistona olivat seutukunnan yhteiset ja kuntien omat strategiat sekä kuntien sosiaali- ja perusturvalautakunnan jäseniltä ja kuntien johtavilta luottamushenkilöiltä kyselyllä kerätty aineisto. Kyselyyn vastasi 45 luottamushenkilöä ja vastausprosentti oli 54. Tutkimusaineiston keräämisessä ja analysoinnissa käytin sekä kvantitatiivisilla että kvalitatiivisilla menetelmillä toisiaan täydentävinä.
Tutkimuksen teoreettisena taustana oli kuntien sosiaalihuollon tehtävät ja uudistaminen sekä seutuyhteistyön kehitys. Seutuyhteistyötä käsittelin eri toimijatasojen rinnakkaisena, vaiheittain etenevänä ja muutokseen tähtäävänä prosessina ja rakenteena sekä seutuyhteistyön koordinaatiotapoina paikallista hallintaa ja verkostoja. Sosiaalityön tehtävän näin sosiaalisen asiantuntijana.
Tutkimuksen tuloksissa keskeistä oli eri kuntien ja luottamushenkilöiden erilaiset ja osittain ristiriitaiset näkemykset, seutuyhteistyön paikallisuus, kontekstisidonnaisuus, tulkinnallisuus ja kompleksisuus. Sosiaalitoimen seutuyhteistyö on osa muuta seutuyhteistyötä. Strategioissa seutuyhteistyöltä yleisellä tasolla odotetaan paljon: palvelutuotannon tehostamista, säästöjä sekä palvelujen ja erityisosaamisen saatavuutta. Erot löytyvät erilaisina painotuksina ja odotuksina. Strategioista ei ollut löydettävissä selkeää yhtenäistä perustetta ja näkemystä seutuyhteistyölle.
Luottamushenkilökyselyssä tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi palvelujen riittävyys ja turvaaminen eri osissa seutua asuville sekä henkilöstön saatavuus ennen kustannussäästöjä. Eniten pelättiin reuna-alueiden palvelujen heikkenemistä. Seutuyhteistyö nähtiin laadultaan hyvänä ja luottamuksellisena, mutta kuntien itsenäisyyttä ja omaa päätösvaltaa pidettiin ensisijaisena. Seudullista palveluja haluttiin kuitenkin lisätä ja luoda toimiva seudullinen päätöksentekojärjestelmä. Seutuyhteistyössä parhain ilmapiiri oli kuntien sosiaalitoimien välillä ja huonoin seudun kuntien kesken. Päätöksentekijöillä oli puutteellisesti tietoa seutuyhteistyöstä ja he kokivat vaikutusmahdollisuutensa vähäisinä. Seutuyhteistyö toimii viranhaltijoiden varassa. Seutuyhteistyön tärkeimpinä pelisääntöinä pidettiin yhteistyön laatua (tasa-arvoisuutta, luottamusta, avoimuutta) sekä päätöksentekoon liittyvistä asioista yhteisiä tavoitteita ja sitoutumista. Yleisellä tasolla palveluja haluttiin järjestää yhteistyössä, mutta konkreettiset näkemykset olivat erilaisia. Tärkeimpiä oman kunnan lähipalveluja olivat päivähoito ja vanhustenhuolto. Näkemykset seudullisista palveluista lisääntyivät erityisosaamista vaativien ja erityisryhmien palvelujen osalta.
Oleelliseksi asiaksi tämän tutkimuksen valossa nousee kunnallisen ja seututason päätöksenteon integrointi, seutuyhteistyön tason ja sisällön sekä kumppaneiden määrittely ja työnjaon täsmentäminen. Tutkimus auttoi ymmärtämään seutuyhteistyön vaikeutta ja haavoittuvuutta sekä ongelmallista retoriikan ja käytännön suhdetta.
Avainsanat: sosiaalitoimi, seutukunta, seutuyhteistyö, luottamushenkilö, päätöksenteko, strategia, seutuyhteistyön prosessi, seutuyhteistyön rakenne
Tutkimuksen teoreettisena taustana oli kuntien sosiaalihuollon tehtävät ja uudistaminen sekä seutuyhteistyön kehitys. Seutuyhteistyötä käsittelin eri toimijatasojen rinnakkaisena, vaiheittain etenevänä ja muutokseen tähtäävänä prosessina ja rakenteena sekä seutuyhteistyön koordinaatiotapoina paikallista hallintaa ja verkostoja. Sosiaalityön tehtävän näin sosiaalisen asiantuntijana.
Tutkimuksen tuloksissa keskeistä oli eri kuntien ja luottamushenkilöiden erilaiset ja osittain ristiriitaiset näkemykset, seutuyhteistyön paikallisuus, kontekstisidonnaisuus, tulkinnallisuus ja kompleksisuus. Sosiaalitoimen seutuyhteistyö on osa muuta seutuyhteistyötä. Strategioissa seutuyhteistyöltä yleisellä tasolla odotetaan paljon: palvelutuotannon tehostamista, säästöjä sekä palvelujen ja erityisosaamisen saatavuutta. Erot löytyvät erilaisina painotuksina ja odotuksina. Strategioista ei ollut löydettävissä selkeää yhtenäistä perustetta ja näkemystä seutuyhteistyölle.
Luottamushenkilökyselyssä tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi palvelujen riittävyys ja turvaaminen eri osissa seutua asuville sekä henkilöstön saatavuus ennen kustannussäästöjä. Eniten pelättiin reuna-alueiden palvelujen heikkenemistä. Seutuyhteistyö nähtiin laadultaan hyvänä ja luottamuksellisena, mutta kuntien itsenäisyyttä ja omaa päätösvaltaa pidettiin ensisijaisena. Seudullista palveluja haluttiin kuitenkin lisätä ja luoda toimiva seudullinen päätöksentekojärjestelmä. Seutuyhteistyössä parhain ilmapiiri oli kuntien sosiaalitoimien välillä ja huonoin seudun kuntien kesken. Päätöksentekijöillä oli puutteellisesti tietoa seutuyhteistyöstä ja he kokivat vaikutusmahdollisuutensa vähäisinä. Seutuyhteistyö toimii viranhaltijoiden varassa. Seutuyhteistyön tärkeimpinä pelisääntöinä pidettiin yhteistyön laatua (tasa-arvoisuutta, luottamusta, avoimuutta) sekä päätöksentekoon liittyvistä asioista yhteisiä tavoitteita ja sitoutumista. Yleisellä tasolla palveluja haluttiin järjestää yhteistyössä, mutta konkreettiset näkemykset olivat erilaisia. Tärkeimpiä oman kunnan lähipalveluja olivat päivähoito ja vanhustenhuolto. Näkemykset seudullisista palveluista lisääntyivät erityisosaamista vaativien ja erityisryhmien palvelujen osalta.
Oleelliseksi asiaksi tämän tutkimuksen valossa nousee kunnallisen ja seututason päätöksenteon integrointi, seutuyhteistyön tason ja sisällön sekä kumppaneiden määrittely ja työnjaon täsmentäminen. Tutkimus auttoi ymmärtämään seutuyhteistyön vaikeutta ja haavoittuvuutta sekä ongelmallista retoriikan ja käytännön suhdetta.
Avainsanat: sosiaalitoimi, seutukunta, seutuyhteistyö, luottamushenkilö, päätöksenteko, strategia, seutuyhteistyön prosessi, seutuyhteistyön rakenne