VOIMAVAROJA VANHEMMUUTEEN JA PARISUHTEESEEN Lapsiperheiden vanhempien kokemuksia tukiryhmätoiminnasta
VESTERLIN, HANNELE (2007)
VESTERLIN, HANNELE
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-08-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17197
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17197
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaista tukea vanhemmat kaipaavat elämänvaiheessa, jossa lapset ovat alle kouluikäisiä sekä kuvata perheiden kokemuksia saamastaan varhaisesta tuesta. Varhaista tukea tarjottiin perheille perusterveydenhuollon ja kolmannen sektorin yhteistyönä järjestetyn perheryhmän muodossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten vanhemmat kokivat perheille tarjotun varhaisen tuen ja miten se vaikutti heidän elämäänsä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viiden perheryhmään osallistuneen perheen molemmat vanhemmat (n = 10) kuukausi ryhmän päättymisen jälkeen. Kaikkiin haastateltuihin perheisiin kuului isä, äiti ja kaksi 6 kk - 4 v. ikävälillä olevaa lasta. Teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisiä perhe - elämään vaikuttavia tekijöitä olivat perheiden sosiaalinen verkosto, toimeentulo ja hyvinvointia edistävät tekijät. Niitä olivat hyvä terveys, henkinen hyvinvointi, harrastukset, perheen koossa pysyminen ja yhdessä viettämä aika. Perhe-elämää kuormittivat lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvät ongelmat, kodin työnjakoon, puolison jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä puutteelliset tukiverkostot. Ryhmätoimintaan osallistuminen tarjosi vanhemmille mahdollisuuden vertaistukeen ja ammattihenkilöiden antamaan ohjaukseen. Vanhemmat kokivat saaneensa ryhmästä tukea lasten kasvatukseen, parisuhteeseen ja perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Samassa elämäntilanteessa olevien perheiden tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu avasi vanhemmille uuden näkökulman omiin ongelmiin ja helpotti ahdistusta. Ryhmässä käydyt keskustelut saivat vanhemmat keskustelemaan samoista teemoista keskenään myös kotona, mikä elvytti sekä perheiden sisäistä vuorovaikutusta että parisuhdetta. Lasten kehityksestä ja parisuhteesta saatu tieto auttoi vanhempia ymmärtämään paremmin sekä lasten että puolison toimintatapoja. Ajankäyttö ja työnjako perheissä muuttuivat tasapuolisemmiksi ja kodin ilmapiiri valoisammaksi.
Tutkimuksessa saatuja tietoja voidaan käyttää suunniteltaessa vastaavaa toimintaa jatkossa sekä toteutetun ryhmätoiminnan arvioinnissa. Tuloksia voidaan myös hyödyntää perusterveydenhuollossa perheiden palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä.
Avainsanat: lapsiperhe, varhainen tuki, voimavarat, vanhemmuus, parisuhde, perheryhmä
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viiden perheryhmään osallistuneen perheen molemmat vanhemmat (n = 10) kuukausi ryhmän päättymisen jälkeen. Kaikkiin haastateltuihin perheisiin kuului isä, äiti ja kaksi 6 kk - 4 v. ikävälillä olevaa lasta. Teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisiä perhe - elämään vaikuttavia tekijöitä olivat perheiden sosiaalinen verkosto, toimeentulo ja hyvinvointia edistävät tekijät. Niitä olivat hyvä terveys, henkinen hyvinvointi, harrastukset, perheen koossa pysyminen ja yhdessä viettämä aika. Perhe-elämää kuormittivat lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvät ongelmat, kodin työnjakoon, puolison jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä puutteelliset tukiverkostot. Ryhmätoimintaan osallistuminen tarjosi vanhemmille mahdollisuuden vertaistukeen ja ammattihenkilöiden antamaan ohjaukseen. Vanhemmat kokivat saaneensa ryhmästä tukea lasten kasvatukseen, parisuhteeseen ja perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Samassa elämäntilanteessa olevien perheiden tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu avasi vanhemmille uuden näkökulman omiin ongelmiin ja helpotti ahdistusta. Ryhmässä käydyt keskustelut saivat vanhemmat keskustelemaan samoista teemoista keskenään myös kotona, mikä elvytti sekä perheiden sisäistä vuorovaikutusta että parisuhdetta. Lasten kehityksestä ja parisuhteesta saatu tieto auttoi vanhempia ymmärtämään paremmin sekä lasten että puolison toimintatapoja. Ajankäyttö ja työnjako perheissä muuttuivat tasapuolisemmiksi ja kodin ilmapiiri valoisammaksi.
Tutkimuksessa saatuja tietoja voidaan käyttää suunniteltaessa vastaavaa toimintaa jatkossa sekä toteutetun ryhmätoiminnan arvioinnissa. Tuloksia voidaan myös hyödyntää perusterveydenhuollossa perheiden palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä.
Avainsanat: lapsiperhe, varhainen tuki, voimavarat, vanhemmuus, parisuhde, perheryhmä